tiistai 17. toukokuuta 2011

Vihan ja rakkauden liekit

Olen jo monissa blogeissa hehkuttanut Sirpa Kähköstä, joten lienee luonnollista, että aloitan omat arviointini hänen uusimmalla tuotoksellaan: "Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 30-luvun Suomi". Otava 2010. 287 sivua. Tämä teos oli myös Tieto-Finlandia ehdokkaana.

Sirpa Kähkönen on aiemmin saavuttanut mainetta Kuopio-romaanisarjallaan, jossa hän on vaihtuvin näkökulmin tarkastellut 1930-1940-lukujen yhteiskunnallista, sosiaalista ja mentaalista maisemaa käyttäen materiaalinaan isovanhempiensa elämää ja kohtaloita. Nyt arvosteltavassa teoksessa hän tarttuu romaaniensa taustalla olevaan aiheeseen ja käsittelee historiatutkijan tavoin 1920- ja 1930-luvulla tapahtunutta kommunistien vainoa ja poliittisia vangitsemisia. Samalla hän piirtää kuvaa aikakauden yhteiskunnallisesta kahtia jakautuneisuudesta.

Yksi näistä poliittisista vangeista oli kirjailjan isoisä Lauri Tuomainen, joka suoritti tuomiotaan valtiopetoksen yrityksestä kahteen otteeseen Tammisaaren pakkotyölaitoksessa.

Isoisä oli ollut Kähköselle rakas ja tärkeä ihminen, joka kuoli kun hän oli 7-vuotias. Isoisän hellyydestä huolimatta pieni tyttö vaistosi, että tämä kantoi sisällään jotain hyvin pahaa ja raskasta. Isoisä ei koskaan puhunut asiasta, mutta se ilmeni hänen tavastaan olla ja elää. Asia vaikutti voimakkaasti myös muuhun perheeseen, Kähkösen sanoin: " Se oli kirjoitettu meihin kaikkiin". isoisän kuoltua isoäiti poltti tämän jälkeenjääneet paperit ja yritti näin hävittää sen pahan mitä oli ollut. Isoisä kulki kuitenkin kirjailijan mukana aikuisikään saakka pienen vihreän muistikirjan sivuille kirjoitettuina runona ja painavana hiljaisuutena, joka vaati vastauksia.

Kenties kiinnostus oman suvun salaisuuksia kohtaan vei Kähkösen opiskelemaan historiaa yliopistoon. Se sai hänet myös kirjoittamaan ja kirjoittamalla selvittämään sitä, mitä oli tapahtunut. Kirjan viimeisellä sivulla Kähkönen kuvaa kirjoittamisen merkitystä: " Tämä surullinen kirja opetti minulle, mksi ihminen kertoo. Ilon, toivon, lohdun ja rakkauden takia. Löytääkseen ne maailmasta, jossa moni uhraus tehdään turhaan." Asian tutkimiselle ja kirjoittamiselle antoi motivaation myös se, että " Mustat morsiamet" romaaninsa lukijapalautteen myötä Kähkönen ymmärsi, miten vaiettu ja vähän tiedetty asia poliittiset vangitsemiset  Suomen lähihistorian tuntemuksessa oli.

Kirjan alkupuolella Kähkönen jäljittää isoisänsä vaiheita säilyneen lähdemateriaalin avulla. Hän luo kuvaa isoisästään kiihkeäluonteisena, levottomana ja itseään etsivänä nuorukaisena ei niinkään tietoisena, aatteeleen omistautuneena kommunistina. Sellainen hänestä tuli vasta vankilareissujen jälkeen. Ensimmäisen tuomionsa isoisä sai osallistumisestaan punaupseerikursseille Pietarissa. Vapauduttuaan hän oli mukana maanalaisen kommunistisen liikkeen toiminnassa ja jäätyään kiinni joutui vankilaan uudelleen 1932.

Yhtä paljon kuin Kähkösen kirja on kertomus isoisästä, se on myös keromus poliittisesta vankeudesta ilmiönä 1930-luvun Suomessa. Koska isoisä ei puhunut eikä kirjoittanut vankeusajoistaan, on Kähkönen "koonnut arkistoista viranomaisten ja vankien ääniä, jotka kaikki kertovat, mitä pakkotyölaitoksessa tapahtui 1930-luvun alussa". Tavallaan hän kuuntelee molempia ja vertailee näiden sanomisia toisiinsa ja ulkopuolisiin lähteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen ja tekee näistä oman tulkintansa. Mielestäni tämä on kirjan parasta antia, sillä näin henkilökohtaisessa tutkimuksessa on suuri vaara sortua musta-valkoiseen hyvä-paha ajatteluun, mutta sitä kirjailija ei tee. Hän ei näe poliittisia vankeja kaiken kärsineinä marttyyreinä tai viranomaisia yksinomaan pahoina vaan molemmissa ryhmissä esiintyy elämän koko kirjo, johon aikakausi löi leimansa.

Kerronnaltaan Vihan ja rakkauden liekit on kaunokirjallisen sujuvaa, välillä jopa maalailevaa, mutta ei mielestäni kuitenkaan liikaa rönsyilevää.

5 kommenttia:

  1. Hyvästä kirjasta ja kirjailijasta aloitit, kiitos! Luin tämän tuoreeltaan viime vuonna ja pidin kovasti. Kirja on taitavasti ja vakuuttavasti kirjoitettu tietokirja vaikeasta aiheesta. Asun melko lähellä Tammisaarta, mutta eipä täälläkään juuri koskaan kuule puhuttavan ko. ajasta ja siihen liittyvästä. Nyt pitäisi lukea Mustat morsiamet uudelleen!

    VastaaPoista
  2. Muistan nähneeni jonkin dokumentin Tammisaaren pakkotyölaitoksesta, jossa myös tuli esiin tuo vaikeneminen asiasta siellä päin.
    Ajattelin myös, että kesällä voisi aloitella tuota Kuopio-sarjaa uudelleen lukemaan ja tehdä niistä vaikka postauksen joka kirjasta.

    VastaaPoista
  3. Olen pitänyt kovasti Kähkösen Kuopio-sarjasta ja siksikin haluaisin lukea tämän.

    Oli mukava löytää tänne. Huomasin, että lentopalloa lukuunottamatta meillä on tismalleen samat harrastukset.

    VastaaPoista
  4. Toinen Täällä pohjantähden alla -fani vastavierailulla täällä:) Olen tykästynyt Kähkösen Kuopio-sarjaan ja tämäkin tekisi mieli lukea. Kiitos kun toit tämän esille!

    VastaaPoista
  5. Katja, hyvältä kuulostavat harrastuksesi ;)

    Susa P., meillä on hyvä maku.

    VastaaPoista