sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Tykistönkadun päiväperho

Huh, huh, nyt tulee vaikea kirja käsiteltäväksi. Muistan kun Helena Sinervon Tykistönkadun päiväperho (WSOY 2009, 240 s.) ilmestyi 2009. Luin siitä silloin arvosteluja mielenkiinnolla, sillä olin pitänyt Sinervon aiemmasta romaanista, Finlandia-palkitusta Runoilijan talossa- teoksesta, joka oli elämäkerrallinen romaani runoilija Eeva-Liisa Mannerista. Tämän uudemman teoksen arvostelut saivat kuitenkin aikaan sen ajatuksen, etten halua kirjaan tarttua. No, kirja kuitenkin tuli vastaan tänä kesänä kirja-alessa muutamalla eurolla ja päätti hypätä ostoskoriin ja sitä kautta lukulistalle.

Mette ilmoitti heti haluavansa suoraan asiaan ilman liikoja tunteita, että hänen ikäisellään naisella alapää oli jatkuvassa valmiustilassa. Kypsää naista himot pakottivat yhtä vastaansanomattomasti kuin nuoria miehiä. Ennenaikaiset siemensyöksyt eivät häntä haitanneet, hän oli vakuuttanut, hän hoitelisi itsensä omin käsin loppuun. ( TKPP s. 9)

Tämä kypsä, himokas ja halukas nainen on Mette, tutkija ja keskiluokkainen perheen äiti, joka kyllästyy tutkijan uraansa ja akateemiseen maailmaan ja päättää tehdä omasta elämästään tutkimuskohteen ja taideteoksen, jonka hän on nimennyt Ikuisuusprojektiksi. Projektin tarkoituksena on nostaa alttarille elämän kelvottomuus ja ylistää sitä ja tehdä siitä eräänlainen viheliäisyyden näytteillepano. Metelle nämä kelvottomuuden muodot ovat anonyymit seksisuhteet internetin välityksellä tavattujen nuorten miesten kanssa. Siihen kuuluvat myös valhe ja salailu, sillä läpeensä kunnolliset aviomies ja teini-ikäinen tytär eivät saa tietää Meten projektista mitään. Aviomies saa vain tietämättään toimia Meten mesenaattina, hänen elämäntaiteensa rahoittajana. Asiat kuitenkin mutkistuvat, mukaan tarinaan tulee ulkopuolisia henkilöitä ja vähitellen Mette paljastuu sekä miehelleen että tyttärelleen.

Meten innoittajana hänen Ikuisuusprojektissaan on itsemurhan tehnyt "Nobel-kestoehdokas" Liliane Schubald, jonka kohtalon kanssa Mette tuntee tietynlaista yhteneväisyyttä. Hän oli sukeltanut Schubaldin ajatuksiin väitöskirjassaan, jonka hän oli kirjoittanut "tutkimuksellisen intohimon vallassa" ja jonka oli lukenut ehkä viisi ihmistä, teemanaan itsemurha Schubaldin tuotannossa. Schubald oli tehnyt omasta elämästään ja ruumiistaan eräänlaista performanssitaidetta ja lopulta jopa hänen itsemurjansa oli ollut performanssi.

"Kirjailija hyökkäsi implanttiensa kimppuun", otsikoi laajalevikkisen sanomalehden kirjallisuussivu ja itse juttu kertoi, että ranskalais-itävaltalainen "kohu-kirjailija" oli löydetty omasta suuresta poreammeestaan tyhjiin vuotaneena. You Tubessa julkaistusta itsemurhaviestistä ja kuva-aineistosta päätellen kirjailija oli repinyt syyhyävät ja kutiavat silikoni-implanttinsa omin käsin ruumistaan. Otteita You Tuben materiaalista lojiu papaeritulosteina kahvi- ja viinilammikoissa kirjailijan työpöydällä. (TKPP s, 182-183)

Kirjaa lukiessa mietti haluamattaankin mikä on Sinervon tekstin tarkoitus, pyritäänkö sillä johonkin. Mitä pitemmälle luin, sitä enemmän vahvistui ajatus, että kyseessä on jonkinlainen parodia ja että tämän parodian kärki terävimmin suuntautuu feministiseen taiteentutkimukseen, varsinkin sen siihen haaraan, joka on ottanut tutkimuksen lähtökohdaksi ruumiillisuuden. Parodian kohteena on paitsi tutkimussuunnan käyttämä kieli myös se, miten kaikenlainen taide nähdään ainoastaan omien teorioiden läpi.

Professori Margaret Boom, yksi tunnetuimmista yhdysvaltalaisista avantgarde-tutkijoista, riemuitsi Schubaldin videosta ja julisti sen uuden vuosituhannen vallankumouksellisemmaksi taide-eleeksi. Boomin mukaan Schubald on asettunut poreammeeseen paitsi asentoon, jossa maalaustaiteen klasikkoteoksissa nähdään kylpijättäret, myös Marat`n murhaa esittävän kuuluisan maalauksen sommitelmaan. (TKPP s, 185)

Piikkejä Sinervolta singahtelee myös moniin muihin suuntiin, kuten myös erilaisia intertekstuaalisia viittauksia. Ehkä tämän vuoksi kirjasta jää sellainen olo, että siihen on yritetty mahduttaa liikaa erilaisia aineksia ja siksi siitä on vaikea saada otetta ja muodostaa edes jonkinlaisia järkeviä johtopäätöksiä. Luin kirjan kuitenkin loppuun, vaikka alun perusteella tuntui siltä, etten siihen pystyisi. Todennäköisesti juuri se, että mielsin tekstin vähitellen parodian läpi auttoi lukukokemuksessa, sillä olen itse kirjallisuuden opinnoissani aikanaan kipuillut näiden tiettyjen feminististen teorioiden kanssa, ymmärtämättä sitä, mistä niissä lopultakin on kyse ja ihmetellyt niiden täydellistä vierautta todellisuudden suhteen.


5 kommenttia:

  1. Minäkin vierastan tätä kirjaa aiheen takia enkä ole siihen tarttunut, vaikka se on tullut vastaan kirjastossakin. Uskon, että olet oikeilla jäljillä parodian suhteen, perustelusi kuulostavat uskottavilta.

    Feministisiä (kirjallisuuden)teorioita on tosiaan moneen junaan, toiset ovat antoisia ja toiset menevät enemmän tai vähemmän yli hilseen.

    VastaaPoista
  2. Parodiaa varmasti, mutta tämä ei kuulosta ihan minun kirjaltani. :)

    Kirjallisuuden opinnoista pitää vielä mainita, että opiskeluaikanani periferiayliopistossamme feministinen kirjallisuudentutkimus jäi minulle valitettavasti täysin vieraaksi, mutta onneksi kulttuuriantropologia sekä muutama naistutkimuksen kurssi avasivat feminismin käsitteitä kullttuuri- ja yhteiskuntatieteiden saralla. Feministiseen kirjallisuuden minulla on vain mutu-tuntumaa.

    VastaaPoista
  3. Maria, feministisiä teorioita on tosiaan monenlaisia ja eri alueille ulottuvia ja joukossa on paljon antoisia suuntauksia ja itsellänikin on eräänlainen naistutkimuksellinen ote omassa työssäni.

    Katja, suoritin kotimaisen kirjallisuuden opintoja Turussa ja siellä professoreina olivat Päivi lappalainen ja Lea Rojola, molemmat feministisen tutkimuksen edustajia. Luultavasti siksi erilaiset feministisen kirjallisuudengenret olivat voimakkaasti esillä ja kuten sanoin Marialle, joukossa on paljon hyviä ajatuksia, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joita en ymmärrä.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli todellakin outo tarina...

    VastaaPoista
  5. Eikö! Outosu on kuvaava sana.

    VastaaPoista