perjantai 28. lokakuuta 2011

Kirjasta elokuvaksi



Blogeissa on aika ajoin ollut puhetta siitä, miten hyvää kirjaa on vaikea pukea elokuvalliseen ilmaisuun. Toki poikkeuksiakin on, kuten monien rakastama Tunnit, joka perustuu Michael Cunninghamin samanimiseen kirjaan. Loistava mielestäni oli myös Bernhard Schlinkin kirjaan Lukija perustuva samanniminen elokuva. Pidin myös Anna Gavaldan kirjasta Kimpassa tehdystä elokuvasta. Itse asiassa kyseinen on ainoa Gavaldan kirja, josta pidän ja luulen, että elokuvalla on suuri merkitys siinä.

Nyt on tulossa ensi-iltaan Kjell Westön kirjaan Missä kuljimme kerran perustuva samanniminen elokuva. Olen jo aiemmin jossain kommentissani todennut, että en halua elokuvaa nähdä, sillä en usko, että se taipuu elokuvaksi ilman, että jotain olennaista jää puuttumaan. Varsinkin Westön kohdalla olen varovainen, sillä muistan miten hänen kirjaansa Leijat Helsingin yllä perustuva elokuva oli minulle aivan järkyttävä pettymys. Olin pitänyt kirjasta niin paljon ja odotin elokuvaltakin paljon, mutta petyin. Sen jälkeen olen ollut varovaisempi. Ainoa positiivinen asia elokuvan katsomisessa oli se, että heti seuraavana päivänä aloin lukemaan kirjaa uudelleen. Halusin tietää oliko se niin hyvä kuin muistin, ja oli se. Kestäisi jopa kolmannen lukukerran.

Mielipiteeni uusimmasta Westö-filmatisoinnista sai vahvistusta luettuani arvostelun elokuvasta. Arvostelun mukaan elokuva on jäykistelyä kulisseissa ja arvostelija ihmetteleekin, miksi suomalaisessa epookkielokuvassa näyttelemisestä tulee usein ulkokohtaista jäykistelyä, miksi niissä näytellään eri tavalla kuin nykyajasta kertovissa elokuvissa? Mielenkiintoinen kysymys ja rupesinkin miettimään onko yksikään suomalainen epookkielokuva onnistunut? Omasta mielestäni sellaista ei löydy. Mutta todistetusti hyviä epookkielokuvia on mahdollista tehdä kuten esimerkiksi britit ovat osoittaneet.

Olen pahoillani, että tuomitsen elokuvan ennen kuin olen nähnyt sen, mutta tässä asiassa uskon arvostelijaan ja omaan intuitiooni. Nyut kysynkin teiltä aiotteko käydä katsomassa elokuvan ja toiseksi, muistuuko mieleen hyviä suomalaisia historiaan sijoittuvia elokuvia?

Kuva Missä kuljimme kerran-elokuvasta Helsingin Sanomien sivuilta.

16 kommenttia:

  1. Hassua, kirjoitin juuri melkein samasta aiheesta! Sillä erotuksella, että minua pelottaa jo Missä kuljimme kerran -kirjankin lukeminen. Vaalin sitä aarrelukukokemuksena. :)

    Minä kyllä pidin Leijat Helsingin yllä -leffastakin, olen nähnyt sen muutamaankin kertaan. Ehkä auttoi se, että näin ensin leffan, luin vasta sitten. Kirjoitin juuri blogiini, että ne olivat kyllä teoksina varsin erilaisia.

    Menen katsomaan elokuvan, jos uskallan!

    VastaaPoista
  2. Uuh, tämä on paha. Missä kuljimme kerran on minulle maailmankaikkeuden paras ja rakkain kirja (jaetulla kakkossijalla), joten suhtaudun tähän elokuvaan hiukan varauksella. Pääosanesittäjät ovat kyllä sympaattisen ja taitavan oloisia, mutta... Kai se on vain uskallettava mennä katsomaan, että voi sitten arvostella. En jotenkin usko, että huonokaan elokuva voi viedä minulta pois sitä upeaa lukukokemusta :)

    Minä pidin Käskystä, kun sen joskus viime talvena katsoin. Sen pohjalla olevaa kirjaa en tosin ole lukenut.

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin kovasti Kimpassa -elokuvasta ja kirjasta!

    En ole lukenut Missä kuljimme kerran, mutta haluan ehdottomasti nähdä sen elokuvana. Leffaan asti en taida lähteä, mutta vuokraan kunhan tulee dvd-julkaisuksi.

    Luin keväällä Gruen Vettä elefanteille ja katsoin nyt loppukesästä sen elokuvanakin ja niistäkin pidin molemmista juuri siten, että koin elokuvan kuvaavan tosi hyvin kirjaa.

    VastaaPoista
  4. Jenni, ehkä elokuva onkin parempi kun näkee sen ilman, että on lukenut kirjaa.Ehdottomasti suosittelen kuitenkin lukemaan myös kirjan.

    Pitääpä tulla lukemaan, mitä olet kirjoittanut.

    Suketus, kirja on siis sinulla noin korkealla sijalla. Minulle Westön kirjoista ykkösenä on ehdottomasti "Leijat" ja ehkä siksi siitä tehty elokuva oli niin "traumaattinen".

    On kyllä totta että arvostella ei voi sitä mitä ei ole nähnyt.

    Olen lukenut "Käskyn" ja pidin siitä, mutta sitäkään en ole elokuvana nähnyt. Voisin kyllä katsoa, sillä olen kuullut siitä kehuja myös muualta.

    Susa, sinulle sama, voi vaikka toimiakin elokuvana, jos ei ole nähnyt kirjaa.

    Tuo "Vettä elefanteille" on minulle ihan vieras.

    VastaaPoista
  5. Kummisetä toimi molempina sekä romaanina että elokuvana.

    VastaaPoista
  6. Tykkään mm. sellaisesta vanhasta elokuvasta kuin Linnaisten vihreä kamari. Nähtyäni elokuvan useamman kerran, kokeilin sitten millainen se on kirjana. Kirja on Topeliuksen kirjoittama ja täytyy sanoa, että se on sovitettu elokuvaksi aivan nappiin. Ne harvat kohdat, joita on muutettu, on tehty erittäin onnistuneesti. Päähenkilön pohdiskeluja on elokuvassa ilmennetty näyttelijä Rauli Tuomen vakavilla ja miettiväisillä kasvoilla sekä pienillä, vuoropuhelun lomaan liitetyillä huomautuksilla.

    VastaaPoista
  7. Minuakin elokuvaversio arveluttaa. Jotenkin tuntuu että elokuvassa pitäisi olla todella vahva oma näkemys, että se voisi pärjätä Westön kirjalle. Ainakaan tuosta Hesarin arviosta ei tullut sellaista kuvaa, että tuollaista näkemystä löytyisi.

    Saatan kuitenkin mennä katsomaan tämän elokuvaversion. Leijojen elokuvaversiosta olen pysynyt kaukana, koska näkemieni pätkien perusteella se ei vastannut ollenkaan mielikuvaani kirjasta. Ja Leijat on tosiaan minullekin niin tärkeä kirja, etten halua nähdä "vääränlaista" versiota siitä.

    Hyviä suomalaisia historiallisia elokuvia ei ihan helposti tule mieleen. Muistan kyllä pitäneeni aika paljon Rastimon Säädyllisestä murhenäytelmästä. En tosin ole lukenut kirjaa, eli en voi siihen verrata.

    VastaaPoista
  8. Minä haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvan ja katson varmasti sen tv-sarjankin. Westön tuotanto kokonaisuudessaan on minulle kovin rakas ja tiedän, että elokuva on aina hyvin rajattu näkemys, joten asennoidun jo valmiiksi elokuvaan lempein käsin...

    Pääsisinpä jo tänään elokuviin!

    VastaaPoista
  9. Jokke, olen nänyt Kummisedän ainoastaan elokuvana, mutta sellaisena toimi mainiosti.

    Ketjukolaaja, muistelen, että olen nähnyt mainitsemasi elokuvan joskus lapsena. Silloin siinä oli jotain tenhoavaa, en tiedä toimisiko enää.

    VastaaPoista
  10. Liisa ihan viisas päätös tuo "Leijat" elokuvan katsomisen välttely. Minullekin "Leijat" on tärkein Westön kirjoista ja olin tosiaan hyvin pettynyt tuohon elokuvaan.

    Hyvä muistutus tuo "Säädyllinen murhenäytelmä". Olen lukenut sekä kirjan että nähnyt elokuvan ja ne toimivat omina kokonaisuuksinaan hyvin.

    Joana, minäkin toivon, että pääset pian elokuviin ja toivottavasti sinulla olisi aikaa kertoa näkemyksestäsi myös blogissasi. Tiedä vaikka minäkin sen perusteella vaihtaisin mielipidettäni.

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen vähän epäileväinen Missä kuljimme kerran -leffan suhteen, koska en usko että se voi tavoittaa kirjan tunnelmaa. Toisaalta kyllä kiinnostaisi nähdä leffakin, mutta pelkään pettymystä.

    VastaaPoista
  12. Sama juttu, pelkään pettymystä. Ajattelin, että televisosta tulevaa sarjaa voisi varovasti vilkuilla jos se vaikka toimisi.

    VastaaPoista
  13. Valitettavasti yleensä on juuri niin, ettei elokuva vakuuta kirjan jälkeen. Toisin päin suhde toimii varmasti paremmin. Tästä syystä huomaan vältteleväni elokuvia, joista olen kirjan lukenut. En halua lässähtänyttä elokuvakokemusta.

    Mitä mieltä olet, Jaana, Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta?

    Historiaan sijoittuvia elokuvia on tietty käytännöllisesti katsoen kaikki elokuvat, sillä johonkin aikaanhan ne sijoittuvat. Niskavuoret tietysti kuvaavat omaa aikaansa ihan osuvasti. Ja tietysti tulee mieleen tässä yhteydessä Elämänmeno tv-sarja. Härön elokuvat ovat myös ok. Pitkä kuuma kesä on naurattavankin hyvä rokkielokuva.

    JO alkukesällä katsoin myös lähihistoriaan sijoittuvan elokuvan Kellokosken Prinsessasta. Se oli ajatuksia herättävä ja olenkin siitä asti halunnut kiihkeästi lukea kirjan, jotta saisin vastauksia kysymyksiin, joita leffa nostatti mieleeni.

    VastaaPoista
  14. Ai niin, upea uusi kuva blogisi tunnisteena!

    Ai niin 2: Postaan pian Päätalo-elokuvasta, ja siinäkin on yksi hyvin tapahtumiensa aikaa kuvaava elokuva.

    VastaaPoista
  15. Siskoni oli käynyt elokuvan katsomassa ja piti siitä. Tarkemmin en ole asiasta kuitenkaan hänen kanssaan jutellut eli en osaa kertoa perustelujaan.

    Minä en ole lukenut Leijoja, koska en ollenkaan pitänyt elokuvasta. Mutta kun kirja kerran on parempi kuin filmi, niin pitää ehdottomasti lukea.

    Minusta viime aikoina luetuista ja näetyistä ainakin Ole luonani aina oli elokuvana minusta parempi kuin kirja. Tunnit taas toimii hyvin sekä kirjana että elokuvana. Ja onhan niitä muitakin, mutta pääsääntöisesti pidän kirjaversioita parempina.

    VastaaPoista
  16. Paula, kiitos kuvakehuista. Mieheni ottama kuva ja on minunkin mielestä upea.

    Olen katsonut molemmat versiot Pohjantähti-leffoista. Ikävä kyllä kirjasarja on mielestäni melko mahdoton filmatisoitava. Elokuvat (molemmat sekä Laineen että Koivusalon) ovat fragmentaarisia kuvasarjoja, joissa ikäänkuin vain kuvitetaan kirjaa, ilman että saadaan esille tarina.

    Elämänmeno oli tosiaan hyvä sarjana. Ja samoin oli Lassi Sinkkosen kirjaan perustuva Solveigin laulu, joka nyt tuli mieleeni.

    Anna Elina, muistelinkin että kirjoitit Ole luonani aina-elokuvasta ja siitä että se toimii. samantyyppisiä kommentteja olen kuullut muiltakin, joten ehkä pitää elokuva katsoa, vaikka alunperin ajattelin etten katso.

    Leijat on kannattaa lukea, se kuvittaa mielestäni hyvin juuri meidän sukupolveamme hienosti kerrotun tarinan kautta.

    VastaaPoista