torstai 23. kesäkuuta 2011

Eropaperit

Juhannuksena satoi kaatamalla. Sara istui ruokapöydän ääressä ja ajatteli muita huvilalla, millaiset juhlat niille tulisi, kun ilotulitusraketteja ei voisi ampua. Ainakin niillä olisi kermakakkua. Raisa oli leiponut juhannuksen kunniaksi ruisleipää, he saivat sitä kuumana voin kanssa, mutta ei se ollut sama kuin kotitekoiset munkit, kermakakku ja vadelmamehu, ja kaikki pikkuserkut ja sukulaiset leikkimässä juhannusleikkejä niin kuin isän lapsuudessa. Isä istui ikkunan ääressä lukemassa paksua kirjaa, eikö sillä ollut yhtään ikävä vanhoja juttuja, lapsuuden juhannuksia? (350-351)


Ylläolevassa sitaatissa Laura Honkasalon Eropapereiden ( Otava 2010) yksi keskushenkilö pikkutyttö Sara muistelee aikaisempia juhannuksia perheen mökillä. Juhannuksia, jolloin perhe oli yhtenäinen ja kaikki oli hyvin. Nyt hän vietti keskikesän juhlaa isänsä Joukon, tämän uuden vaimon Raisan ja pikkuveljensä Tomin kanssa. Isä ja äiti Sinikka olivat eronneet ja lapset olivat joutuneet vanhempien välille kiistakapuloiksi. Isä oli uuden vaimonsa myötä omaksunut uudenlaisen aatemaailman, jonka mukaan hän torjui kokonaan entisen elämänsä, sen arvot ja ihmissuhteet, mukaan lukien entisen vaimonsa ja vanhempansa. Tämän vuoksi lapset joutuivat sopeutumaan kahteen erilaiseen maailmaan: äidin ja isovanhempien maailmaan ja toisaalta isän ja Raisan maailmaan. Kovimman hinnan tästä  maksaa Sara, joka näiden kahden maailman välillä tasapainoillessaan sairastuu anoreksiaan.
Sara katseli ohi viliseviä korkeajännitemastoja. Häntä oli liian vähän, isälle ja äidille ei riittänyt   annos häntä, molemmat halusivat kaiken, mutta kukaan ei kysynyt häneltä mitä hän halusi. (s. 353)

Eropaperit on ennen muuta naisten kirja, jossa naiset ovat keskiössä: Sara, hänen äitinsä Sinikka, isän äiti Leea, isän uusi vaimo Raisa, äidin sisar Päkä. Kaikki he ovat jollain lailla rikkinäisiä, kovien kokemusten muovaamia. Saralla on jokaiseen näistä erilainen suhde. Äiti on äiti, jota kuitenkin isän luona pitää kutsua Paskikseksi isän ja Raisan vaatimuksesta. Eron ottaessa koville myös äidille Saran turvana ovat isoäiti ja Päkä, samalla kun he ovat myös Sinikan tukena. Raisa puolestaan haluaisi olla äiti Saralle, mutta omien ongelmiensa, tasapainottomuutensa ja epävarmuutensa vuoksi ei siihen luontevasti pysty.

Eropaperit on hyvin kirjoitettu, mutta sitä vaivaa toisto ja paikallaanpolkeminen. Asioissa ei päästä eteenpäin, vaan toistetaan samaa, usein jopa aivan samoin sanoin. Tämän vuoksi asioita jää paljon pimentoon ja esimerkiksi Saran sairautta, toipumista ja uuden elämä alkamista sivutaan aina vain ohimennen. Ongelmana on myös kärjistävä ja alleviivaava tyyli. Uskon, että eroperheissä verbaalinen loanheitto lastenkin kuullen voi olla rankkaakin, mutta silti sellaiset termit kuin Paskis tai Perseenläpi ovat mielestäni melko keinotekoisia ilmauksia. Ne eivät sovi siihen kuvaan, jota varsinkin isästä on kirjassa aiemmin luotu.

Kirjassa parasta on avioerolapsen maailman ristiriitaisuuksien kuvaaminen. Huomionarvoista on myös sen esiin tuominen, miten tärkeää on, että lapsella on jotain pysyvää, johon voi hädän tullessa tukeutua. Saralla tämä turvasatama on isovanhemmat, ennen kaikkea mummi Leea. Hän pitää pystyssä sekä entistä miniäänsä että tämän lapsia läpi vaikean ajan.
Kuvat kieppuivat Sinikan mielessä, kuin kasa seepiankuultavia negatiiveja, jotka valuvat päälle kun pahvilaatikon pohja kellaria siivotessa pettää. Murhe teki ihmisestä taas lapsen, menetys vei likelle lapsuuden menetyksiä, sellainen hän oli ollut kun Jouko lähti, hauras lapsi, Leea oli ilmestynyt siihen kuin pyhä äiti, kannatellut heitä kaikkia, Saraa, häntä ja Tomia, vaikka oli itsekin murheellinen. Se olisi voinut hylätä heidät, mennä poikansa puolelle, mutta ei se hylännyt, se oli ottanut Sinikan omakseen ja piti hänen puoliaan.

 Leo Tolstoin Anna Kareninan alussa on luonnehdinta erilaisista perheistä: Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.
Eropapereiden ja Anna Kareninan lisäksi tarinoita "ei aina niin onnellisista perheistä" ja avioeroista voit lukea esimerkiksi seuraavista:

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
Juha Itkonen: Kohti
Reko Lundan: Ilman suuria suruja
Roddy Doyle: Nainen joka törmäili oviin



9 kommenttia:

  1. Tämä on niin hyvä kirja! Minunkin mielestäni tuo perheen isän ja Raisan ilkeys meni vähän yli - toisaalta kirja perustuu muistaakseni ainakin jossain määrin Honkasalon omiin kokemuksiin, eli kai tuollaisiakin ihmisiä ja tuollaista käytöstä sitten löytyy :/

    VastaaPoista
  2. Minä olin tähän aika pettynyt, juuri noiden ylilyöntien vuoksi. Toisaalta kirja kyllä piti hyvin otteessaan, oli osin aidon tuntuista kuvausta ja kiiitos Paskis-tyyppisten ylilyöntien, se jäi hyvin mieleen.

    Kirjan aihepiiri on sellainen, että se kiinnostaa monia. Ainakin minun blogissani tästä kirjoittamani juttu on oli pitkään ihan lukijatilastojen kärjessä. Vähän aikaa sitten aloin kyllä epäillä, että hakusanalla "eropaperit" blogiin tulevat eivät kyllä aina ole etsimässä kirja-arvioita vaan tietoa ihan oikeista eropapereista...

    Oletko lukenut Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun? Se oli mielestäni muita Honkasaloja parempi, todella hyvä kirja. Harmikseni olen kai lahjoittanut sen eteenpäin, muuten lukisin sen uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Maria, varmaan löytyy ja vielä pahempaakin, mutta jotenkin se ei mielestäni sopinut siihen muuhun kuvaan jota varsinkin isästä oli luotu.

    Jenni pitääpä tulla lukemaan arviosi. Kirjoitin tämän kiireessä enkä ehtinyt katsomaan ketkä olivat kirjasta aiemmin kirjoittaneet.
    Olen lukenut tuon Sinun lapsesi eivät ole sinun ja pidin kovasti. Muuta en Honkasalolta olekaan lukenut kuin nämä kaksi.

    VastaaPoista
  4. Vau, lainaus jopa alkaa kuvastamalla tämänhetkistä juhannussäätä! Minun on moneen kertaan pitänyt lukea tämä, mutta ei ole koskaan sattunut kirjastossa sopivasti kohdalle, enkä ole raaskinut ostaa omaksikaan. Pitää pistää ylös, niin muistan etsiskellä...

    VastaaPoista
  5. Ahmu, en voinut vastustaa kiusausta, kun sattui noin sopiva sitaatti sopivaan paikkaan ;)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa aihepiiriltään ja käsittelytavaltaan kiinnostavalta kirjalta, mutta uskon, että harmistuisin liikaa: "sitä vaivaa toisto ja paikallaanpolkeminen. Asioissa ei päästä eteenpäin, vaan toistetaan samaa, usein jopa aivan samoin sanoin". Miksi tällaista ei toimitusvaiheessa karsita kirjoista pois? Ymmärrän, että joskus toisto voi olla tehokeino, mutta jos se alkaa häiritä, se menettää voimansa tehokkaasti.

    Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
  7. Paula, ihan samaa mietin, miksei toimittaja ollut karsinut päällekkäisyyksiä.
    Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
  8. Minäkin luin tämän...olikohan se viime vuoden lopussa vai tämä alussa. Kauheaa kun ei enää muista kunnolla kun lukee niin paljon.

    Mutta siis pidin tästä kovasti ja valitettavan hyvin itse erolapsena tiedän, että lapsen kohtalo eron jaloissa voi olla kova.

    VastaaPoista
  9. Susa, minustakin tässä oli hyvin tuotu esiin nimenomaan lapsen kokemus, joka kuten sanoit voi olla kova.

    VastaaPoista