torstai 27. heinäkuuta 2017

Lisää kirjallisia kesäaakkosia: Q-W ja kuvia Fiskarsista


Aakkossarja jatkuu. Edelliset postausket täällä ja täällä. Täällä aakkosten loppupäässä on vähän haasteellisempia kirjaimia, mutta eiköhän niihin jotain keksitä.


Q - Quite a lot

Kaikki kirjahullut tietävät, miten kirjoja vaan kerääntyy kerääntymistään ja vihdoin ollaan tilanteessa, että mikään säilytystila ei enää riitä. Itse olen taas kerran siinä vaiheessa (vaikka olen yrittänyt hillitä kirjojen ostoa), että pitää miettiä kirjojen laittoa kiertoon tai uuden hyllyn hankintaa. Olen sillä tavalla pedantti, että haluan kirjojeni majailevan säällisesti hyllyssä eikä epämääräisinä kasoina siellä täällä. Luultavasti päädyn karsintaan, sillä juuri tällä hetkellä meille ei mahdu uutta hyllyä mihinkään. Muutaman vuoden sisällä tilanne saattaa muuttua, kun lapset muuttavat kotoa ja saan toivottavasti omistaa yhden huoneen pelkille kirjoille ja lukemiselle eli saan vihdoin toteuttaa kauan toivomani kirjaston.


R - Runot

Olen aina ollut huono lukemaan runoja ja olen usein toivonut parannusta asiaan. Mitään parannusta ei tietenkään synny, jollen aktiivisesti ota runokirjoja käteen ja ala lukemaan. Elvi Sinervon elämäkertaa kirjoittaessa jouduin tai sain lukea runoja paljonkin ja silloin tuntui, että ehkä minussa sittenkin piilee myös runonlukija ja voisin laajentaa harrastustani myös uusiin tuttavuuksiin. Ikävä kyllä näin ei ole tapahtunut, vaikka seurasin jonkin verran jopa blogistaniassa käynnissä ollutta runohaastetta (muistaakseni Ompun lanseeraama) toiveena uusien tuttavuuksien löytyminen. Proosa ja elämäkerrat ovat taas kerran jyränneet runouden.


S - Sataa, sataa ropisee

Tämän kesän kestopuheenaihe on eittämättä ollut vallitsevat sääolosuhteet. Pohjoisessa Euroopassa on ollut koleaa ja sateista ja Etelä-Euroopassa puolestaan ennätyslämmintä ja kuivaa. Juuri uutisista kuulin, että Roomassa joudutaan kenties säännöstelemään vettä, jos ei säässä tapahdu muutosta. Suihkulähteet ovat jo kaikki pysäytetty, joten esimerkiksi Fontana di Trevillä turistit joutuvat vain kuvittelemaan, miltä se näyttäisi toimiessaan. Olen itsekin manannut monesti Suomen kesän oikukkuutta, mutta jos olisi pakko valita jatkuvat neljääkymppiä hätyyttelevät helteet vai Suomen kesän vaihtelevat olosuhteet, valitsisin ilman muuta kotoisen kesän. Kaikesta huolimatta. En kestä kuumuutta kovin hyvin ja voisin kuvitella, että helteisissä olosuhteissa valittaisin paljon enemmän kuin sateen rummuttaessa kattoa kolmatta päivää peräkkäin. Silloin voi edes lukea, helteellä en jaksaisi.


T - Tallinna

Ensi maanantaina reissataan tyttären kanssa Tallinnaan päiväristeilylle ja minulla on toiveena, että ehdittäisiin pistäytymään virolaisen kirjailijan A.H. Tammsaaren kotimuseossa Kadriorgin alueella. Luin keväällä Juhani Salokanteleen elämäkerran Nuoren Viron omatunto. Kansalliskirjailija A.H. Tammsaare. Tammsaare on virolaisille vähän kuin Väinö Linna suomalaisille ja hänen viisiosainen romaanisarjansa Totuus ja oikeus valottaa Viron historiaa samaan tapaan kuin Linnan Pohjantähti -trilogia. Jos museo-vierailu ei tällä kertaa onnistu, niin onhan minulla siinä hyvä syy matkustaa uudelleen Tallinnaan mahdollisimman pian.

U - Ulkona lukeminen

Kesän yksi suuri iloja on ulkona lukeminen (tänä kesänä tosin vähäisessä määrin). On ihanaa napata kirja kassiin, hypätä pyöränselkään ja hurauttaa johonkin kivaa paikkaan lukemaan. Voi myös ottaa kirjan mukaan ja suunnistaa mukavalle terassille ja ottaa vaikkapa kirjan aveciksi lasillinen raikasta roseviiniä. Omalla terassillakin voi lukea sohvalla pötkötellen ja välillä voi hipsutella pakastimelle jäätelövarkaisiin.


V - Valomerkki

Heräsin vasta muutama päivä sitten siihen, että Anna-Leena Härköseltä on ilmestynyt uusi kirja nimeltään Valomerkki. Kirjakaupassa punnitsin sen ja Anni Kytömäen uuden romaanin Kivitaskun välillä ja valitsin Kytömäen uutuuden. Valomerkkiä päätin metsästää kirjastosta. Niin oli päättänyt moni muukin, sillä jonossa on yli 1200 ihmistä. En ole aiemmin moisessa varausjonossa ollut. Mitenkähän kauan kestää, että saan kirjan luettavakseni?

W - tWitter

Pienen mukailun avulla löydettiin W:llekin sopiva siältö. Olen tänä kesänä innostunut twitteristä ja käyn päivittäin seuraamassa erinäisiä twitteridebatteja ja välillä tviittailen itsekin. Suosikkit tviittajani ovat Tommi Kinnunen ja Kaarina Hazard, molemmat hauskoja verbaalikkoja.



Kuvat ovat tällä kertaa Fiskarsista, jonne teimme pienen päiväretken viime lauantaina. Kuten kuvista näkee, on poutapäiviäkin ollut. 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Kirjalliset kesäaakkoset jatkuu

Viime viikolla julkaisin ensimmäisen osan kirjallisista kesäaakkosista ja nyt on toisen osan vuoron. Tällä kertaa käsittelyssä ovat kirjaimet I-P. 

I - Ilosaarirock

Varsinaiset aktiiviset festarivuodet ovat minulla jo kaukana takanapäin, mutta tänä kesänä halusin tunkea nuorempieni joukkoon, sillä suuresti fanittamani Ultra Bra teki kolme comeback-keikkaa, yhden Seinäjoella Provinssissa, toisen Ruisrockissa ja kolmannen Joensuussa Ilosaarirockissa. Joensuu valikoitui meidän kohteeksemme, sillä siellä pääsimme sukulaismajoitukseen ja saimme heistä festarikavereita. Keskitimme voimamme sunnuntaille, jolloin UB esiintyi illan pääesiintyjänä. Päivän aikana kävimme kuuntelemassa muun muassa J. Karjalaista, Vesalaa ja brittiläistä soulmiestä Rag' n' Bone Mania, joka sivumennen sanoen oli loistava. Loistava oli myös UB ja oli mahtavaa laulaa tuhansien muiden fanien kanssa bändin biisejä, jotka monet osaan edelleen ulkoa. Ilta huipentui upeaan ilotulitukseen. 

Joensuusta
J - Jane Austen

Tästä Helsingin Sanomien jutusta sain 18.7. lukea, että Jane Austenin kuolemasta tuli samana päivänä kuluneeksi 200 vuotta. Juhlan kunniaksi Englannin keskuspankki lanseeraa syyskuussa uuden 10 punnan setelin, johon tulee Austenin kuva ja teksti Ylpeydestä ja ennakkoluulosta: "Totta totisesti ei ole suurempaa nautintoa kuin lukeminen". Minun on tunnustettava, että olen lukenut melko huonosti Austenia, tutumpia ovat erilaiset filmatisoinnit hänen teoksistaan. Ehkä pitäisi ottaa opiksi tuosta seteliin tulevasta sitaatista ja tarttua Austenin romaaneihin, joita kyllä hyllystäni löytyy. Ehkä jo tänä kesänä.

K- Katja Kallio

Sain juuri kirjastosta luettavaksi Katja Kallion uusimman romaanin. Aloittelen sitä mielenkiinnolla, vaikka hänen edellinen kirjansa Säkenöivät hetket ei kovin kovaa kolahtanutkaan. Uusi kirja, uusi mahdollisuus.

Tampereella Pyhäjärven rannoilla.
L - Leino Eino

Sain äitienpäivälahjaksi Panu Rajalan kirjoittaman elämäkerran Virvatuuli - Eino Leinon elämä. Opus on paksu ja perusteellinen, vaikka jonkinlainen kiire sen sivuilta kyllä paistaa. Leinon elämä oli niin moniaalle kurottuva ja hänen tuotantonsa niin laaja, että sen läpikäymiseen ja sulattelemiseen olisi ilmeisesti tarvittu enemmän aikaa, mitä Rajalalla oli käytettävissään. Vähän myös ihmetyttää, miksi taas kerran Leinon elämää pöyhitään. Ilmeisesti Suomen juhlavuodella on oma merkityksensä tässä. Rajalakin myöntää aikaisempien Leino-tulkintojen korkean pinon, mutta uskoo, että "Leinossa riittää käänneltävää" ja että hän itse pystyy tuomaan jotain uutta vallitsevaan kuvaan, sekä tuotannon tarkasteluun että elämänvaiheiden kuvaamiseen. Aiemmin muun muassa Hannu Mäkelän Leino-tulkintoja lukeneena en suuria ahaa-elämyksiä saanut, mutta voihan olla, että uusi elämäkerta innostaa nuorempaa väkeä, jolle Leino ja hänen tuotantonsa on tuntemattomampaa, tutustumaan Leinon mittavaan elämäntyöhön.

Raumalla kiersimme Äyhönjärven lenkin.
M - Mila Teräs 

Mila Teräksen romaani Helene Schjerfbeckin elämästä on kaunis pitkittäisleikkaus intohimoisesti maalaamiseen suhtautuneesta taiteilijattaresta. Pidin kovasti kirjan tunnelmasta ja Teräksen tavasta kuvata Schjerfbeckiä taiteentekemisen läpi. Romaani yllätti minut kaiken kaikkiaan positiivisesti, sillä kuten Leino, myös Schjerfbeck on melko koko lailla kaluttu läpi, mutta Teräs onnistuu puhaltamaan hengen kohteeseensa. Pieni lainaus kirjasta:

"Kun lukee, se on melkein kuin tapaisi ihmisiä ja saisi seurata heidän vaiheitaan. Eläytyessään toisten elämään voi hetken tuntea onnea. Romaanihenkilöiden seurassa voi pohtia elämää ja taidetta.

Hyvä kirjallisuus, niin kuin kaikki hyvä taide, saa uskomaan perimmäiseen kauneuteen. Sanat, värit lipuvat ohi kevyesti, mutta äkkiä tuntee kaiken painon ja merkityksen"

Äyhönjärven auringonlaskua
N - Niskavuori

Viime perjantaina olimme Tampereella Pyynikin kesäteatterissa katsomassa Hella Wuolijoen näytelmän Niskavuoren nuori emäntä, jonka ohjaaja Miika Muranen on muokannut musikaaliksi. Perinteinen hämäläinen talonpoikaistarina soveltui loistavasti Pyynikin harjumaisemiin ja musikaali toi siihen uutta tuoreutta. Viihdyimme erinomaisesti ja sääkin suosi. 

Pyynikin kulisseissa innokas näyttelijäkokelas.

Malviinan mökki Pyynikillä

O - Oulunkylän kirjasto

Yksi sadekesän hyvistä puolista on se, että ehtii lukemaan enemmän ja välillä voi poiketa kirjastoon haahuilemaan hyllyjen väliin ja lukemaan naisten hömppälehtiä. Oulunkylän kirjasto on mukavan viihtyisä ja vähän jopa olohuonemainen sohvaryhmineen. Ehdottomasti Helsingin kirjastojen aatelia.

Äyhönjärveltä
 P - Perilliset

Ei kesää ilman koukuttavaa TV-sarjaa. Tämän kesän sarjani on tanskalainen Perilliset, jonka kolmas kausi parhaillaan pyörii Ylen Teema & Fem -kanavalla. Sarja kertoo Gronnegaardin sisarusten Emilin, Gron, Signen ja Thomasin elämänvalinnoista, kriiseistä, ja keskinäisistä välienselvittelyistä. Kolmannen kauden pakan sekoittajana toimii nuorten radikaali taiteilijaryhmä, johon Thomasin tytär Hannah on sekaantunut. 

Edelleen Äyhönjärveltä


Tässä tämän kertaiset aakkoset. Kuvat ovat reissuiltamme Tampereelle, Joensuuhun ja Raumalle. Kuten huomaatte, oli vesielementti kovaa valuuttaa kuvauskohteena. 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kirjalliset kesäaakkoset


Kirjallisten kesäaakkosteni tarkoitus on kertoa lyhyesti, mitä kirjallista kesääni kuuluu, esimerkiksi mitä olen lukenut, mitä kenties olen lukemassa tai mitä suunnittelen lukevani. Ehkä jotain muutakin, ihan sen mukaan mitä mieleen sattuu juolahtamaan.

Tänään käsittelyssä aakkoset A-H.



A - Aino Kallas

Aino Kallaksen päiväkirjat olivat pitkään kesieni suosikkilukemistoa, joihin palasin kesä toisen jälkeen. Nyt en ole niitä moneen vuoteen enää lukenut, mutta luin keväällä Silja Vuorikurun erittäin pätevän elämäkerran Aino Kallas. Maailma sydämessä, jota voin suositella kaikille Kallaksesta, hänen tuotannostaan ja elämänvaiheistaan kiinnostuneille.


B - Simone de Beauvoir

Löysin viime syksynä kirjamessuilta Simone de Beauvoirin omaelämäkerrallisen sarjan, jonka olen lukenut joskus hamassa nuoruudessa ja jonka vasta nyt sain haalittua omaan hyllyyni. Tarkoitus olisi lukea kaikki sarjan kirjat uudelleen ja ensimmäistä osaa, Perhetytön muistelmat, olen jo aloitellut, mutta aina on joku "kiirellisempi" tapaus kiilannut edelle, joten kovin pitkälle en vielä ole päässyt.


C - Chris Cleave

Löysin kirja-alesta Chris Cleaven kirjan Sodassa ja rakkaudessa, joka takakansitekstin perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta ja muistelen, että kirjablogeissakin sitä on kehuttu. Ensimmäinen Cleaveni kaiken kaikkiaan.


D - Daniel Stein

Samasta alesta kuin edellisen, löysin myös Ljudmila Ulitskajan uusimman suomennetun kirjan Daniel Stein. Se oli myös saatava omaan hyllyyn, jossa ennestään majailevat jo kaikki aikaisemmin suomennetut Ulitskajan teokset. Ulitskaja on yksi ehdottomia lemppareitani nykykirjailijoista ja alun perusteella Daniel Stein kuuluu samaan hienoon sarjaan kuin Medeia ja hänen lapsensa sekä Vihreän teltan alla.


E - Elvi Sinervo

Elvi ei jätä minua rauhaan kesälläkään, vaikka elämäkertani Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä onkin jo painossa. Huomaan yhä usein miettiväni Elviä ja hänen elämäänsä ja hänen runokirjansa ovat pinossa pöydälläni ja luen niistä runon silloin, toisen tällöin sen mukaan mikä juuri sillä hetkellä on syystä tai toisesta mielessä.


F - Frederic Chopin

Taannoisella Mallorcan matkallamme kävimme pienessä Valldemossan kylässä, jossa kirjailija George Sand ja säveltäjä Frederic Chopin asuivat yhden talvikauden paikallisessa luostarissa töitä tehden ja toisiaan rakastaen. Heidän tarinansa alkoi kovasti kiinnostaa minua ja kotiin tultuani lainasin kirjastosta muutamia asiaa valaisevia kirjoja. Kunhan saan niistä ainakin jonkin luettua, teen teille postauksen Valldemossasta.


G - George Sand

Edelliseen liittyen alkoi minua kiinnostaa myös ranskalaisen kirjailijan George Sandin, joka oikealta nimeltään oli Aurore Dupin (1804-1876), tuotanto. Kirjastosta otin luettavakseni romaanin Taitelijattaren tarina. Katsotaan, saanko sen luettua. Sand oli omana aikanaan poikkeuksellinen nainen, joka elätti itsensä kirjailijana ja hämmensi kanssaihmisiään rakkauselämällään.


H - Jenni Haukio

Sain keväällä anopiltani lahjaksi Jenni Haukion kokoaman runoantologian, jota olen myös lueskellut hiljakseen, vähän tunnelmien mukaan runoja etsien. Iloinen olen siitä, että Elvi Sinervoltakin on kokoelmaan valittu yksi runo nimeltään "Elokuu 1945", joka vie ajatukset toisen maailmansodan lopputapahtumiin Japanissa ja niiden jälkeen koittaneeseen rauhaan. Ote runosta, sen alusta:

Katso poikani,
elokuun taivaan tummuessa syttyvät tähdet
onnellisen maan ylle.

Kun olet vanha eikä minua enää ole,
muista tätä ihmeellistä iltaa.
Muista metsän hiljaisuus majamme ympärillä,
yölinnun huuto
ja sirkkojen unettava sirinä.

Innostukseni aakkosiin lähti Ja kaikkea muuta -blogin kesäaakkosista, mutta muunsin vähän ideaa. Kiitos Minna innoituksesta.

Kuvat ovat taannoiselta Palman matkaltamme :)


torstai 6. heinäkuuta 2017

Runon ja suven päivänä


Voi näitä meidän Suomen kesäsäitä. Ei ole pahemmin helle hellinnyt, eikä taida juuri parempaa olla näköpiirissäkään. En edes välttämättä kaipaa ihan hellesäitä, mutta olisi kiva, että olisi edes vähän lämpimämpää, ettei tarvitsisi hanskoja kaivaa pyöräretkelle lähtiessä. No, näillä on pakko mennä, ei auta valitus tähän asiaa, Eikä kai kovin moneen muuhunkaan asiaan.

Onneksi on kuitenkin loma, ja tällä kertaa ihan todellinen loma. Kirja meinaan on valmis ja menossa painoon. Elokuussa voitte alkaa tarkkailemaan kirjakaupan hyllyjä sillä silmällä, sillä silloin pitäisi kirjani Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä olla kaupoissa. Täältä Innon syksyn katalogista sivulta 18 löytyy esittely kirjasta. Nyt kun projekti on ohi, niin omat tunnetilat ovat moninaiset. Olen helpottunut, iloinen ja ylpeä ja samaan aikaan jännittää ja pelottaa kirjan saama vastaanotto.

Elvi Sinervon novellikokoelma Vuorelle nousu vuodelta 1948 on yksi niistä kirjoista, jotka Seppo Puttonen ja Nadja Nowak valitsivat sarjaansa 101 kirjaa. Tämän vuoden helmikuussa olin keskustelemassa kirjasta Seppo Puttosen ja kirjailija Aino Kiven kanssa ja keskustelu on nyt kuultavissa Yle Areenasta.

Tänään vietetään Eino Leinon syntymäpäivän kunniaksi joka vuotista runon ja suven päivää. Olisiko tänään hyvä päivä lukea loppuun Panu Rajalan elämäkerta Leinosta Virvatuli. Eino Leinon elämä. Jos olet Helsingissä voit osallistua muutaman kirjabloggaajan masinoimaan Runokävelyyn. Päivän ja runon kunniaksi pieni osa Elvi Sinervon runosta "Maammo Runontekijä viisaan neidon kaivolla"

Silti valehtelisin, jos sanoisin,
              että en rakasta elämää.
Ahnaammin kuin ennen riipun siinä kiinni.
Kuin saituri rahojaan varjelen jokaista päivääni
                   ja aamulla ajattelen: vielä yksi!
Jalkani kiittävät astuessaan auringon
             lämmittämään multaan.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Muutamia vinkkejä Palmaan menijöille

Plaza Mayor, Palman sydän


Kun keväällä mietimme, mitä haluaisimme lomalta, tuli listasta aika pitkä: auringonpaistetta, lämpöä, merta, kaupunkikulttuuria, historiallisia tai muuten mielenkiintoisia käyntikohteita, hyvää ruokaa ja shoppailumahdollisuuksia. Pelkkä rantaloma ei houkutellut, toisaalta kaupunkilomakin tuntui liialta suorittamiselta pitkän ja uuvuttavan kevään jälkeen. Jossain vaiheessa mieleen tuli Palma, jossa olimme joskus lasten kanssa käyneet päivän reissulla lomaillessamme toisella puolella saarta. Silloin olimme ajatelleet, että olisipa kiva tulla joskus uudelleen ajan kanssa. Tämä nousi lomatuumailujen aikana mieleen ja yhtäkkiä huomasimme, että olimme varanneet loman Palmasta.

Mitä Palmassa sitten kannattaa tehdä, missä käydä ja mitä syödä?

Palmassa kannattaa ehdottomasti kuljeskella pitkin vanhan kaupungin kujia, rauhassa historiaa sisäänsä imien. Elämääkin näiltä kaduilta löytyy, sillä Plaza Mayorin ympäriltä sijaitsevat suositut ostoskadut kansainvälisine liikkeineen. Suosittelen myös tutustumista Santa Catalinan kaupunginosaan, joka toi meille mieleen Helsingin itäisen kantakaupungin kauppahalleineen, pienine tredikkäine ravintoloineen ja kahviloineen sekä värikkäine taloineen, eräänlainen Palman hipsterikaupunginosa siis. Santa Catalinassa kannattaa katsastaa ainakin eläväinen kauppahalli, käydä juomassa aamukahvit kirjallisessa, ainakin nimensä puolesta, La Madeleine de Proust -kahvilassa sekä ihailla näköalaa ja siemailla Palman parasta mojitoa Sky bar Cuban kattoterassilla.





Palman vanhassa kaungissa kannatta vieraille tietenkin Palman hulppeassa katedraalissa, joka tunnetaan La Seun nimellä. Katedraalin rakennustyöt veivät lähes 300 vuotta ja valmiiksi se saatiin 1600-luvun alussa. Erityisesti ihailin rakennuksen mielettömän kauniita värillisiä ikkunaruutuja, joiden läpi valo heijastui todella kauniisti tehden kirkosta lähes satumaisen. Kannattaa etukäteen tsekata aukioloajat, sillä kirkko toimii edelleen myös jumalanpalvelusten pitopaikkana ja messujen aikaan kirkkoon ei turisteilla ole asiaa.

Toinen mielenkiintoinen pistäytymispaikka on vanhan arabialaisen kylpylän rauniot, Banys Arabs, hiljaisella sivukujalla, kaupungin hälyltä suojassa. Kylpylä on ainut jäljelle jäänyt muisto saarta noin tuhat vuotta sitten vallottaneista muslimeista. Parasta kylpylässä on sen rehevä puutarha, jossa on kukkaistutuksia ja hedelmäpuita varjoa tuomassa. Puutarhaan on aseteltu muutamia pöytiä ja tuoleja, joille kävelystä väsynyt matkailija saattoi istahtaa leputtamaan jalkojaan.






Käymisen arvoinen kohde on myös Bellverin linna korkealla kukkulalla noin kolme kilometriä Palman keskustasta. Paikalle pääsee monin eri tavoin, esimerkiksi paikallisbussilla tai hop-on-hop-off-bussilla. Me olimme niin reippaita, että kävelimme linnalle. Matka taittui Santa Catalinan kautta Palman rantakadulle, josta noustiin pikkukatuja pitkin ylöspäin ja viimein kiivettiin vielä noin 500 porrasta (juu, laskin ne) itse linnalle. Linna sinällään on melko simppeli sisutukseltaan, mutta näköalat sieltä ovat uskomattomat, joten käynti kannattaa.







Muutama vinkki ruokailuun. Välimerellä kun ollaan, niin ruokavaliossa ovat meren hedelmät hyvin edustettuina. Kannattaa käydä ainakin venesatamassa oleva Pesquerossa, jonka kala- ja äyriäisruuat olivat huippuja. Illallisen aikaan sai syömisen lomassa seurata, kun kalastusalukset tekivät lähtöä hakemaa lisää tuoretta syötävää. Toinen mainio kohde, jossa kävimme kahteen otteeseen on vanhassa kaupungissa sijaitseva trendikäs Ombu, jonka jaettaviksi tarkoitetut tapas-annokset olivat innotatiivisia ja veivät kielen mennessään. Ainakin illalliselle ei kannata koittaa ilman pöytävarausta. Sitten on vielä mainittava Burger LAB, jonka mare burger oli kerrassaan maistuva. Pakko oli tännekin palata uudelleen. Kirjanrakastajan, varsinkin jos osaa espanjaa, kannattaa pistäytyä myös La Biblioteca de Babel -kirjakaupassa, jonka yhteydessä on myös pieni kahvila ja viinbaari.


Puistokatu, jolta löytyy Burger LABin terassi ja jonka päässä sijaitsee Ombu
Tässä nyt muutamia vinkkejä Palmaan menijöille. Meille Palma tarjosi sekä hengen että ruumiin ravintoa monipuolisella tavalla, juuri sitä, mitä olimme lähteet etsimään.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Kuulumisia ja vähän Palman tunnelmia

Palman rantabulevardilta

Nyt on aika ottaa jälleen blogi haltuun. Olen kaivannut bloggaamista, mutta viime kuukausina aika vain on ollut kortilla. Töissä käynnin ja kirjan viimeistelyn tuoksinassa ei kerta kaikkiaaan ole ollut aikaa eikä voimia mihinkään muuhun. Kirja on nyt taittoversioita myöten luettu ja loma alkanut (sitä on jäljellä vielä viisi ja puoli viikkoa), joten ihminen voi relata.

Iloinen turisti vanhan kaupungin kujilla



Aloitin relaamisen itse asiassa jo viime viikolla. Vietin mieheni kanssa erittäin ihanan ja onnistuneen viikon loman Palmassa, Mallorcalla. Hotellimme sijaitsi Palman vanhan kaupungin reunalla ja sieltä oli lyhyt matka singahtaa syömään, shoppailemaan ja nähtävyyksiä kiertelemään milloin vain. Jos edellämainituista mikään ei innostanut, saattoi vain loikoilla hotellin kattoterassilla uima-altaalla, nauttia virvokkeita ja ihastella kaupungin näkymiä lintuperspektiivistä (kolme kuvaa alla)




Nyt olemme taas kotona. Matkalaukut odottavat purkamistaan, pyykkikone laulaa laulujaan ja koti kaipaa pientä päivitystä, joten lopetan tällä kertaa tähän. Pääsette fiilistelemään matkamme tunnelmia muutaman kuvan avulla ja myöhemmin teen pari postausta reissustamme. Ajattelin kirjoittaa ainakin muutamista käyntikohteista Palmassa ja ihanasta pikkukylästä, Valldemossasta, ja siellä sijatsevasta Frederic Chopin-museosta.