maanantai 27. kesäkuuta 2011

Mitfordin tytöt

Mary S. Lovellin teos Mitfordin tytöt. Sodassa ja Rakkaudessa ( Schildts 2010, lyhennetty laitos alkuperäisestä teoksesta The Mitford Girls. The Biography of an Extraordinary Family 2001) on elämäkertateos kuudesta aristokraattisesta englantilaisesta sisaresta Nancystä (s. 1904), Pamelasta (s.1907), Dianasta (s.1910), Unitystä (s. 1914), Jessicasta ( "Decca" s. 1917) ja Deborahista (s. 1920) sekä heidän perheestään.Teos kattaa heidän kaikkien elämänkaaren lapsuudesta vanhuuteen, tosin kaikki sisaret eivät saa samalla tavalla tilaa, vaan eri aikoina keskiössä on enemmän tai vähemmän joku sisaruksista. Esitystapa on perinteisten elämäkertaesitysten tapaan kronologinen. Sisarten elämään vaikuttavat voimakkaasti 1900-luvun erilaiset poliittiset ja valtiolliset tapahtumat ja aatteet, etenkin fasismi ja kommunismi ja näitä tuodaan esiin sisarten näkökulmasta. Kirjasta on täällä blogimaailmassa kirjoitettu niin monta hyvää arvostelua että en nyt tarkemmin tuo esiin sisarten vaiheita. Niistä kiinnostuneet voivat lukea arviot esimerkiksi Paulalta, Katjalta ja Karoliinalta.

Sen sijaan tarkastelen asioita, jotka itseäni mietityttivät kirjaa lukiessa. Lovell määrittää itse, että hänen tavoitteenaan on valottaa perheen monimutkaisia keskinäisiä suhteita, uskollisuutta ja rakkautta, epälojaalisuutta, vihaakin ja ennen kaikkea naurua (s.12). Hän myös ilmoittaa, että vaikka politiikalla ja erilaisilla aatteilla on merkittävä osa sisarten maailmassa, niin hänen kirjansa ei ole poliittinen ja siitä on turha etsiä poliittisia kannanottoja sisarten tekemisiä kohtaan. (s.12)

Mielestäni Lovell onnistuu melko hyvin ensimmäisessä tavoitteessaan. Ajatellen käytettävissä olevaa sivumäärää (tosin täytyy muistaa, että suomenkielinen painos on lyhennetty versio) ja toisaalta olemassa olevan aineiston ja lähteitten runsautta, niin Lovell pystyy kuitenkin saamaan teoksesta kokonaisen. Hän kuljettaa tarinaa sujuvasti ja jokaista sisarta huomioiden, lisäksi hän tuo esiin myös perheen jäsenten erilaiset ristiriitaisuudet, mutta myös sen tiiviin siteen, joka heidän välillään vallitsee.

Siinä Lovell kuitenkin mielestäni erehtyy, että hän pitää kirjaansa epäpoliittisena (katso myös mitä  Leena Lumi asiasta kirjoittaa). Kirjassa esitetyt kuvaukset sisarten sitoutumisesta toisaalta fasismiin ja etenkin Hitlerin Saksaan ja Hitleriin henkilökohtaisestikin ja toisaalta kommunismiin ovat niin voimakkaasti tunteita ja ajatuksia herättäviä, että poliittisuutta on mahdotonta välttää. Lukijat pakostakin muodostavat asiasta erilaisia käsityksiä perustuen heidän omiin kokemuksiinsa, maailmankatsomuksiinsa ja tietoihinsa ko.ajasta.

Yrittäessään paeta poliittisuutta kirjoittaja ikään kuin lankeaa omaan ansaansa yrittäessään taiteilla "epäpoliittisuuden maastossa". Hän jättää paljon sanomatta eikä perehdy sisarten maailmankatsomusten motiiveihin (vaikka asettaa tämän yhdeksi päätarkoituksistaan s. 13) kuin hyvin pintapuolisesta. Sen sijaan että keskittyisi edellämainittuun, sillä ne olivat erittäin oleellinen osa perheen sisäisiä suhteita, hän keskittyy turhankin tarkasti kuvailemaan esimerkiksi sisarten asuinpaikkojen sisustusta ja sivuhenkilöiden avioliittokuvioita.

Lovell perustelee pyrkimystään epäpoliittisuuteen sillä, ettei hän halua tuomita sisarten valintoja. Ei elämäkerturin tehtävänä olekaan tuomita kohteitaan, mutta ei hänen tehtävänsä myöskään ole siloitella niitä valintoja, joita elämäkerran kohteet tekivät. Sen sijaan tehtävä on tuoda esiin mahdollisimman monesta näkökulmasta niitä syitä ja motiiveja, jotka näihin valintoihin johtivat. Miksi Unitystä tuli kiihkeä natsismin ja ennen kaikkea Hitlerin kannattaja, minkälainen oli Dianan suhde fasismiin ja hänen asemansa aviomiehensä Oswald Mosleyn perustamassa Britannian fasistipuolueessa ( British Union on Fascists, BUF) ja toisaalta miksi Nancystä ja ennenkaikkea Deccasta tuli vasemmistolaisia. Lovellin viljelemät puolihuolimattomat syyt ja selitykset saavat lukijan ajattelemaan, ettei hän haluakaan perehtyä syvällisemmin sisarten valintoihin. Esimerkiksi sellaiset selitykset kuin "Nancy oli luonnostaan sosialisti" tai että "Unity oli aina halunnut järkyttää" ja "Unityn rakkaus Hitleriin oli naiviin teinityttömäistä" eivät ole riittäviä. Myös Lovellin ajatukset esimerkiksi siitä, että Osvald Mosley "ei tiennyt mitä teki pukiessaan kannattajansa mustiin paitoihin tai puhuessaan poliittisesti kiihottavasti" tuntuvat melkoiselta päänsilittelyltä. Aivan varmasti mies tiesi mitä teki tai jätti tekemättä aivan samoin kuin Diana ja Unitykin. Myös Deccan sitoutuminen kommunismiin jää melko epämääräiseksi ja olisin myös mieluusti lukenut, miten hän todella reagoi esimerkiksi vuoden 1956 paljastuksiin Stalinin vainoista (Esimerkiksi Doris Lessing on pohtinut paljon omaa aatteellista sitoutumistaan kommunismiin ja vähittäistä irtautumistaan siitä ja samaa tekivät myös suomalaiset älymystökommunistit).

Itse kiinnostuin Lovellin kirjasta nimenomaan siksi, että siinä käsiteltäisiin perheen sisäisiä poliittisia erimielisyyksiä ja niiden vaikusta sisarsuhteeseen. Kiinnostukseni liittyy pitkälti omaan tutkimustyöhöni Sinervon sisarten parissa ja heidän poliittisiin erimielisyyksiinsä ja niiden syiden selvittelemiseen. Siksi olikin pettymys (vaikka toisaalta tiesin odottaa sitä, sillä harvoin selkeästi kaupallisille markkinoille tarkoitetussa elämäkerrassa päästään kovin syvälle), että erilaisten poliittisten motiivien ja tekojen tarkastelu jätettiin niin pintapuoliseksi. Toisaalta kirja toi hyviä vertailukohtia esimerkiksi Suomen oloihin toisen maailmansodan aikana.Myös se, että Mitfordin tytöt olivat kotoisin englantilaisesta yläluokkaisesta perheestä ja olivat hyvin monien erilaisten sovinnaisuussääntöjen alaisia oli kiinnostavaa ja toisaalta myös se, miten tämä heidän yhteiskunnallinen asemansa loi heille hyvin paljon sellaisia etuoikeuksia, joita tavallisilla ihmisillä ei ollut. Esimerkiksi Diana ja Osvald Mosleyn toisen maailmansodan aikainen vankilakokemus oli todisteena tästä. Kuten Englannissa myös Suomessa (ja monissa muissakin maissa) oli sodan uhatessa luotu lakeja, joiden perusteella valtiolla oli oikeus ilman oikeudenkäyntiä laittaa ihmisiä, jotka jollain perusteella katsottiin uhkaaviksi, turvasäilöön (ts. vankilaan).  Suomessa tämän asetuksen mukaan vankilaan joutuivat kommunistit ja sellaisena pidetyt, muun muassa Elvi Sinervo ja hänen miehensä Mauri Ryömä ja Englannissa fasistit kuten Mosleyt.Kenenkään vankilakokemuksen kauheutta aliarvioimatta on kuitenkin todettava, että Dianalle ja hänen miehelleen oli selkeästi hyötyä siitä, että Winston Churchill sattui olemaan Dianan sukulainen.

Se, että Mitfordin tytöistä on kirjoitettu niinkin paljon kuin on (itse tosin törmäsin heihin ensikertaa) sekä omana aikanaa että myöhemmin on erittäin luonnollista, sillä heissä on todella paljon mistä ammentaa. Jo aiemmin Krohnin sisarista kirjoittaessani tuli kommenttilaatikossa puhetta siitä, miten milenkiintoista lahjakkuuden kerääntyminen erilaisiin sisarusparviin on. Mitfordin tytöillekin oli kertynyt paitsi kauneutta ja yhteiskunnallista asemaa myös kirjallista lahjakkuutta. Oma mielenkiintoni heitä kohtaa heräsi ja haluaisin lukea lisää. Ainoa ongelma lienee saatavuus Suomessa.

Lisäpolkuja kirjan nostattamiin teemoihin:

Maarit Leskelä-Kärki: Kirjoittaen maailmassa.Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä.
Hellevi Arjava: Swanin tytöt.
Doris Lessingin muistelmateokset esimerkiksi Parempien ihmisten lapsi (edit. Anteeksi sekoiluni, en tarkoittanut Viides lapsi-teosta vaan tätä nyt mainitsemaani. Kiitos Marialle ja Lumikolle huomiosta.)
Simone de Beauvoir: Mandariinit
R. Palomeri (Raoul Palmgren): 30-luvun kuvat

12 kommenttia:

  1. Olitpa kirjoittanut kertakaikkisen mielenkiintoisesti tästä kirjasta ja ennen kaikkea lukukokemuksestasi. Monet hyvät bloggaajat ovat tähän tarttuneet, mutta jaksoin vielä lukea tästä yhden arvion, koska kirjoitit niin vetävästi.
    Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus, kiitos! Minulla poliittisuus tai sen välttely ei herättänyt muuten erityisiä ajatuksia (päin vastoin olin vain hiljaisen tyytyväinen, ettei kirja tuominnut tai paasannut), mutta mietin kyllä paljon erilaisten aatteiden ilmapiiriä 30-luvulla. Nyt kun sinä kirjoitit tästä kirjasta, huomaan, että todellakin kiinnostavaa olisi ollut enemmän tietää juuri siitä, mitkä kaikki motiivit johtivat sisarusten sukellukseen politiikkaan. Motiivien esiin tuominen ei olisi tuomitsemista, vaan paremminkin juuri näitä henkilöitä selittävää kirjallisuutta.

    Itselleni merkittävintä kirjassa oli yläluokkaisuuden tuomien etuoikeuksien havannointi. Dianan vankilakokemus, josta sinäkin mainitsit, oli vakuuttava, mutta myös koko valtava verkosto ja sen pinttyneet tavat ylläpitävät näitä etuoikeuksia yhä edelleen meidänkin aikanamme.

    Perin kiinnostava kirja, joka välillä mietityttää minua edelleen!

    VastaaPoista
  3. Tästä kirjasta on todella kirjoitettu niin monella tapaa, niin monista näkökulmista eri blogeissa, että ainakin minulle on muodostunut aika kattava kuva siitä, millainen kirja on kyseessä. Kiitos Jaanalle ja muillekin! En aio itse lukea tätä, ainakaan pitkään aikaan ja tuskin koskaan kannesta kanteen; jos luen 600-sivuisen järkäleen niin odotan enemmän kun mihin Lovell arvioiden mukaan pystyy. Nämä blogikeskustelut aiheesta sen sijaan ovat hyvin antoisia!

    Sinänsä en tiedä, voiko lopulta mikään kirja, ns. "puhdas fiktiokaan" olla täysin epäpoliittista, siis jos poliittisuus ymmärretään laajasti.

    Onko muuten Viides lapsi todella omaelämäkerrallinen? Huh!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista! Etenkin kiinnostuin nyt tuosta tutkimustyöstäsi. Olen lukenut Elvi Sinervolta vain yhden kirjan (Viljami Vaihdokas) mutta olin kerran Auli Viikarin vetämällä kurssilla, jossa paneuduttiin 1940-lukuun, sen ajan kotimaiseen kirjallisuuteen ja yhteiskuntaan yleensäkin. Sinervosta oli paljon puhetta kurssilla.

    Minäkin hätkähdin tuota Viidettä lasta -itse luin sitä scifi-romaanina.

    VastaaPoista
  5. Hanna, ajattelin juuri sen vuoksi, että tästä on kirjoitettu niin paljon hyviä arvosteluja tuoda esiin enemmänkin oman kokemukseni.

    Paula, käväisin lukemassa sinunkin arviosi ja linkitän sen omaani. Otit mielenkiintoisesti esiin yhteisöllisyyden ja sen merkityksen. Näillä naisilla oli tosiaan mieletön verkosto ihmisiä ympärillään, joilla suurella osalla oli vielä varsin vaikutusvaltainen asema yhteiskunnassa ja joista he selkeästi hyötyivät.

    Maria, olen aivan samaa mieltä, että poliittisuus laajasti ymmärrettynä on läsnä hyvin monessa paikassa. Kiitos kommentistasi liittyen Lessingiin, olin huolimaton ja muistin varassa.

    Lumikko, kiitos myös sinulle Lessing-kommentista. Itselläni on Viikarin toimittama artikkelikokoelma, muistaakseni 40-luvun kuvat, jota en vielä ole lukenut.Ilmeisesti mainitsemaasi kurssiin perustuva. Olen itse lukemassa juuri Viljami Vaihdokasta uudelleen ja ajattelin siitä kirjoittaa lyhyesti tännekin.

    VastaaPoista
  6. Hurjan hyvä arvio, Jaana. Osasit kirjoittaa monesta sellaisesta asiasta, joita mietin, mutta joille en löytänyt ilmaisua.

    Minulle Mitfordin tytöt oli varsin hyvä ja perusteellinen elämäkerta todella kiinnostavista sisaruksista, mutta Lovellin kirjoitustyyli puudutti ja minulle tuli lukijana aavistuksen vaillinainen olo. Ehkä se johtui juuri tuosta, ettei Lovell pohjustanut kunnolla tuota siskosten aatemaailmaa. En vain lukiessani osannut sitä ajatella, koska tuskastuin muutaman kerran kirjan junnatessa (ja ahdistuin hieman tuosta fasismiin kohdistuvasta hälläväliä-suhtautumisesta, joka toki tuki Unityn ja Dianan aatemaailmaa) ja luin kirjaa paikoin harppoen.

    Minulle tuli sellainen olo, että haluaisin ottaa paremmin selvää Mitfordin sisaruksista, mutta en välttämättä lukea Lovellia.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Katja! Haluaisin itsekin tutustua lisää näihin naisiin. Esimerkiksi sisarten omaelämäkerralliset tekstit voisivat olla mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  8. Jaana, kiintoisa kirjoitus etenkin kun minua ei mainittu hyvien arvostelujen joukossa, vaikka tiettävästi olen porukasta ainoa, joka on elättänyt itsensä kynällä ja blogissani on vielä kolmantenakin vuonna 500 kävijää per vuorokausi. Ehkä tämä johtuu siitä, että kirjoitan uniikisti enkä ikinä toista muiden sanomaa.

    Kiitos linkityksestä Leenaan eli Leena Lumiin.

    Aikaisemmista arvosteluista poiketen sinulla oli nyt uudet eväät tarkastella tätä kirjaa. Mm. minun kirjoitukseni. Nyt näit sen oikean juonteen, joka Lovellia on kuljettanut: Hänen selittelynsä, joka jo itsessään kertoo paljon sekä liian hienotunteisuuden elossa olevaa Dianaa kohtaan.

    Olet oikeassa: Liian vähän oli siitä miten Decca suhtautui kun vankileirien saaristo paljastui.

    Nyt sinun arvostelusi Mitfordin tytöistä nousi kaikkein todemmaksi!

    ***

    Siis voiko Lessingin Viides lapsi olla tosi!

    ***

    Linkitän sinut, vaikka arvosteluni ei ollutkaan sinusta hyvä tai erinomainen. Eri mieltähän saa olla.

    VastaaPoista
  9. Leena olen pahoillani, jos tuotin sinulle mielipahaa. Sinun arvostelusi oli yhtä hyvä kuin kaikkien muidenkin, mutta halusin linkittää sinut juuri siihen kohtaan kun sen tein, sillä mielestäni se liittyi siihen asiayhteyteen.

    Tästä sen näkee, että kirjoittamalla ei koskaan saa sanottua kaikkea mitä haluaa.

    Lessingin Viides lapsi oli muistivirhe itseltäni ja korjasin sen tekstiin (Sinisen linnan kirjaston Marian ja Lumikon ihmettelyiden avustamana), sillä tarkoitin Parempien ihmisten lasta.

    VastaaPoista
  10. Mie ainakin ymmärsin, että Leena Lumi oli hyvien arvostelujen joukossa, jopa niin että arvio oli vaikuttanut Jaanan ajatuksiin ja tekstiin.

    Sen vain lisään, että uskon aika monen silti elättävän itsensä kirjoittamisella, tai saavan ainakin kirjoituksillaan sivutuloja. Kirjabloggaajien määrä on niin kasvanut, että luonnollisesti joukkoon mahtuu monenlaisia kirjoittajia.

    Rauhaa ja rakkautta. :)

    VastaaPoista
  11. Täällä on ollut tosi hyviä pointteja pitkin keskustelua. En halua lisätä lisää vettä myllyyn, mutta aika moni kirjabloggaaja tosiaankin varmasti kirjoittaa elääkseen. Ainakin oma työni on kirjoittamista. :)

    Diana on käsittääkseni kuollut vuonna 2003 (mikä mainitaan Lovellin kirjassakin), mutta siskoista nuorin, Deoborah, elää vielä.

    VastaaPoista
  12. Hanna ja Katja, kiitos kommenteistanne ja Hannan tavoin "peace and love" ;)

    Itsekin olen saanut sen käsityksen, että aika moni ainakin niistä bloggaajista, joita itse seuraan, on tavalla tai toisella tekemisessä kirjoittamisen kanssa.

    Lovell ilmeisesti oli tekemisissä Dianan kanssa kirjoittamisprosessinsa aikana.

    VastaaPoista