sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kätilö






Olen juuri lukenut kirjan, joka kokemuksena oli yhtä aikaa hämmentävä, liikuttava ja järkyttävä. Kirja on Katja Ketun Kätilö ( WSOY 2011, 348 s.). Ajallisesti Ketun kirja sijoittuu jatkosodan viimeisiin kuukausiin ja sitä seuranneisiin Lapin sodan päiviin. Suomen Kuvalehden haastattelussa Kettu kertoo, että hän halusi sijoittaa romaaninsa nimenomaan tähän Suomen historian ajanjaksoon, sillä hänen mielestään oli järkyttävää, miten vähän ihmiset asiasta tietävät. Hän halusi kertoa siitä mitä jatkosodan aikainen aseveljeys ja rinnaikkainelo saksalaisten kanssa merkitsi paikallisille, pohjoisen ihmisille. Hänen kirjaan loppuun liittämänsä lähdeluettelo on vaikuttava ja monipuolisesti aiheeseen paneutuva.

Kaikista näistä historiallisista tapahtumista ja niiden taustalla olevista faktoista huolimatta Ketun romaani on kaikkea muuta kuin perinteinen historiallinen romaani. Sodan aikainen todellisuus luo vain ne raamit, jossa kirjailija tarkastelee ihmisenä olemisen eri puolia. Poikkeusolot, joihin sota kaikessa raadollisuudessaan on laskettava, tuovat aina ihmisyydestä esiin huomattavasti enemmän kuin tavallinen arkipäivä. Sota ja sen lainalaisuudet asettavat myös yksittäiset ihmiset täysin uudenlaisten moraalisten kysymysten eteen, joihin ei ole olemassa valmiita vastauksia. Onko näissä oloissa mahdollista toimia rauhanajan moraalisäädösten mukaan vai onko sopeuduttava esimerkiksi itseään tai läheisiään säästääkseen täysin uudenlaisiin moraalisiin koodistoihin? Lukiessaan teloituksista, joukkohaudoista,elävillä ihmisillä tehdyistä kokeista ja raiskauksista joutuu myös lukija punnitsemaan omaa arvomaailmaansa. On helppo jälkikäteen tuomita saksalaisten kanssa yhteistyöhön antautuneet pohjoisen ihmiset ja saksalaisiin sotilaisiin rakastuneet ja heidän mukaansa lähteneet naiset moraalittomiksi, mutta silloin emme ymmärrä sitä todellisuutta missä nämä ihmiset joutuivat elämäänsä elämään.

Minä olen tappanut, nöyrtynyt, kontannut maailman mudassa sinun vuoksesi. Minua on väärinpidelty. Minun hampaattomaan suuhuni on tungettu vieraita elimiä, olen joutunut nielemään balkaninmakuista makkaraa ja meinannut tukehtua kirgiisien pilaantuneisiin elinnesteisiin. Olen pyllistänyt käskystä, työntänyt sormeni levittänyt haarojani, minun kaikkiin reikiini on survottu vääriä esineitä vuorotellen, minua on lyöty, syljetty ja häpäisty. Olen pettänyt ja tullut petetyksi. Olen hylännyt Jumalani ja hän on hyljännyt minut.Olen löytänyt isäni ja kadottanut hänet. mutta sinun vuoksesi uskallan edelleen elää, sillä sinun olemassaolosi tekee kaiken vääryyden mitättömäksi. Sinun vuoksesi olen valmis kaikkeen. Sinun vuoksesi olen valmis kuolemaan nyt. ( K, s. 328-329.)

Ketun kirjassa sodan vastapainona on rakkaus. Yhteisössään halveksittu, oman tiensä kulkija, "kätilö Jumalan armosta", toisille Vikasilmä toisille Villisilmä, rakastuu saksalaiseen SS-upseeriin Johann Angelhurstiin, Lapin naisen poikaan, naisten naurattajaan, sodan traumatisoimaan ja maailmaa kameransa linssin läpi katsovaan mieheen. Kätilö, Fräulein Schwester, on rakkautensa vuoksi valmis raivaamaan tieltään kaikki esteet, uhmaamaan yhteisön normeja ja sodan lainalaisuuksia ja kestämään kaikki mahdolliset nöyryytykset ja fyysiset pahoinpitelyt, sillä hän uskoo, että hän ei muuta voi, rakkaus ei muuta voi. Rakkaus Johann Angelhurstiin ja sen tuottamien hedelmien suojeleminen määrittää hänen elämäänsä siitä hetkestä, kun hän miehen ensi kertaa näkee aina viimeiseen saakka.

Kirja rakentuu päiväkirjamaisten merkintöjen varaan, joissa näkökulma on vuoroin Kätilöllä vuoroin Johann Angelhurstilla. Näiden merkintöjen myötä kirjan tarina muovautuu vähä vähältä esiin samalla kun Villisilmän ja hänen Johanneksensa persoonat ja ajatusmaailmat  keriytyvät lukijan eteen. Päiväkirjamerkintöjen väliin on ripoteltu kirjeitä, joita kuolleeksi luultu isä on kirjoittanut tyttärelleen Kätilölle. Isän kirjeiden kautta mukaan tulee se valtapeli, jota sodan osapuolet Pohjoisella jäämerellä harjoittivat, mutta sen  lisäksi ne kertovat voimakkaasta rakkaudesta ja suojelunhalusta omaa lastaan kohtaan. Ajallisesti kirja kattaa ajan kesäkuusta 1944 vuoden 1945 helmikuuhun. Tänä aikana sota sai käänteen, joka vaikutti ratkaisevasti siihen, mitä Pohjoisessa tapahtui ja sitä mitä se merkitsi näiden tilanteiden armoille joutuville ihmisille. Mutta myös sen, miten ihmiset seurasivat omaa sydäntään ja tekivät valintoja henkilökohtaisen rakkauden vuoksi.

Katja Ketun käyttämä kieli on saanut suitsutusta monissa arvosteluissa. Pohjoisen murteeseen yhdistyy juureva, maanläheinen, rehellisen häpeilemätön ja uutta luova kieli, joka aika ajoin sai ainakin minut hämmennyksiin ja aika ajoin puolestaan herätti ihastusta. Tosin alun jälkeen kun kieli oli mielessäni lunastanut paikkansa Ketun kertoman tarinan välineenä, siihen ei enää samalla tavalla kiinnittänyt huomiota, vaan kielestä tuli ikään kuin osa tarinaa, sen elimellinen osa. Kielestä huokui se myyttisyys, joka loi tarinaan sen tunnelman ja piti minua lukijana otteessaan.

Kun täällä blogimaailmassa viime aikoina on veikkailtu tulevia Finlandia-ehdokkaita, niin tässä on minun mielestäni yksi erittäin vahva ehdokas. Ketun Kätilö uudistaa sekä historiallisen romaanin genreä että kieltä uskaliaalla otteellaan.


Kirjasta on kirjoittanut myös Joana ja Leena Lumi

19 kommenttia:

  1. Tämä kirja on kuulostanut aika houkuttelevalta, ja bloggauksesi jälkeen houkutus on entistä korkeammalla. Pittääpä katella!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kyllä vaikuttavalta. Pitääkin lisätä ostoslistaan, tai oikeastaan joululahjatoivelistaan :)

    VastaaPoista
  3. Voi miten hienosti ja perusteellisesti kirjoitit! Tuntuu, että kirja on mykistänyt monet bloggaajat, kun niin harvat ovat Kätilöstä kirjoittaneet. Saa nähdä, miten Finlandia-raati kirjaan suhtautuu, onneksi se asia ratkeaa jo ensi viikolla...

    Minä olen yrittänyt ennakkoon lukea näitä tärppejä. Luin Tervon tänään ja Nousiaisen viime viikonloppuna. Virtasen Kirjeitä kiven alle odottaisi vielä lukemista ja perjantaina sain kirjastosta Kyrön Kerjäläisen ja jäniksen. Olisko näistä edes joku torstain listalla? Minä peukutan myös Turkka Hautalan Paluuta... Jännä viikko tulossa!

    VastaaPoista
  4. Salla ja Helmi-Maaria suosittelen kirjaa vilpittömästi. Se sisältää jaksoja, joita ei haluaisi lukea, tulee turtumus kaikkeen kauheuteen, mutta lukeminen kuitenkin lopulta kannattaa.

    Joana, kiitos. Minäkin vähän ihmettelin kun yritin etsiä ketä tästä on kirjoittanut ja löysin vain sinut. Ehkä tämä on tosiaan mykistänyt ihmisiä.

    Jännityksellä odotamme, mitä tuleman pitää Finlandia-ehdokkaiden suhteen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos perusteellisesta arviosta! Tartun kirjaan varmasti pian.

    VastaaPoista
  6. Mulla on Kätilö parhaillaan luvun alla. Haasteellinen, mutta ehdottomasti kiehtova kirja niin aiheensa kuin kerrontatyylinsäkin puolesta. Veikkaan ja toivon F-ehdokkaaksi minäkin.

    VastaaPoista
  7. Kun Kätilä ilmestyi, olin ihan varma, että se olisi hetimiten todella monessa blogissa näkyvillä, mutta ei sitten kuitenkaan ole ollut.

    Jossain vaiheessa minäkin haluan tähän tutustua, muttei ehkä enää tänä vuonna ehdi kun on paljon muutakin.

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa, olet lukenyt tämän! Kätilö on ollut minunkin lukulistallani ja into tarttua teokseen on nyt kova. Kuulostaa hurjalta kirjalta! En silti uskaltanut paljon lukea postauksestasi vielä tässä vaiheessa :-).

    VastaaPoista
  9. Susa P, Susa ja Paula kirja kannattaa ehdottomasti lukea, se on vahva ja vaikuttava.

    Jaana, odotan mielenkiinnolla arviotasi kirjasta.

    VastaaPoista
  10. Muutenkin halusin tämän lukea ja nyt juttusi luettuani ihan ehdottomasti haluan. Kirjoitat vaikuttavasti, tuntuu että kirjan voima huokuu jutussa!

    VastaaPoista
  11. Kiitos Erja, olen todella iloinen sanoistasi.

    VastaaPoista
  12. Minäkin olen nyt vakuuttunut: tämä kirja on luettava! Kiitos perusteellisesta arviosta.

    VastaaPoista
  13. Tämä kirja herätti mielenkiinnon kyllä heti, kun jotain haisua sen ilmestymisestä alkoi tulla esiin. Todella kiinnostava aihe ja Suomen historian osa-alue - kaiholla (?) muistelen viime talvena lukiolaisille pitämääni Lapin sota -aiheista harjoitusoppituntia, jolla sai aika hyvin ravisteltua teinejä siihen, että sellaisiakin tapahtumia on Suomessa koettu. (Tekisi hyvää aika monelle aikuisellekin...)

    Lukulistalla ehdottomasti, mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
  14. Minulla ihan sama, että ensin kieli hämmensi, ihastutti ja vieraannutti. Kunnes totuin siihen. Mutta en muista, koska olisin viimeksi lukenut yhtä aistivoimaista kieltä. Pidin.

    VastaaPoista
  15. Jenni, ole hyvä ;)

    Suketus, ravistelu tekee hyvää aika ajoin. Luulen, että Lapin sodan tapahtumat ja etenkin se, miten suuri vaikutus saksalaisilla alueella oli, on monelle täysin tuntematon juttu.

    Kirjailijatar, sinäkin olet tämän lukenut, ihanaa. Kieli oli todella jotain uutta, mitä ei ole aiemmin lukenut, mutta se kuului nimenomaan tähän kirjaan.

    VastaaPoista
  16. Jaana, nimenomaan juuri uutta luova kieli, joka kuitenkin oli saumattomasti, luontevasti lopulta osa tarinaa. Minäkään en huomannut enää edes ihmetellä Lapin murretta, sillä kaikki muu kirjassa vei...

    Tämä on yksi minun Blogistanian Finlandia-ehdokkaistani.

    VastaaPoista
  17. Leena, linkitin sinun hienon arviosi Joanan perään.

    VastaaPoista
  18. Tulin nyt lukemaan tarkasti tämän kirjoituksesi. Olet kyllä saanut upeasti Kätilön vivahteet esille. Minua kirjassa puhutteli kautta kerronnan juuri tuo ihmisyyden pohdiskelu: mitä me olemme, mihin me menemme. Olen itse kovin ristiriitainen tyyppi, joten Kätilö oli tukevasti myös minun kirjani! :-)

    VastaaPoista
  19. Olipas ihana lukea arviotasi. Sain juuri omani kirjoitettua. Sen jälkeen olen lukenut, lukenut ja lukenut. Myös tuon Kuvalehden artikkelin otin vasta loppupuolella mukaani, kun oma ajatukseni oli kiteytynyt. Hauskaa huomata, miten samalla tavalla olemme kirjan kokeneet. Kirjan loppua lukiessani kirjoitin ylös yhden lauseen: Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua. Tämän pohjalta lähdin tekstiä hahmottelemaan.

    Hieno kirja ja nimen omaan lukukokemus. Onnellista on lukea, kirjoittaa ja sitten tulla lukemaan sitä, mitä kaikkea kirjasta onkaan jo olemassa.

    VastaaPoista