tiistai 4. lokakuuta 2011

Sitä sun tätä elämäkerroista ja pieni kysely

Viime viikolla vietin kaksi päivää Oulussa seminaarissa, jossa käsiteltiin biografista eli elämäkerrallista tutkimusta historiantutkimuksen osa-alueena. Ohjelma seminaarissa oli hyvin tiivis (yhteensä 3 keynote-puhujaa ja 25 puheenvuoroa omien etukäteen lähetettyjen paperien perusteella), mutta samalla myös erittäin antoisa. Varsinkin itseni kaltaiselle väitöskirjan väsääjälle, joka tekee työtään kotoa käsin ja nykyää vielä toisesta maasta käsin tällaiset tapaamiset muiden samasta asiasta innostuneiden kanssa antavat potkua ja uutta intoa, puhumattakaan tiedollisesta puolesta. Samalla on myös mahdollisuus solmia uusia tuttavuuksia ja laajentaa sosiaalisia verkostoja uusiin suuntiin. Seminaarin kielenä oli englanti, jota etukäteen vähän jännitin, etenkin omasta puheenvuorosta selviämistä, mutta kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin, kieli vertyi eikä tiedollinenkaan puoli peittynyt kieliverhon taakse.

Akateemisen historiantutkimuksen sisällä biografia on ollut lapsipuolen asemassa, sitä on siedetty, mutta kunnioitusta ja omaa arvoa sille ei välttämättä ole suotu. Sen sijaan populaarissa historiankerronnassa biografia on aina ollut yksi suosituimmista historiantutkimuksen lajeista ja se on myös kaupallisesti myynyt parhaiten. Viime vuosina biografia on kuitenkin alkanut nostaa päätään myös akateemisen historiantutkimuksen piirissä ja se on saanut jalansijaa yhtenä tutkimussuuntauksena muiden joukossa. Yhteiskunnallisten ja valtiollisten rakenteiden, yhteiskuntaluokkien ja erilaisten kollektiivisten yhteisöjen tutkimuksen lisäksi on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota yksilöön ja yksilön kautta on pyritty löytämään uudenlaisia näkökulmia laajempiin historiallisiin tapahtumiin, ilmiöihin ja mentaaleihin. Asenteiden muutoksen takana ja eteenpäinviejinä ovat olleet erityisesti naishistorian ja mikrohistorian piiristä tulleet tutkijat. Naishistoria näkyi myös seminaarin osallistujalistassa (kaikki kolme keynote-puhujaa oli naisia ja 25:stä paperin pitäjästä naisia oli 18, sen lisäksi seminaarin kolme järjestäjää olivat naisia). Jo ennen naishistorian nousua elämäkerrallinen kirjoittaminen oli ollut tärkeä väylä naisille tuoda julki omaa historiaansa. Esimerkiksi Sylvi-Kyllikki Kilpi, jota itse tutkin, oli poliitikkona erityisen kiinnostunut aiemmista työväenliikkeen naisista ja hän etsi heidän elämästään ja toiminnastaan samaistumiskohtia omalle elämälleen ja toiminnalleen.

Populaarissa elämäkerrassa tyypillinen tapa on kuvata henkilön elämänkaari kehdosta hautaan ja näiden kahden ääripään välillä kiinnittää huomio tutkittavan aikaansaannoksiin, niihin joiden vuoksi elämäkertaa on lähdetty kirjoittamaan. Tällaisia "kehdosta hautaan" elämäkertoja löytyy myös akateemisen historiantutkimuksen puolelta ja tällöin kysymyksessä on yleensä jonkin merkittävän henkilön, suurella todennäköisyydellä miespuolisen poliitikon tai sotilaan elämäkerta. Naishistorian ja mikrohistorian ansiosta huomiota on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän alemmista kansankerroksista tulleiden ihmisten elämäntarinoiden esille tuomiseen ja myös naiset ovat saaneet yhä suuremmissa määrin  tilaa. Nämä elämäkerrat eivät välttämättä ole perinteisiä "kehdosta hautaan" tutkimuksia vaan niissä yksittäisen ihmisen kautta pyritään saamaan selville joitakin laajempia kokonaisuuksia unohtamatta kuitenkaan jokaisen yksilön ainutlaatuisuutta. Tällaista tutkimusta edustaa esimerkiksi Maarit Leskelä-Kärjen väitöskirja, jossa hän Krohnin sisarten välityksellä tarkastelee naisten kirjoittamisen kulttuurihistoriaa.

Kuten jo mainitsin, seminaarin kolme keynote-puhujaa olivat naisia. Ruotsalainen Christina Florin puhui tutkimuksistaan, jotka liittyivät erilaisten ruotsalaisen yhteiskunnan vaikuttajanaisten toimintaan pääasiassa poliittisella ja akatemisella kentällä. Itseäni hänen tuotannostaan jäi kiinnostamaan erityisesti teos, jossa paneuduttiin 10 ruotsalaisen "julkkispariskunnan" toiminnan tutkimiseen ja arvioitiin heidän vaikutustaan ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Oma kiinnostukseni johtuu siitä, että myös omien tutkimuskohteideni aviopuolisot olivat aktiivisesti julkisuudessa toimineita miehiä ja Suomesta tämän tyyppinen tutkimus puuttuu. Lähemmäs vastaavaa on päässyt kenties Katarina Eskola Valistuksen sukutarinassaan, jossa hän tarkastelee vanhempiensa Elsa Enäjärvi-Haavion ja Martti Haavion elämää ja toimintaa näiden jättämien omaelämäkerrallisten dokumenttien valossa  ja kontekstoi heidät erinomaisella tavalla ympäröivään yhteiskunnalliseen ja aatteelliseen todellisuuteen.

Maarit Leskelä-Kärjen keynote-esityksen aihe oli biografisen tutkimuksen eettisyys ja historiantutkijan vastuu ja valta suhteessa tutkittavaan. Tähän asiaan on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota ja Suomessa asiaa on pohtinut erityisesti juuri Leskelä-Kärki. Hän puhuu empaattisuudesta tutkittavaa kohtaan, mikä ei kuitenkaan tarkoita tarpeetonta "päänsilitystä" vaan tutkittavan tuomista esiin mahdollisimman oikeudenmukaisessa valossa ja sijoittamista siihen historialliseen aikaan ja paikkaan, jossa hän on toiminut. Tähän liittyy myös tutkijan omien tunteiden reflektointi usein hyvinkin intiimien aineistojen äärellä ja näiden tunteiden ja tuntemusten tuominen jollain tasolla esiin. Empaattisuutta ja omien tunteiden reflektointia puitiin muissakin seminaaripapereissa mielenkiintoisella tavalla, esimerkiksi Veli-Pekka Lehtola Oulun yliopistosta toi esiin, miten hän oli suorastaan inhonnut tutkittavaansa fasistista Lapuan liikkeen jäsentä ja ammattisotilasta Kurt Matti Walleniusta ja miten hän oli omien tunteidensa kanssa saanut tehdä paljon töitä, jotta ne eivät olisi vaikuttaneet lopputulokseen.

Mielenkiintoisia olivat myös puheenvuorot, joissa käsiteltiin niitä ryhmiä, jotka harvemmin ovat bigrafisen tutkimuksen aiheina esimerkiksi lapsia, alemmista kansankerroksista tulevia ja hevosia. Kyllä, luitte oikein: hevosia. Katri Helminen Oulun yliopistosta puhui puheenvuorossaan suomenhevonen Lapukasta, jota hän on tutkinut. Kaikissa näissä puheenvuoroissa esiin nousi se, miten on mahdollista tavoittaa tämntyyppisten tutkittavien "oma ääni", sillä heiltä ei juurikaan ole jäänyt henkilökohtaisia lähteitä (ei varsinkaan hevosilta). Tähän aiheeseen liittyy myös tämän postauksen kuva, joka on osa kirjeestä, jonka 7-vuotias  poika kirjoitti äidilleen jatkosodan aikana.

Yksi biografisen tutkimuksen ikuisista kysymyksistä on se, mikä on yksilön ja ympäristön välinen suhde ja myös se voiko yksilön yksityiselämän erottaa hänen julkisesta elämästään. Se miten näitä kysymyksiä painotetaan riippuu tietenkin paljon kysymyksenasettelusta, siitä mitä halutaan tutkia. Itse pohdin omassa puheenvuorossani juuri tätä yksityisen ja julkisen välistä kysymystä. Tutkimuskysymykseni liittyvät tutkittavieni julkiseen toimintaan, mutta heidän elämässään yksityinen ja julkinen kietoutuivat hyvin vahvasti toisiinsa, jolloin pelkästään julkisen toiminnan analysoimisella ei ole mahdollista päästä tasapainoiseen lopputulokseen. Esimerkkinä voisi jälleen käyttää Katariina Eskolan toimittamaa sarjaa Elsa Enäjärvestä ja Martti Haaviosta, jotka monella tasolla samaistivat yksityisen ja julkisen elämässään.

Tämän polveilevan ja pitkän esityksen päätteeksi haluaisin udella teiltä, kenestä te haluaisitte lukea elämäkerran ja minkä tyyppinen se olisi?

17 kommenttia:

  1. Apua, mihinköhän mun kommenttini katosi???

    Kirjoitin ja kirjoitin. Jotain sellaita, että luen vähän elämänkertoja ja että voisin lukea sellaisen vaikka Kirsi Kunnaksesta. Ehkä sellainen onkin jo.

    VastaaPoista
  2. Voi, miten mielenkiintoista! Pitäisiköhän aloittaa oma jatkotutkimus tosissaan ;-)?

    Hauskaa, että olet ollut Oulussa. Toivottavasti viihyit tihkusateesta huolimatta, vai satuitko aurinkoisiin päiviin?

    Mutta kysymykseesi... Minä voisin lukea elämäkerran melkein kenestä vain. Veli-Pekka Lehtolasta tuli mieleeni jokunen vuosi sitten lukemani Siirin kirjat, jotka Lehtolan kustantamo Puntsi on julkaissut. Ne kertovat saamelaisen tytön kasvusta naiseksi ja elämästä sen jälkeen. Toisaalta, kuten tiedät, rakastan kirjailijoiden (ja muiden taiteilijoiden) elämäkertoja. Myös julkisuuden henkilöt kiinnostavat. Olen halunnut piiiitkään lukea esim. Sylvi Kekkosesta (no, olihan hän kirjailijakin). Haluaisin lukea myös muun muassa Freddie Mercurystä.

    Ja mitä? Haluaisin päästä henkilöiden pään sisään, kuulla, mitä he todella ajattelevat. Tietysti tämä on osin utopistinen toive. Julkisuuden henkilöistä kiinnostaa myös se, miten julkisuus vaikuttaa heihin tai miten he siihen suhtautuvat. Elämänkokemus ja sattumukset kiinnostavat. Esim. Oprahista halusin lukea, koska halusin selvittää, miten hän on imperiuminsa luonut ja mitä hän sillä tekee. Ehkä juuri se kiinnostaa, että kirjasta tarttuisi mukaan jokin asenne tai ajatus, joka veisi minuakin eteenpäin elämässäni ja pyrkimyksissäni.

    Tämä on niin laaja asia, että pikaisesti on mahdoton edes vastata kysymykseesi kattavasti! :-)

    VastaaPoista
  3. Hei Jaana, kiinnostava kirjoitus ja henkilökohtaisesti minua kiinnostaa naishistoria ja niihin liittyvät elämäntarinat. Luin nyt vihdoinkin tuon Krohnin sisaruksista kertovan väikkäriesittelysi ja se on minun lukulistallani (Marian kautta olin kuullut siitä aikaisemmin). Oletko lukenut Arjavan Swanin tytöt? Kirjasta löytyy blogissani esittely esim. Anni Swanin (kirjailijoita listattuna) kohdalta. Haluaisin myös lukea Anni Swanin elämäkerran, jonka Kivilaakso on kirjoittanut pari vuotta sitten. Erityisesti minua kiinnostaa omaan väikkäriini liittyen tällä hetkellä tyttökirjailijoista tehdyt elämäkerrat. Onkohan Anni Polvasta tehty? Enpä usko. Siinä olisi elämäkerran paikka, koska hänhän oli myös muutenkin luettu ja suosittu kirjailija, mutta aikanaan varmaankin aliarvostettu.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Jaana tästä hyvin mielenkiintoisesta ja avartavasta kirjoituksestasi. Hienoa, että biografia on nousussa historiantutkimuksessa. Tutkimusaiheesi liippaa jossain kohdin omiakin tutkimusintressejäkin, vaikkakin olen tutkinut lapsuutta, paikalliskirjallisuutta ja yhteisöllistä muistia muistitietotutkimuksen näkökulmasta. Näistä voisi vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse, jos kiinnostaa.

    En osaa nyt sanoa, kenen elämäkertaa spesifisti haluaisin lukea, mutta olen hyvin kiinnostunut ns. tavallisten enkä niinkään vaikuttajaihmisten elämästä ja elämäkerroista.

    Tuli muuten mieleen, että tunnetko kirjallisuudentutkija Anna Makkosen (nykyisin Kuismin) tuotantoa? On kirjoittanut mm. kirjat Sinulle ja Kadonnut kangas.

    VastaaPoista
  5. Kun luin tekstisi, ajattelin juuri ystävääni Anna Elinaa (tuossa edellisessä kommentissa ;)) sekä monien folkloristien tekemää muistitietotutkimusta, jonka keinoin "tavallisten ihmisten" elämäkertoja on tarkasteltu akateemisesti. Minuakin juuri ne kiehtovat eniten: ihan tavallinen maatilan emäntä vaikkapa 1950-luvun rakennemurroksessa, 1920-luvun opiskelija tai vaikka - kuten Kristina Carlsonin hienossa William F. päiväkirjassa osin fiktiivisesti - 1800-luvulla elänyt tutkija.

    Kirjailijoita ajatellen haluaisin lukea Elina Karjalaisen, Saran mainitseman Anni Swanin sekä Katrin Valan elämäkerrat. Tosin Swanista ja Valasta on taidettu aika lailla kirjoittaakin. Ulkomaisista kirjailijoista tahtoisin lukea Carol Shieldsin sekä Louisa May Alcottin elämäkerrat.

    Piti vielä mainita, että Helvi Hämäläläisestä lukisin mieluusti enemmän. Marjut Kähkönen (muistaakseni...) on kirjoittanut hänestä väitöskirjan.

    Tsemppiä yksinäiseen puurtamiseen väitöskirjasi kanssa! Olen itse samassa tilanteessa ja se on aikaansaanut sellaisen urakriisin, että aloin huvikseni opiskella yhtä lähialaa avoimessa. Ihan vain harrastusmielessä. :)

    VastaaPoista
  6. Kirjailijatar, voi harmi kommenttisi katoamista.Luulen, mutta en ole ihan varma onko Kirsi Kunnaksesta elämäkertaa, mutta jos joku sellaisen kirjoittaa luen myös sen enemmän kuin mielelläni.

    Paula, viihdyin erinomaisesti. Säällä ei ollut niin väliä, kun jouduimme istumaan sisällä koko päivän. illalla olimme ravintola Hellassa syömässä. Mielettömän hyvää ruokaa.

    Ai en tiennytkään, että Veli-pekka Lehtolalla on kustantamo. Mielenkiintoista.

    Minusta Sylvi-Kekkosesta on olemassa parikin elämäkertaa, muistelen,että olen lukenut jonkin arvostelun, missä näitä kahta verrattiin toisiinsa.

    Niin kuin sanoit niin toisen "pään sisään" pääseminen on mahdotonta, sillä niin kattavaa lähdeaineistoa ei kellään voi olla.

    Julkisuus on mielenkiintoinen asia. Se ei ole jotakin mikä on olemassa sellaisenaan, vaan julkisuudssa olevat ihmiset useimmiten tavalla tai toisella pyrkivät vaikuttamaan omaan julkisuuskuvaansa ja rakentavat sitä erilaisilla tavoilla ja sen selvittäminen miten tätä kuvaa rakennetaan on haasteellinen osa tutkimusta.

    VastaaPoista
  7. Sara, kiinnostuin nyt todella sinun väikkäriaiheestasi, kuulostaa mielenkiintoiselta.

    Olen lukenut Swanin tytöt, mutta minulla on myös lukematta tuo elämäkerta, pitääpä etsiä käsiin seuraavalla Suomen reissulla.

    Anni Polva on todellakin ollut aliarvostettu tekijä. itse olin lapsuudessa Tiina-kirjojen suurkuluttaja ja olen yrittänyt tarjota niitä tyttärillenikin, mutta he eivät oikein ole innostuneet.

    Anna Elina kiitos sanoistasi. Nuo sinun tutkimusintressisi kuulostavat myös mielenkiintoisilta, ilman muuta olisi mukava kuulla niistä lisää.

    Anna Kuismin on tuttu ja erityisesti "Sinulle" kirja on luettu ja olen siihen palannut aina vain uudelleen. Se on jotenkin erittäin kiehtova matka sekä tutkijan että tutkittavan kannalta. Sen lisäksi olen lukenut joitakin artikkeleita häneltä, muun muassa artikkelikokoelmassa "Lukeva ja kirjoittava työläinen", johon itsekin kirjoitin, hänellä on artikkeli juuri kansanihmisten omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta.

    VastaaPoista
  8. Katja kiitos tsempityksestä. Folkloristisessa omaelämäkerrallisessa tutkimuksessa on paljon yhtymäkohtia biografiseen ja mikrohistorialliseen tutkimukseen. Olulun seminaarissakin oli folkloristeista mukana ainakin Kirsti Salmi-Niklander, joka on tutkinut työläisnuorison kirjoittamista ja työväenluokasta nousseita kirjoittajia.

    Marjut Kähkönen on tosiaan kirjoittanut Helvi Hämäläisesta. Olen sitä johonkin tarkoitukseen joskus selaillut, mutta en ole kokonaan lukenut. Helvi Hämäläinen kirjailijana kiinnosta myös itseäni kovasti.

    VastaaPoista
  9. Voi miten mielenkiintoista!

    Itselläni on sellainen kutina, että biografinen tutkimus on todellisessa nousujohteessa akateemisellakin kentällä. Tämä tosin pohjautuu pelkästään henkilökohtaiseen kokemukseeni, sillä kaksi parasta ystävääni yliopistolta tekevät kumpikin henkilöhistoriallista gradua (ja nimenomaan ei kehdosta hautaan -tyyppistä, vaan tiettyihin teemoihin kytkeytyviä), ja kovaa tavaraa on tulossa. Lisäksi varsin moni, ehkä 1/3 ammoisesta seminaariryhmästäni ja nykyisestä graduryhmästä on samoilla urilla. Itse en tähän koulukuntaan lukeudu, vaikka ohjaajani (prof. Sulkunen) onkin tehnyt paljon sen eteen, että henkilöhistoria saisi arvoisensa tilan. (No, osaa hän toki arvostaa muunkinlaista tutkimusta ;).)

    Minua kiinnostavat niin monenlaiset ihmistarinat, etten oikein osaa valita, kenestä erityisesti haluaisin kuulla... L. Onervaan hieman ihastuin luettuani hänestä enemmän, ja muutkin hänen aikalaisensa, rohkeat ja ennakkoluulottomat ihmiset kiinnostavat. "Tyypilliset poikkeukset", ajassa kuin ajassa, tietenkin ;)

    VastaaPoista
  10. Suketus, tosi hauska kuulla, että sinäkin olet sitä mieltä, että biografian arvostus on nousussa ja todella mielenkiintoista nuo kaveriesi gradut. Olisi kiinnostavaa tietää mihin ne liittyvät.

    Siis sinulla on Sulkunen ohjaajana, todella hienoa! Sulkunen on kaikkien uudentyyppistä biografiaa tekevien ehdoton esikuva, sillä hän on tehnyt niin uraanuurtavaa työtä kolmessa naiselämäkerrassaan. Aika usein hänen nimensä seminaarissakin mainittiin.

    L. Onerva on äärettömän mielenkiintoinen. Anna Kortelainenhan on hänestä kirjoittanut, kirjan nimi on muistaakseni "Levoton veri"

    VastaaPoista
  11. Juuri tuon Kortelaisen kirjan olen lukenut, voisin joskus siihen palata uudestaan.

    Voin ehkä sen verran paljastaa näistä tulevista graduista, että toinen, nyt jos esitarkastuksessa oleva käsittelee Jeannette Snellmania ja toinen, vielä työn alla oleva erästä tamperelaista tataarikauppiasta. Huikeita tyyppejä (siis sekä tutkimuskohteet että gradujen tekijät, tietenkin).

    Sulkunen on kyllä huippu, monin tavoin.

    VastaaPoista
  12. Jaana, mainitsemasi Kirsti S-N oli väitöskirjani toinen esitarkastaja. Näin pienet ovat nämä piirit... Laitan sulle jossain vaiheessa meiliä omasta tutkimuksesta ja muista oral history- eli muistitietotutkimuksista, joista ehkä voisi olla sulle apuja. Suomessahan oral historya ovat tehneet etupäässä juuri folkloristit (tähän moni ulkomaalainen kiinnitti huomiota viime syksynä kansainvälisessä OH-symposiumissa Helsingissä). Voisinpa vaikka v-kirjankin lähettää, jos postittaminen Moskovaan ei ole hurjan kallista.

    VastaaPoista
  13. Suketus, Jeannette Snellman kuulostaa todella mielenkiintoiselta tutkimuskohteelta ja miksei myös tataarikauppias.

    Anna Elina pienet tutntuvat olevan piirit...

    Meillä on käytössä suomalainen kuriiripostiosoite, johon postittaminen on saman hintaista kuin Suomessa muutenkin. Laitan osoitteen sulle sähköpostiin, olisi todella mielenkiintoista tutustua väikkäriisi

    VastaaPoista
  14. Hella on ihana paikka. Sinne kaikki Oulun-kävijät!

    Sylvi Kekkosesta olen ollut pitkään kiinnostunut, mutta kiinnostukseni syveni, kun vierailin Tamminiemessä ensimmäistä kertaa eläissäni. Oppaamme kertoi upeasti U. K. Kekkosesta, mutta kun kysyin häneltä Sylvin ja Urhon suhteesta, hän kehotti ystävällisesti minua lukemaan Sylvin elämäkerran :-). Hän suositteli niistä erityisesti jotakin, mutta en häpeäkseni muista, mikä se oli!

    V.P. Lehtola on monipuolinen kulttuuripersoona.

    VastaaPoista
  15. Paula, Hella tosiaan oli mainia paikka, ruoka oli hyvää ja tarjoilukin erinomaista ja asiantuntevaa.

    Tuon Oulun reissun jälkeen luettavieni pino kasvoi jälleen kilometrin verran, esimerkiksi tuo Lehtolan kirja olisi varmasti erittäin mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  16. Jaana, tulin heti :)

    Olipa mielenkiintoinen ja kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe. Biografinen tutkimus on minunkin mielestäni nousutrendissä tai sitten haluan jäävisti ajatella asian niin!

    Mielestäni juuri tällaiset kehdosta hautaan -tutkimukset ovat hyvin tehtyinä äärimmäisen tärkeää perushistoriantutkimusta, varsinkin silloin kun tutkitaan henkilöä, jota ei aiemmin ole hirveästi tutkittu tai sitten näkökulma on kokonaan toinen kuin ennen.

    Aiemmissa kommenteissa on tullutkin hyviä nimiä esiin, itse luen mielelläni taiteentekijöiden elämäkertoja. Taide-elämä sivuaa niin läheltä sekä yhteiskunnallisia kuin yleisinhimillisiäkin teemoja.

    VastaaPoista
  17. Amma ,kiva kun tulit;)

    Olen samaa mieltä tuosta, että myös "kehdosta hautaan"-tutkimukset ovat tärkeitä ja ne ovat myös helpommin lähestyttäviä kun erilaiset temaattiset tutkimukset, ikävä kyllä akateemisella puolella (ainakaan väitöskirjavaiheessa) niitä ei juurikaan arvosteta. Luen niitä itsekin mielelläni olettaen että niillä on asiallinen lähdepohja ja ne ovat hyvin kirjoitettuja. Huolimattomasti tehdyistä elämäkerroista jää usein suuhun hyväksi käytön maku.

    VastaaPoista