tiistai 11. lokakuuta 2011

Tunnustuksia!

Sain tehtäväksi tunnustaa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni ja sen jälkeen jakaa tunnustusta eteenpäin. Kiitos LiisaMargit ja Mari A. muistamisesta. Blogeissa tunnustuksia on tehty kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Itse ajattelin paljastaa suhdettani musiikkiin, tarkemmin sanottuna Suomirock-suosikkeihini vuosien varrelta.

1.1970-luvun puolivälissä minulla oli ilo käydä kuuntelemassa pienen paikkakuntamme urheiluhallissa erinäisiä suomalaisen musiikkitaivaan tähtiä. Ensimmäinen esiintyjä oli Hullujussi ja tunnelma oli kuin suuresta maailmasta kirkumisineen ja muineen. Hullujussien jälkeen meitä kävivät viihdyttämässä myös Juice bändeineen ja Tuomari Nurmio Köyhien ystävineen. Muistan miten kateellinen olin siskolleni joka sai Tuomarilta nimmarin ja pääsi vielä staran kanssa paikallislehteen. Juice ja Tuomari Nurmio ovat edelleen suosikkejani, Juicea ei tosin enää ole mahdollista livenä nähdä, mutta Tuomarin näin muutama vuosi sitten ja rokkasi edelleen.

2.1980-luvulla siirryin fiftarivaiheen jälkeen vähitellen kotimaiseen musiikkiin ja suurimmaksi suosikiksi nousi Eppu Normaali, varsinkin albumin "Kahdeksas Ihme" jälkeen. Eputkin on tullut bongattua melko monta kertaa livenä ja Martti Syrjän energisyyttä on pakko ihailla, mieshän ei nyt ihan nuori jäbä ole enää.

3. 1980-luvulla vaikutti myös bändi nimeltä Kolmas Nainen, mutta en vielä silloin muodostanut kovin kummoista suhdetta siihen vaan löysin bändin musiikin vasta 1990-luvulla, jolloin Pauli Hanhiniemi keikkaili jo Perunateatterin kanssa. Ilo oli suuri kun Kolmas Nainen päätti palata lavoille. Oli mahtavaa todistaa kahden suomalaisen huippubändin, Kolmannen Naisen ja Eppu Normalin keikkaa Tampereen Ratinan stadionilla. Kun nyt on tunnustuksia lähdetty tekemään on pakko myöntää, että yhtä paljon kun pidän Kolmannen Naisen musiikista, pidän sen laulusolistista, Pauli on vaan niin ihanan symppis.

4- Lisää lavoille palanneita. Ismo Alanko on ollut suosikkini ja miehen lähes kaikkia kokoonpanoja on tullut kuunneltua enemmän tai vähemmän. Viimeisen vuoden aikana olen nähnyt Ismon kahdesti. Ensin viime syksynä Moskovassa paikallisella rockclubilla ja kesällä Ilosaarirockissa, jossa Sielun Veljet teki paluun. Ja millä tavalla: aivan uskomattoman hieno ja energinen keikka. Olin aivan mykistynyt.

5. Seurava jonka paluuta lavoille odotetaan on Ultra Bra, joka Kroketti-levyllään onnistui ihastuttamaan minut.   Ultra Brassa kaikuivat 1970-luvun poliittisen laululiikkeen soundit, jotka olivat tuttuja lapsuuden vappujuhlista, mutta uudella raikkaalla tavalla. Bändi onnistui tuomaan jotain uutta suomalaiseen rock-musiikkiin ja hajoamisensakin jälkeen bändin jäsenet tahoillaan, ennen muuta Vuokka Hovatta ja SMG, ovat olleet ahkerassa kuuntelussa.

6. Maija Vilkkumaahan ihastuin, kun otin kerran tyttäreni "Ei"-levyn kuunteluun silittäessäni. Ihastuin nuoren naisen enrgiseen tyyliin ja sanoituksiin ja keikalla ollessani huomasin, että sama energia näkyi myös esiintymisessä. Aika monta keikkaa on tullut nähdyksi ja aika monta levyä löytyy hyllystä, mutta myönnettäköön, että viimeiset levyt eivät ole enää iskeneet samalla tavalla kuin "Ei" ja sen jälkeen tullut "Se ei olekaan niin", joka on mielestäni Maijan paras levy.

7. Lisää energisia naisia ja myös nämä tyttären opastuksella. Tämän hetken suurin suosikkini on PMMP. Kun voitin ennakkoluuloni ja rupesin kuuntelemaan Paulaa ja Miraa ja näin yhden keikan, huomasin, että näissä naisissa on potkua (teksi jopa mieleni sanoa munaa, mutta en sano kuitenkaan). Haluan nähdä keikkoja lisää, mutta niitä on ollut vähän hintsusti eikä ainakaan täällä Moskovassa.

8. Paleface on myös uusi tuttavuus, josta voikin lukea aikaisemman kirjoitukseni  täältä.

Kaikkia yllämainittuja artisteja ja bändejä yhdistää se, että he ovat onnistuneet yhdistämään erinomaisen musiikin ja erinomaiset tekstit. En voisi kuvitella kuuntelevani musiikkia, ainakaan kovin intensiivisesti, jos lyriikat ovat mitäänsanomattomia tai jopa korneja. Myös eräänlainen "tekotaiteellisuus", jota myös on Suomi-rockin nykylyriikoista löydettävissä ärsyttää.

Tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville:
Anna ElinalleSuketukselleBooksyllePirkolle ja Paulalle

15 kommenttia:

  1. Paljon samoja bändejä/artisteja, joista itsekin pidän :) Ja kuten sinä, minäkin pääsin teini-ikäisenä näkemään livenä vaikka ketä. Myös Juicen, vaikka mies olikin niin humalassa, ettei meinannut tuolillaan pysyä.

    Minustakin Vilkkumaan paras levy on Se ei olekaan niin. Harmittaa, etten ole vuosiin päässyt näkemään Maija Vilkkumaata livenä ja nythän ei ole aavistustakaan milloin se voisi olla seuraavan kerran mahdollista.

    Palefacea pääsin tervehtimään erään keikan jälkeen takahuoneeseen asti :)

    Mikäli vahvat lyriikat miellyttävät, suosittelen kokeilemaan Irinaa :)

    VastaaPoista
  2. Olipa mielenkiintoista.

    Minä en ole käynyt suomalaisen artistin keikalla kuin pari kertaa, Jussi & the Boys joskus 70-luvulla maalla ja Ismo Alanko ja Sielun Veljet Tavastialla.

    Pidän Alangon lisäksi Juicesta ja Nurmiosta. Kuuntelen aika vähän musiikkia.

    VastaaPoista
  3. Meillä näkyy olevan kovin samanlainen musiikkimaku ainakin Suomi-rockin suhteen. Noista mainitsemistasi erityisesti sydäntä lähellä ovat olleet Eput, Tuomari Nurmio, Ultra Bra ja PMMP, joista kahden viimeisen keikoilla olen käynyt lukuisia kertoja. Sen sijaan Eppuja en ole koskaan nähnyt livenä. Heidän levyistään Valkoinen kupla on itselleni läheisin, mutta myös Imperiumin vastaisku ja Historian suurmiehiä tuli kuunneltua puhki (ja silti: Eppuja ei vain voi kuunnella puhki, toisin kuin melkein kaiken muun).

    Kiva postaus!

    VastaaPoista
  4. Maija, vau olet päässyt ihan takahuoneeseen asti ;)

    olen jonkin verran Irinaa kuunnellut, mutta ei ainakaan vielä ole syntynyt sellaista kipinää, että tätä olisi kuultava lisää. Mutta myöhään herännyt olen myös Vilkkumaan ja PMMP:n suhteen.

    Margit, mulla musiikin kuuntelu menee aalloissa. Välillä tulee kuunneltua tosi paljon, välillä on hiljaisempaa.

    Keikalle hingun aina, jos näen, että joku suosikki esiintyy jossain lähellä ja joskus voi matkustaa vähän kauemmaksikin kun oikein kiinnostaa, kuten viime kesän Siekkareitten keikka.

    VastaaPoista
  5. Lumikko, totta ei minunkaan mielestäni Eppuja voi kuunnella puhki, sama pätee itselläni myös Alankoon, Juiceen ja Hanhiniemeen nähden. Jännä nähdä jäävätkö nämä tuoreemmat tuttavuudet kestokuunteluun.

    VastaaPoista
  6. Monta nimeä jotka ovat tai ovat olleet minullekin tärkeitä. Eput olivat kova sana nuorempana mutta ovat sittemmin jääneet. Sen sijaan Ismo Alanko (ja erityisesti Siekkarit) on ikisuosikki ja myös Ultra Bra on pysynyt mukana 90-luvun opiskeluajoista lähtien.

    VastaaPoista
  7. Oi, Eput, vanhat ystäväni! Ja PMMP, uudempi! Hittolainen kun olen muutaman vuoden liian nuori, että olisin ehtinyt kunnolla Ultra Bran kelkkaan - kuunneltu toki on ja paljon, mutta vasta enemmänkin postuumisti... SMG sen sijaan on kulkenut mukanani koko elinaikansa. (Nyt ovat keskittyneet enemmän lastentekoon kuin keikkailuun, hm.)

    Kiitos tunnustuksesta!

    VastaaPoista
  8. Liisa, Siekkarit on minullekintärkein Ismon proggiksista ja oli kyllä elämys nähdä bändi kaikkien vuosien jälkeen teräkunnossa.

    Kiitos tyttäreni, että olet opastanut äitisi hyvien bändien äärelle ;)

    Suketus, ole hyvä. Toivotaan yhdessä että Ultra Bra tekisi come backin, niin pääsisit näkemään bändin livenä.

    VastaaPoista
  9. Ihana ajatus tunnustella musiikillisesti!

    Monta tuttua ja suosikkia. Olen aivan hurahtanut SMG-musiikkiin viime aikoina!

    VastaaPoista
  10. Paleface on kova ja asiallinen yhteiskuntakriitikko :)

    VastaaPoista
  11. Hieno teemallinen tunnustus!

    Arvatenkin minunkin kuuntelulistalta löytyy monta sinunkin suosikkiasi, mutta näitä suomalaisia klassikoita (jos sana tässä yhteydessä mainitaan näin) ei voikaan helpolla ohittaa kukaan. :-)

    Olin varmaan lukenut kaksi kolme ensimmäistä kohtaa, kun ajattelin, että HEI, nämähän ovat kaikki vertaansa vaikka olevia sanoittajia - miksi et kirjoita lyriikoista. Lopussa huomasin jälleen kerran, että maltti on valttia. :-)

    Pauli Hanhiniemi on minulle muuten sellainen artisti, etten pitänyt laisinkaan jostain syystä Kolmannesta naisesta, mutta Perunateatterin myötä huomasin tekstit, ja sydämeni jäi sen myötä sinne, suli pikku hiljaa myös Kolmannelle naiselle.

    Kiitos tunnustuksesta! :-)

    VastaaPoista
  12. Valkoinen Kirahvi, minullekin SMG on tullut tutummaksi vasta viime aikoina.

    Jokke, aivan samaa mieltä Palefacestä

    VastaaPoista
  13. Paula, ole hyvä!

    Jos pidät Pauli Hanhiniemen teksteistä voin suositella sinulle miehen kolmattakin projektia, Hehkumoa, joka teki ainakin pari levyä. Hehkumossa sekoitetaan onnistuneesti kansanlaulun ja rockin elementtejä.

    VastaaPoista
  14. Otan vinkin vastaan mielihyvin ja etsiydyn pian Hehkumon paahteeseen.

    VastaaPoista