lauantai 18. kesäkuuta 2011

Runon kuningas ja muuttolintu





Runon kuningas ja muuttolintu on suomalainen elokuva vuodelta 1940, pääosassaan Ansa Ikonen ja Eino Kaipainen. Se on tarina Suomen kansallisrunoilijana pidetyn Johan Ludvig Runebergin ja Emilie Björkstenin salaisesta rakkaustarinasta. Ensi esityksensä aikoihin elokuva herätti laajaa keskustelua ja muun muassa molempien suvut olivat elokuvan tekemistä vastaan. Keskustelu jota silloin käytiin tuo esiin sen aseman, joka J.L Runebergilla Suomen kansallisrunoilijna oli. Kaikki mikä vähänkin saattoi tuoda varjoja runoilijan lähes jumalalliseen kuvaan haluttiin vaientaa.

Edellä oleva käy ilmi Lauri Viljasen kokoamasta teoksesta Runoilijan sydän. Johan Ludvig Runebergin ja Emilie Björkstenin rakkaus todistuskappaleitten valossa. (1942), joiden avulla valotetaan näiden kahden suhdetta eri näkökulmista. "Todistuskappaleista" mukana ovat Emilie Björkstenin päiväkirjan mukaan koottu teos Vanhan päiväkirjan lehtiä, episodi J.L. Runebergin elämästä (1922). Lisäksi mukana on Runebergin kirjeitä rakastetulleen vuosilta 1848-1949, jolloin suhde oli "kuumimmillaan". Runebergin vaimon Fredrika Runebergin kirjeet Emilie Björkstenille tuovat mukaan kolmannen osapuolen ja hänen näkökulmansa.

J.L. Runebergin ja Emilie Björkstenin tuttavuus kesti yhteensä noin 30 vuotta. Nuori nainen oli usein nähty vieras runoilijan perheessä. Tosin suhteen huippukohdan aikoihin Emilie Björksten lähetettiin pois Porvoosta, sillä suhde oli saanut ajan moraalikoodistojen mukaan liian arveluttavia piirteitä. Emilie Björkstenin elämä oli sillä tavoin traaginen, että hänellä ei ollut omaa kotia, sillä hänen vanhempansa olivat kuolleet eikä hän koskaan mennyt naimisiin. Hän joutui elämään sukulaistensa ja tuttaviensa luona ja oli samalla riippuvainen näiden hyväntahtoisuudesta.

Nykyajan näkökulmasta katsottuna suhde näyttää viattomalta, sisältäen tunteiden vuodatusta sanoina, katseina ja rohkeimmillaan "kuumina suuteloina". Siitä huolimatta se herätti ympäristön huomion ja paheksunnan ja raskaimman taakan kantoi Emilie Björksten. Runeberg oli asemansa ja myös sukupuolensa kautta näiden puheiden ja juorujen yläpuolella. Tosin kirjeissään hän pyysi rakastettuaan olemaan varovainen, ettei kukaan ulkopuolinen saisi kirjeitä haltuunsa:

 Oletko ollut niin varomaton, että olet puhunut siitä jollekulle jotakin? Älä millään muotoa näytä minun kirjeitäni kellekkään ja muista, että maailma tietää sen, mitä kolme tietää. ( RS, s. 143)

Emilien Björkstenin päiväkirjoista on nähtävissä, miten hän itse kantoi syyllisyyttä suhteesta ja tunsi huonoa omaatuntoa myös Fredrika Runebergin edessä. Suuren runoilijan puolisona tällä oli vaikutusvaltainen asema ja hänen suhtautumisensa Emilie Björksteniin määritti myös muun yhteisön suhtautumista. Kun Fredrika Runeberg lopulta hyväksyy hänet ystäväkseen myös muu yhteisö katsoi tämän aseman Runebergin perheen ystävänä virallistuneen.

J.L. Runebergin kirjeet Emilie Björkstenille ovat mielenkiintoista luettavaa, sillä niistä käy ilmi kiistattomasti hänen tunteensa rakastettuaan kohtaan, sekä myös hänen määräilevyytensä ja mustasukkaisuutensa Emilien elämän suhteen. Emilie Björksten oli iloisena, kauniina ja ilmeisen älykkäänä nuorena naisena suosittu seurapiireissä ja hänellä oli monia ihailijoita:

Sinä, joka olet minulle niin rakas, et olisi niin suloinen ja hyvä, kuin Sinä voisit olla ja Sinun pitäsi olla. Miksi et koskaan opi huomaamaan miten suunnatonta valtaa nainen voi harjoittaa olemalla kärsivällinen ja hellä, vaikkapa hänellä olisi todellisuudessa aihetta valitukseenkin. Millaisen ilon, tyttöseni, voisitkaan lahjoittaa minulle, jos tahtoisit osittaa enemmän kärsivällisyyttä ja hyvyyttä varsinkin kuviteltujen ikävyyksien sattuessa. Puhun nyt tyytymättömyydellä oikeastaan vain tavastasi kohdella minua, kun joskus tapaamme henkilökohtaisesti. (RS, s. 195)

Vaikka tämä Lauri Viljasen kokoaman teoksen tarkoituksena on tuoda J.L. Runebergiä esiin myös ihmisenä, niin sen yleinen sävy on läpeensä kunnioittava ja ylevöittävä. Kuva Runebergistä kansallisrunoilijana muotoutui jo hänen eläessään ja etenkin valtiollisina kriisiaikoina (muun muassa sortovuodet ja sodat) hänet on nostettu esiin vahvistamaan kansallista yhtenäisyyttä (tästä Viljasen teos on yksi esimerkki, sillä se ilmestyi jatkosodan aikana). J.L.Runebergin arvo tunnettiin myös muualla, esimerkiksi Neuvostoliitossa, sillä neuvostoliittolaiset yrittivät pommittaa Runebergin kotitaloa (silloin jo museona) Porvoossa, koska ymmärsivät tämän tärkeän symboliarvon. Sodan jälkeen eri poliittiset leirit yrittivät "omia" kansallisrunoilijaa. Vasemmistolainen kulttuuriväki pyrki löytämään Runebergin ajatuksista piirteitä, jotka voisivat tukea heidän omaa maailmankuvaansa ja oikeuttaa heidän asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Viime aikoina Runeberg on taas noussut esiin. Ensin Merete Mazzarellan teos Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo ( Tammi 2007). Teoksessaan Mazzarella nostaa esiin nimen omaan kirjailija Fredrika Runebergin ja hänen oman äänensä. Viime syksynä oli Finlandia-ehdokkaana Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä (Schildst 2010), joka antaa jokseenkin raadollisen kuvan Runebergistä ja näin pudottavat hänet jalustalta.

Löysin Viljasen kirjan porvoolaiselta kirpputorilta eurolla. Ajattelin, että melko tuoreena porvoolaisena minun pitäisi tietää jotain kaupungin suuresta miehestä. Kieltämättä lukiessa välillä ylevöityi ajattelmaan, että näillä samoilla kaduilla, joilla nyt itse kuljen, 150 vuotta sitten kohtasivat J.L.Runeberg ja Emilie Björksten salaisilla kävelyretkillään. Halusin myös saada taustaa aiemmin lukemilleni Mazzarellan ja erityiseti Wahlströmin kirjalle, jota lukiessani monta kertaa vähän ärsyyntyneenäkin mietin, että mihin hän perustaa kuvauksensa (vaikka kirja onkin fiktiivinen, Runebergin pään sisässä tapahtuva muistelu, se kuitenkin perustuu aikalaislähteisiin). Nyt kun luin Runebergin kirjeitä, aloin ymmärtää paremmin Wahlströmin kuvaa Runebergistä rähisevänä, itsekeskeisenä ukkona.

Kirjaa lukiessa oli pakko kääntää omat ajatuksensa pois nykyajan käsityksistä, sillä niin paljon esimerkiksi sukupuolien väliset suhteet ja aikakauden moraali poikkesivat nykyisistä. Oli yritettävä ymmärtää rakastavaisia heidän oman aikansa valokeilassa, vaikka välillä se suunnattomasti alkoikin ärsyttää: Emilie Björkstenin jumaloiva suhtautuminen Runebergiin, Runebergin itsekeskeisyys ja Fredrika Runebergin eräänlainen ylemmyydentunto miehensä ystävätärtä kohtaan.

Kirjan kieli oli välillä myös melko koukeroista ja varsinkin hän-sanan käyttöön ei oltu kiinnitetty huomiota. Suurin osa tekstistä oli käännetty ruotsista suomeksi ja tässä vaiheessa oli käännetty kaikki hän-sanat samalla tavalla, eikä oltu eroteltu oliko kyseessä "han" vai "hon". Niinpä tekstissä oli pitkiä pätkiä, jolloin kaytettiin vain hän-sanaa ja vähitellen lukija oli jo ihan pihalla tarkoitettiinko kenties J.L. Runebergiä, Emilie Björksteniä vai Fredrika Runebergiä.

6 kommenttia:

  1. Kiehtovaa; olisipa mielenkiintoista lukea tuo Viljasen kirja! Mazzarellan olen lukent ja symppaan Fredrikaa, toki myös Emilie-parkaa... Tuosta elokuvasta en ole varma, olenko nähnyt sen vaiko vain lukenut siitä ja nähnyt still-kuvia.

    Kiitos tästä artikkelista ja ihanaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Itse myös mietin, olenko nähnyt elokuvaa. Todennäköisesti en, mutta luettuani tämän haluaisin kyllä nähdä.

    Hyvää viikonlopun jatkoa myös sinulle Maria!

    VastaaPoista
  3. Niin kinnostava kirjoitus! Näistä koukeroisista ihmissuhteista en tiennytkään ja oli jännittävä eläytyä noihin erikoisilta tuntuviin kuvioihin. kiitokset! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Mustikkatyttö, huomasin itsekin eläytyväni tämän kolmiodraaman vaiheisiin enemmän kuin kirjaa ostaessani luulin.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista tietoa! Romaanin J. L. Runebergin nuoruudenrakkauksista on kirjoittanut Aarre Kantola 1980-luvulla. Kaivelin Kantolan tuotantoa alkukesästä, mutta en suoranaisesti ihastunut.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista ja tiedoista Kaisa ja hauskaa, että kommenttisi kautta löysin sinun blogisi, vaikutti mielenkiintoiselta. Ollaan sitä paitsi molemmat Satakunnan tyttöjä.

    VastaaPoista