perjantai 11. marraskuuta 2011

Saatana saapuu Moskovaan teatterissa

Ukonilma kiiti pois jättämättä jälkeäkään ja taivaalle yli koko Moskovan nousi sateenkaari kaikissa väreissään hehkuen ja juoden vettä Moskovanjoesta. Korkealla kukkulan laella näkyi kahden metsikön välissä kolme tummaa hahmoa. Woland, Korovjev ja Begemont istuivat mustien ratsujensa satulassa katsellen joen takana leviävää kaupunkia, särkynyttä aurinkoa, joka hehkui tuhansina sirpaleina rakennusten lännenpuoleisisissa ikkunoissa, ja Novodevitsin luostarin piparkakkutorneja. [...] No niin, Mestari, hyvästelkää nyt kaupunkinne; meidän on aika lähteä. Ja Woland osoitti mustahansikkaisella kädellään sinne missä lukemattomat auringot sulattivat lasia joen takana ja missä noiden aurinkojen yllä levisi päivän aikana kuumenneen kaupungin sumu ja höyry. (SSM, 454)

En koskaan voi käydä Varpusvuorilla ilman, että tämä kohtaus Mihail Bulgakovin vuonna 1940 ilmestyneestä kirjasta Saatana saapuu Moskovaan ( Master i Margarita, suom. Ulla-Liisa Heino, WSOY 2005) palaa mieleen.

Tänään en ole menossa Varpusvuorille vaan teatteriin katsomaan Bulgakovin kirjasta sovitettua näytelmää. Haastetta esityksen seuraamiseen tuo tietenkin se, että venäjän kielen taitoni on melko olematon. Koska olen lukenut kirjan kaksi kertaa ja nähnyt kirjasta kaksi sovitettua teatteriversiota Suomessa niin luotan siihen, että pysyn kärryillä jotenkuten. Ikävä kyllä lukemani arvostelu Moscow Time-lehdestä ei ollut kovinkaan hyvä, arvostelija oli melko pettynyt esityksen tasoon. No katsotaan mitä saan irti.

Käyn mielelläni teatterissa Suomessa, mutta täällä en ole aiemmin uskaltautunut juuri kielipuolisuuteni vuoksi. Venäläistä teatteritaidetta on kuitenkin perinteisesti pidetty niin korkealaatuisena, että halusin ainakin kerran nähdä ja kokea mitä se oikeasti on paikanpäällä katsottuna. Teatteri jossa esitys menee on hyvin kuuluisa Chekhov Moscow Art Theater (en tiedä onko tällä teatterilla vakiintunutta suomennosta, joten käytän englanninkielista nimeä). Luin juuri Wikipediasta teatterin historiasta ja sain tietää, että teatteri on perustettu 1897 ja toisena perustajana oli kuuluisa teatterinuudistaja K.S. Stanislavsky. Teatterissa on esitetty aikoinaan muun muassa A. Tsehovin, M. Gorkin ja M. Bulgakovin näytelmiä. Neuvostoliiton aikana teatteri joutui mukautumaan vallitsevaan taidevirtaukseen sosialistiseen realismiin, mutta 1970-luvulta alkaen teatterissa alkoi pyrkimys päästä pois vanhoista kaavoista ja alettiin etsiä uudenlaisia ilmaisukeinoja.

Saa nähdä mitä tänä taianomaisena päivämääränä 11.11.11 teatterissa tapahtuu. Toteutuvatko Varietee-teatterin kummallisuudet tänäänkin vai löydänkö itseni kenties luudalla lentemästä Wolandin kanssa.


Lopuksi vielä kuva miehestä, jonka nimeä teatteri nykyään kantaa. Anton Tsehovin patsas sijaitsee teatterin edessä. Kerron miehelle terveiset teiltä, kun tänään kuljen ohi.

P.S. Google kertoi, että tänään on kulunut 190 vuotta Fjodor Dostojevskin syntymästä.

PP.SS. Mua ketuttaa, kun Katja Kettu ei ollut Finlandia-ehdokkaiden joukossa.

9 kommenttia:

  1. Voi että, alkoi melkein kylmät väreet nousta pitkin selkää kun ajattelin, että olet siellä autenttisessa miljöössä katsomassa Saatana saapuu Moskovaan! Ja tosiaan vielä tänä taianomaisena päivänä.

    Kirjassa on kyllä niin omalaatuinen ja vahva tunnelma, että se palautuu heti mieleen kun tarinaa alkaa ajattelemaan.

    Ihanaa teatterielämystä ja tosiaan, Antsalle terveisiä :)

    VastaaPoista
  2. Oijoijoi! Kuulostaa aivan huikealta! Saatana saapuu Moskovaan on lempikirjojani, ja olen jo monta vuotta suunnitellut lukevani sen uudestaan. Teatteriversionkin haluaisin nähdä, ehkä joskus lähivuosina tulee uusi sovitus johonkin teatteriin. Toivottavasti. Mahtavaa teatteri-iltaa!

    VastaaPoista
  3. Amma ja Suketus, kiitos toivotuksista. Olen selaillut kirjaa tänään muistinvirkistykseksi ja yhä enemmän on tullut olo, että sen voisi vielä kerran lukea.

    VastaaPoista
  4. Kerro sitten meille muillekin, millainen kokemus oli! Olen lukenut Saatana saapuu Moskovaan pari kertaa ja molemmilla kerroilla se oli yhtä vaikuttava.

    Olen nähnyt Moskovassa Kirsikkapuiston (joko aivan 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa). Se on niin tuttu näytelmä, että sitä pystyi seuraamaan heikolla venäjän taidolla.

    VastaaPoista
  5. Oivoi! Kuulostaa poikkeuksellisen jännittävältä teatterireissulta :-)

    Jos sinusta ei enää kuulla, tiedämme että olet lentänyt pois (toivottavasti rikkomatta rivikaupalla ikkunoita jostain onnettomasta moskovalaisesta kerrostalosta)

    VastaaPoista
  6. Oi, toivottavasti ilta oli antoisa :)

    Mitkä versiot olet nähnyt Suomessa? Olisiko toinen kenties ollut Q-teatterin esitys Suomenlinnan kesäteatterissa - minä olen nimittäin nähnyt sen. Muistaakseni näytelmässä oli sekä onnistuneita että ei niin onnistuneita juttuja. Tykkäsin Tommi Korpelasta Wolandina, mutta Pilatus oli aivan vääränlainen. (Sen verran on näytelmästä aikaa, etten kauheasti muuta muista...)

    Minäkin olen lukenut Saatanan kaksi kertaa, ja mieheni kuunteli sen juuri äänikirjana, minkä takia kirjasta on kovasti puhuttu meillä viime päivinä. Tuli kyllä vahvasti sellainen olo, että sen voisi lukea vielä kolmannenkin kerran.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Margit, kokemus oli kaikin puolin positiivinen. Pysyin kärryillä hyvin, vaikka teos rikkoikin kirjan krologiaa. Pitkät puhekohtaukset, joissa ei tapahtunut muuta, välillä vähän pitkästyttivät. Näytelmässä lähdettiin liikkeelle Mestarista ja hänen mietteistään ja tavallaan Mestari, kirjan alkuperäisen nimen mukaisesti, nousi esityksessä keskiöön, jonka kautta muut nähtiin.
    Tekninsesti vaikuttavaa oli tilan käyttö ja niukkojen lavasteiden monipuolinen ja keksiläs hyödyntäminen. Vähän enemmäm spektaakkelimaisuutta ja näyttävyyttä olisin kaivannut etenkin kohtauksiin Varietee-teatterista ja Wolandin tanssiaisista.

    Hakuaisin myös nähdä täällä jonkin Tsehovin näytelmän, joista suurin suosikkin on Kolme sisarta. Tämä kokemus antoi rohkeutta kokeilla sitäkin.

    VastaaPoista
  9. Booksy, I`m back. Tulin luudalla tukka hulmuten.

    Liisa olen nähnyt näytelmän Q-teatterin version Suomenlinnassa ja pidin myös älyttömästi Korpelasta. Toinen näkemäni oli Ryhmäteatterin versio joitakin vuosia sitten, joka ei näytelmänä ollut minusta kovinkaan onnistunut.

    Tuo äänikirja voisi olla hyvä joululahjaidea miehelleni. Täytyy miettiä.Näytelmän nähtyäni tuli myös olo, että kirjan voisi taas lukea.

    P.S. Anton lähetti kaikille terveisiä ja toivotti kaikille lukuiloa ;)

    VastaaPoista