sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kuvanveistäjän tytär

Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär ( Bildhuggarens dotter 1968, suom. Kristiina Kivivuori) WSOY 2008, 127 s. on osin omaelämäkerrallinen novellikokoelma, jossa Jansson sukeltaa lapsuutensa maailmaan ja tarkastelee lapsen silmin ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia. Kirjan tapahtumapaikkoina ovat 1900-luvun alkupuolen Helsinki ja kesäisin tietenkin meri ja saaristo Porvoon Pellingissä, jossa perheellä on kesämökki. Tärkeä on perheen ateljeeasunto, jonka parvelta lapsella on mahdollisuus seurata perheen elämän erilaisia puolia. Vanhempien, kuvanveistäjäisän ja piirtäjä-kuvittajaäidin hahmot muistuttavat monilta piirteiltään Muumimammaa ja Muumipappaa. Joko Tove Jansson on luonut Muumeihin vaikutelmiaan vanhemmistaan tai vanhemmat ovat saaneet vaikutteita Muumeilta, mutta selkeitä yhtäläisyyksiä on löydettävissä. Äidin lempeys, ymmärtäväisyys ja suvaitsevaisuus tuovat mieleen Muumimamman samoin kuin isän spontaanius, seikkailunhalu, boheemius ja eräänlainen oman arvon tunto ja jopa pieni itsekeskeisyyskin tuovat mieleen Muumipapan. Myös perheen rakkaus mereen auttaa vetämään yhtäläisyysmerkkejä Muumeihin ja toisin päin.

Yksittäisissä novelleissa kietotuvat lapsen maailmankuva mielikuvituksineen ja pelkoineen havaintoihin ympäröivästä maailmasta. Asiat, joita hän kuulee ja näkee ympärillään, hän liittää omaan todellisuuteensa ja luo näin niille uusia merkityksiä. Lapsi samaistuu voimakkaasti taiteilijaisäänsä ja pitää tätä sankarinaan, ihailee tämän taidetta ja elämänasennetta. Pikkuvanhasti hän kommentoi ympäröivää maailmaa ajatuksilla isän äänenpainoja mukaillen:

Kauneinta on pöytä. Joskus minä nousen ja katselen sitä kaiteen yli silmät rakosellaan, ja silloin kaikki alkaa hohtaa, siinä ovat mukana lasit ja valot ja kaikki tavarat ja ne menevät sisäkkäin ja luovat kokonaisuuden niin kuin tauluissakin on. Kokonaisuus on tärkeä. Eräät vain tekevät esineistä kuvia ja unohtavat kokonaisuuden. Minä tiedän kyllä. Minä tiedän paljon sellaista mitä en sano.
Kaikki miehet juhlivat ja ovat kavereita, toinen ei koskaan jätä toista pulaan. Kaveri voi sanoa kauheita asioita, mutta seuraavana päivänä se on unohdettu. Kaveri ei anna anteeksi, hän vain unohtaa, nainen antaa anteeksi, mutta ei unohda ikinä. Niin se on. Siksi naiset eivät saa juhlia. Anteeksisaaminen on hyvin kiusallista. (KVT, s.27-28)

Isän vastavoimana on äiti, joka antaa asioille oikeat mittasuhteet, huomaa kaiken olennaisen ja osaa järjestää asiat niin, että kaikilla on hyvä olla:

Äiti on etevä järjestämään juhlia. Hän ei pane kaikkea pöytään eikä koskaan kutsu meille ketään. Hän tietää että tunnelmaa saa syntymään vain improvisoimalla. Kaunis sana. [...] Sitten sanotaan että mennäänpä katsomaan, mitähän komerossa olisi. Ja sitten mennään hiljaa katsomaan ja siellä on vaikka mitä! Kallistamakkaraa, pulloja, limppuja, voita, juustoa, vichyvettäkin jopa, ja kaikki viedään sisään ja improvisoidaan. Äiti on laittanut kaiken valmiiksi. (KVT, s. 29)

Molemmat ylläsiteeraamani pätkät ovat novellista "Juhlimisista", joka oli yksi suosikkejani kokoelmasta ja joka sai toivomaan, että pääsisi itsekin yhtä inspiroiviin juhliin vieraaksi. Kirjassa oli yhteensä 19 novellia, joista osa oli sellaisia, että ne luki läpi ilman suurempia ihastuksen huokauksia, muutamissa mentiin puolestaan niin syvälle lapsen mielikuvituksen syövereihin, että niistä oli vaikea saada kiinni. Näitä muutamia novelleja lukuunottamatta pidin kirjasta paljon. Novelleissa oli lämpöä, huumoria, iloa ja löytämisen riemua. Kerronta oli kaunista, mielikuvitusrikasta ja vivahteikkaasti erilaiset tunnelmat tavoittavaa  kuten esimerkiksi novellissa "Lumi":

Kun tulimme perille sen vieraan talon eteen, alkoi lumi pudota uudella tavalla. Joukko väsyneitä vanhoja pilviä aukesi meidän päämme päällä ja kaatoi lumen ulos yhdellä kertaa, sikin sokin. Se ei tullut tavallisisina hiutaleina, se putosi suoraan alas isoina yhteenliimautuneina liuskoina, ne takertuivat toisiinsa ja vajosivat nopeasti alas, ja ne olivat harmaita, eivät valkoisia. Maailma oli lyijynraskas.(KVT, s.104)

Ehdoton suosikkini "Juhlimisista" novellin lisäksi oli kokoelman viimeinen novelli "Joulu", jossa joulu ja sen tunnelma saavat lapsen perspektiivistä katsottuna taianomaisia sävyjä. Joulua rakastavana tulen varmasti lukemaan tämän novellin usein joulujen alla, sillä sen avulla on helppo tavoittaa ainakin osa joulun kiehtovasta ja jännittävästä tunnelmasta.

Kuta pienempi on, sitä isompi joulu tulee. Kuusen sisässä joulu on suunnaton, se on vihreä viidakko jossa on punaisia omenoita ja surumielisen harmonisia enkeleitä  jotka ompelulangan varassa pyörivät itsensä ympäri ja vartioivat aarniometsän sisäänkäytävää. Ja aarniometsä jatkuu äärettömiin lasipallojen sisässä, joulu on kuusen ansiosta ehdottoman turvalline asia. (KVT, s. 120)

Kirjan ovat aiemmin lukenee ainakin Jenni ja Ideanus.

15 kommenttia:

  1. Ihanuus! Olin jo unohtanut tämän. Nyt suoraa päätä kirjahyllylle ja tätä nautiskelemaan. Kiitos Jaana muistutuksesta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos arviosta! Ostin Kuvanveistäjän tyttären muutama vuosi sitten Vanhan kirjallisuuden päiviltä, mutta en ole vielä lukenut.

    VastaaPoista
  3. Äitini luki minulle tästä joitakin juttuja ääneen, kun olin lapsi - saattaisi hyvinkin olla että esimerkiksi juuri tuota Juhlimisista-novellia, koska se kuulostaa hirveän tutulta.

    Haluan kyllä ehdottomasti lukea tämän joskus itse kokonaan, koska kirja on jäänyt jotenkin taianomaisena mieleeni.

    VastaaPoista
  4. Voi että vaikuttaa mielenkiintoiselta juuri tuo ns. yhteys Toven omien ajatusten ja Muumien välillä. Tai siis tietenkin hänen "äänensä" kuuluukin muumeissa, mutta jotenkin minä olen aina enemmän nähnyt vain muumit kuin itse niiden luojan, Toven. Kiinnostuin tämän juttusi myötä kyllä lukemaan enemmän ihan Tovestakin eikä vain muumeista ;)

    VastaaPoista
  5. Ole hyvä Pirkko, hyviä lukuhetkiä!

    Maria, suosittelen nauttimaan!

    Liisa, mietin itsekin, että esimerkiksi tuota "Joulu" tarinaa voisi lukea ääneen, toimisi loistavasti niin.

    VastaaPoista
  6. Susa, Boel Westinin elämäkerta Tove Janssonista on loistava ja tuhti lukupaketti ja sitä suosittelen, jos olet kiinnostunut hänestä. Nämä novellit ovat viitteellisellä tavalla omaelämäkerrallisia, mutta niissä on myös paljon satua ja "muumimaista" kerrontaa.

    VastaaPoista
  7. Minulla on parhaillaan luvun alla Resa med Tove, muistokirja Tove Janssonista. Siinä mainitaan tämä Kuvanveistäjän tytär usein ja olenkin ajatellut, että se pitää lukea seuraavaksi. Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  8. Tämä on kirja jota on hyvä lukea aikaajoin.Kiitos kerroit siitä kauniisti.

    VastaaPoista
  9. Oih, rakastan Tovea. Tämän lukemisesta on jo aikaa, voisin ottaa sen esiin taas uudestaan.

    Tuli vahva kaiku reilun kuukauden takaa, kun olin Pellingissä pyöräretkilomalla ja kävin katsomassa juuri sitä taloa, jossa Janssonien perhe kesänsä vietti. Jännää, miten jostakusta voi tulla niin suuri ihminen itselle, että "kaikki" häneen liittyvä kouraisee syvältä.

    VastaaPoista
  10. Jum-Jum tuo sinunkin lukemasi kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    Maria, kiitos kauniista sanoistasi.

    Suketus, minäkin kävin kesällä Pellingissä, en tosin Toven taloa katsomassa, koska en tiedä missä se on. Katselimme ja kävelimme ympäriinsä, se on viehättävä paikka. Tiedän tuon tunteen mistä puhut, en tosin Toven kohdalla, mutta muutaman muun.

    VastaaPoista
  11. Tämä on toistaiseksi ainoa aikuisten Jansson, jonka olen lukenut. Suunnitelmissa on kyllä ehdottomasti lukea lisää. Tästä on jo aikaa, enkä edes muista kirjasta enää paljon. Sääli.

    VastaaPoista
  12. Sama minulla Karoliina, tämä on ainoa lukemani "aikuis-Jansson, mutta "Kesäkirja" odottaa hyllyssä. Ehkä säästän sen ensi kesään ja herkuttelen ja tunnelmoin sillä silloin.

    VastaaPoista
  13. Minusta Toven ääni kuuluu ihan kaikessa, mitä hän on kirjoittanut. :) Hassua kyllä, en muista tästä kirjasta ollenkaan mitään joulunovellia, tuon Juhlimisista kyllä. Suosittelen Kesäkirjan lisäksi myös Viesti- ja Nukkekaappi-novellikokoelmia (ja minähän suosittelen kaikkea muutakin, mihin Tove Jansson on eläissään vain katsonutkin...)

    VastaaPoista
  14. Hyvä arvio, olen lukenut paljon Tovelta ja katsonut niitä Haru-saaren tv-taltiointeja, pitää tutustua tähänkin :)

    VastaaPoista
  15. En nyt muista oliko tämä se kirja, jonka joskus lainasin kirjastosta ja lueskelin jonkun matkaa. Siinä muistaakseni kerrottiin, miten Toven äiti on Ruotsista ja Tove meni opiskelemaan Tukholmaan ja asui enonsa luona? Olikohan se noin? Tuli siinä mieleen, että kyllä Tove Jansson oli puoliksi ruotsalainenkin. Ja mitä muumien esikuviin tulee, siinä lukemassani kirjassa kuvattiin Ruotsin sukulaisten suurta perhettä ja heidän kesäpaikkaansa, josta tuli aika lailla muumitalo ja sen asukkaat mieleen. Joku eno taisi harrastaa vuorikiipeilyä ja puhjehtimista. Vai muistankohan ihan väärin?

    VastaaPoista