tiistai 15. marraskuuta 2011

Susinartut ja pikku immet



Ajattelin, että linkitän tännekin Agricola Suomen historiaverkkoon kirjoittamani arvostelun Tuulikki Pekkalaisen kirjasta Susinartut ja pikku immet (Tammi 2011), jos kirja ja sen aihe jotakuta kiinnostaa.

Tuulikki Pekkalainen on tutkinut sisällissodassa 1918 punaisten puolella olleiden ja sodan lopussa vangittujen naisten kohtaloita ja kirjoittaa heistä myös tuoreimmassa kirjassaan. Arvosteluni voi käydä lukemassa tästä.

9 kommenttia:

  1. Luinkin tämän jo aiemmin, mutta en osannut yhdistää sinuun :) Mielenkiintoinen arvostelu! Minulla on tämä kirja hyllyssä, mutta en todellakaan tiedä, milloin ehdin sen kimppuun.

    VastaaPoista
  2. Suketus, se siitä anonymiteetistä sitten ;)

    Toivotan voimia kirjan läpikahlaamiseen, sillä sitä se kyllä vaatii, kuten arvostelustanikin varmaan voi päätellä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus :)

    Huomasin tämän kirjan, kun se ilmestyi, ja olen ollut kiinnostunut 1918 tapahtumista, tämä pitäisi varmasti myös lukea, ja nämä kirja-arvioinnit, auttavat luku-urakan aloittamisessa.

    VastaaPoista
  4. Minuakin kiinnostavat 1918 tapahtumat.

    Koska tuosta hirveästä ajankohdasta on viime vuosina tullut viljalti uutta tietoa kirjallisuuden kautta, saa tämä kansakunta näiden kautta eräällä tavalla "uudenlaisen" ilmeen mielessä.

    Pohdituttamaan alkoi Tuulikki Pekkalaisen yhteydessä etnisen puhdistuksen osuus ajan tapahtumissa. Jälkiselvittelyissä se on ilmeistä.

    Kirjailija Ilmari Kiannon asennetta olen ihmetellyt siitä saakka, kun näistä hänen kirjoituksistaan punaisista naisista luin. Ei oikein tuntuneet yksiyhteen empatiat Ryysyranna Jooseppi-tarinaan nähden.

    Mutta aikakaudethan valjastavat tarpeisiinsa myös alttiit sanankäyttäjät jotka eivät osaa varaansa pitää. Vain aika (historia) sitten antaa tuomionsa heidän suhteen.

    Yle 1 esitti tänään Tuulikki Pekkalaisen haastattelun ko. kirjan suhteen: http://areena.yle.fi/audio/1321873544632

    VastaaPoista
  5. Kiitos mielenkiinnostanne Jokke ja Valto Ensio.

    Kianto on ollut kaikkiaan kai aika ristiriitainen persoona aatteissaan ja kannanotoissaan ja olisi mielenkiintoista lukea hänestä enemmänkin.

    Kiitos tuosta linkistä.

    VastaaPoista
  6. Jaana, tuorein Ilmari Kiannosta kirjoitettu teos jonka luin on Eero Marttisen: Ilmari Kianto. Korpikirjailijan elämä.
    Ajatus Kirjat 2010

    Hs:n arvio ko. kirjasta: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/N%C3%A4lk%C3%A4maan+naistenmies/HS20101209SI1KU03r08

    VastaaPoista
  7. Kiitos tuosta elämäkertatiedosta ja linkistä,jonka kävin jo heti lukaisemassa. Pitää etsiä kirja käsiin.

    VastaaPoista
  8. Hei, saitko Marttisen kirjan luettavaksesi?

    Itse luin kirjastosta lainaamani Tuulikki Pekkalaisen tutkimuksen susinartuista ja pikkuimmistä eikä se perin miellyttävää luettavaa tiedoiltaan ole vaikka sen ajan kauheuksista onkin kaikenlaista tullut tavattua; aina ne säväyttävät ja laittavat (ahdistvat) ajatukset liikkeelle.

    Muistin äkkiä, että olen itsekin kirjoittanut mietteitä Martttisen Ikikianto-kirjasta ja vähän sain keskusteluakin aikaiseksi. Jos kiinnostaa niin käy lukaisemassa:

    http://kivaniemi07.blogspot.com/2011/03/ikiturso.html

    Hyvää Joulua

    VastaaPoista
  9. Kävin lukemassa juttusi Kiannosta. Kirjoitit hyvin ja olen samaam ieltö, että todennäköisesti päiväkirjat ovat saaneet sodan jälkeen uuden kuorrutuksen. Oli itse asiassa aika tavallista muokata ja editoida alkuperäistä päiväkirjan tekstiä , kun julkaistiin päiväkirjoja. Ikävä kyllä.

    Marttisen kirjaa en ole vielä lukenut, on vähän liikaa tällä hetkellä kirjoja lukupinossa. Mutta pidän mielessäni

    VastaaPoista