torstai 5. tammikuuta 2012

Ihmisen osa

Kari Hotakainen: Ihmisen osa.
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2009 ( 276 s.)

Sanoin, etten minä ala omaa elämääni myymään, ainoata minkä varmasti omistan ja että kirjailijan on parasta kirjoittaa siitä, mistä eniten tietää eli omasta elämästään. Se väitti, ettei sen omassa elämässä ole mitään kirjoitettavaa ja ettei sille ole tapahtunut koskaan mitään. Tivasin, että mistäs sitä on sitten tullut kirjoitettua jos ei kerran ole mitään kerrottavaa eikä mitään ole tapahtunut. Kirjailija väitti, että kyllä siitä tyhjyydestä hyvinkin kymmenen kirjaa kirjoittaa, mutta ei enempää. (IO, s. 13)

Yllä olevan katkelman kertojana on lankakauppias Salme Malmikunnas, jolta kirjamessuilla tavattu kirjailija yrittää ostaa elämää. Entisenä kauppiaana Salme tajuaa, että kyseessä ovat myyjän markkinat, sillä yhtään sen enempää elämiä ei sillä hetkellä ollut kirjailjan ulottuvilla ja lopulta hän suostuu myymään elämänsä 7000 eurolla. Kirjailija myöntyy vaatimukseen, vaikka olikin budjetoinut elämää varten vain 5000 euroa. Mukana messuilla on Salmen aikuinen tytär Helena ja juuri häntä varten Salme tarvitsee rahaa. Heti kirjan alkumetreillä tuodaankin esiin se, että Helenalle on tapahtunut jotain, jotain sellaista joka on kääntänyt koko perheen elämän nurin. Se, mitä on tapahtunut selviää vasta teoksen loppupuolella ja samalla kirjaan tulee hyvin tummiakin sävyjä. Nämä kaikki tuodaan esiin hotakaismaisesti yksinkertaisilla, mutta viiltävän syvälle menevillä lauseilla. Huumoria unohtamatta.

Helenan lisäksi Salmella ja hänen miehellään Paavolla, joka on Helenan kokeman onnettomuuden myötä lopettanut puhumisen, on kaksi muuta lasta Pekka ja Maija, aikuisia hekin. Kaikkiin lapsiinsa Salme pitää yhteyttä postikortein, hätätilanteessa myös nyrkkipuhelimella. Kortteihin hän kirjoittaa tilanteiden mukaan kaiken sen, jonka hän elämästä tietää. Salme on todennut lastensa vahvan uskon kirjoitettuun sanaan ja myös sen, että vaikka he eivät aina uskoneetkaan eivät he voisi kuitenkaan väittää, etteivät olleet kuulleet tai saaneet puheesta selvää. Huvikseen Salme ei kortteja lähettele, ainoastaan silloin kun on jotain asiaa, kuten Pekalle osoitetun kortin alusta voi lukea: Näky viimeksi ilmeestä, ettei ole ollut minun pojalla tuuria naismaailmassa. (IO s. 64)

Kirjailijalta Salme toivoo totuutta, ja sitä, että hänen ja hänen perheenjäsentensä elämä saa kirjailijan käsittelyssä oikeutta, kunniasta Salme ei niin ole välitä. Kirjailija ei kuitenkaan voi luvata pelkkää totuutta ja  erilaisten esimerkein hän yrittää selvittää Salmelle miten tarina muodostuu, siinä tarvitaan sekä totuutta että valhetta, sopivana sekoituksena.

Sen jälkeen kun Salme on kertonut tarinansa ja saanut rahansa, alkaa kirjailjan työ. Salme siirtyy kirjassa sivummalle ja esiin nousevat hänen lapsensa ja heidän mukanaan, tarinan edetessä, myös muita ihmisiä, joilla kaikilla on jonkinlainen rooli kirjan kokonaisuudessa. Hotakainen on nimennyt kirjan kappaleet mielenkiintoisesti erilaisten ihmistä ja hänen kulloistakin tehtäväänsä kuvaavan termin kautta. On myyjiä, sadunkertojia, välittäjiä, osanottajia, kantajia, maahanmuuttajia ja paljon muita. Elämänsä aikana ihmisillä on monenlaisia rooleja ja tehtäviä, odottamattomiakin, mutta lopulta tärkein rooli on olla ihminen.

Voidakseen elää maailmassa ja voidakseen luoda kontakteja muihin ihmisiin, ihminen tarvitsee kielen. Ihmisen osassa on paljon erilaisia tilanteita, joissa kielen merkitys tulee esiin; kirjoittamisena, puhumisena, vaikenemisena, väärinymmärtämisenä, kielellä voi riidella ja sillä voi sopia, sillä voi rakastaa, mutta myös vihata. Onko ihmisellä elämää, jos hänellä ei ole kieltä? Onko kieli ihmisen tärkein osa?

Tuttuun tyyliinsä Hotakainen tässäkin kirjassaan tuo esiin myös erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä maahanmuutosta leipäjonoihin, mutta tekee sen osoittelematta ja syyttelemättä, välillä ironisen lempeästi välillä sydämeenkäyvän surullisesti. Oman sydämeni sulatti Biko, Salmen afrikkalainen vävy, joka ei muuta toivonut kuin että olisi saanut elää rauhassa Maijansa kanssa ja ajaa bussillaan väsyneet ihmiset koteihinsa raskaan työpäivän jälkeen. Aina tämä ei kuitenkaan onnistunut.

Biko vilkaisi peilistä suuripipoista nuorta miestä, joka suputti jotain kavereilleen ja osoitti kädellään kuskin suuntaan. Biko tiesi mitä he suunnittelivat. Joukko oli mahtailevuudessaan liikuttava, he luulivat väkivaltaa leikiksi, jonka voi viheltää alkaneeksi mistä tahansa syystä, tällä kertaa syyksi riitti musta kuski. Biko oli kokenut elämässään niin paljon väkivaltaa, että tiesi sen tuleksi, jota ei kannata sytyttää. Palaa helposti tukka ja omat vaatteet, vaikka leikkimielinen tarkoitus oli sytyttää naapurin navetta. (IO 231)

Kirjasta ovat kirjoittanee ainakin HannaAmmaJoanaLuru ja Ilse (Minna)

18 kommenttia:

  1. Takuulla erinomainen kirja. Pidän niin harvoista kotimaisista nykymieskirjailijoista, mutta Hotakainen mm. on 'saanut armon mielessäni'.

    Tuo on tärkeää, kun puhutaan yhteiskunnallisista asioista, ettei aleta paasata opettajamaisesti, vaan kerrotaan tarina osoittelematta ja kun Hotakaisen tietää, mukaan tulee myös huumoria, mustaa tai värillistä.


    Tätä en ole lukenut, mutta Hotakaisen suosituin teos jo vakuutti minut. Sen sijaan Jussi Siirilältä olen lukenut sekä Juoksijan että Historia on minut vapauttava. Jotnekin nämä herrat kulkevat minulla 'rinnakkain'.

    VastaaPoista
  2. Huumoria Hotakainen tosiaan tuttuun tapaan viljelee tässäkin kirjassaan, aika usein se on sellaista kirpeän ironista, tapahtumista ja sanomisista nousevaa, jota Hotakaisen kerrontatyyli tukee ja tuo esiin.

    Tuo Siirilä onkin minulle ihan uusi tuttavuus, en ole kuullut nimeäkään. Pitääpä katsoa, jos vastaan tulee.

    VastaaPoista
  3. Tämä on tosiaan hienoimpia Hotakaisen kirjoja ikinä! Upea myös näyttämöllä ja haluaisin vielä kuunnella tämän Ritva Valkaman lukemana.

    VastaaPoista
  4. Kiitos arviosta, jaana, juuri viime viikolla tämä ostettiin meille kirpparilta ja odotan lukemista kiinnostuksella. Mukavaa lukea tästä positiivinen arvio, kiinnostavalta kuulostaa!

    VastaaPoista
  5. Voihan pieksut, Hotakaistakin pitäisi taas kokeilla. Luin joskus jotakin, mikä ei miellyttänyt tarpeeksi (en enää muista edes, miksi), joten Hotakaiseen on jäänyt jokin hajurako. Uskon silti, että hän on hyvä, joten nyt vain pitäisi rohjeta. Tämäkö se olisi, jota kannattaisi kokeilla?

    VastaaPoista
  6. minä en tiedä tästä Hotakaisesta. EN vain ole innostunut, mutta uudestaan pitäisi minunkin yrittää...

    VastaaPoista
  7. Morre, haluaisin myös kuunnella tämän Valkaman lukemana ja uskon, että on toiminut myös näytelmänä. Olisko muuten Valkama siinä näytelmässä?

    Linnea, ole hyvä.Kirpparilta saan yllättävän paljon hyviä kirjoja, kun sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Itse löysin juuri Rajalan Juhani Aho-elämäkerran.

    Paula, Hotakaisellakin on niin oma tyylinsä ja olen varma, ettei se miellytä kaikkia, joten jos ei iske, niin ei iske. Kaikesta ei tarvitse pitää ;)

    Anni. M samat sanat sinulle kuin Paulalle, maailma on täynnä kirjoja, jotka miellyttää, silloin voi jättää ne "ei-niin-hyvät" lukematta.

    VastaaPoista
  8. Minulla on ollut muutaman vuoden tauko Hotakaisen lukemisessa, ja tällä kirjalla olen jo aikaisemmin suunnitellut tekeväni paluun Hotakaisen pariin. Juttusi perustteella päätökseni vahvistui: kuulostaa siltä että Ihmisen osa voisi kolahtaa minuun kovastikin.

    Lisäksi tässä kirjassa on minusta aivan hurmaava kansi.

    VastaaPoista
  9. Tämä kirja tarttui mukaani viimeksi kirjastosta, ja tuolla se nököttää kirjapinossa. Melkein jo aloitin sen eilen, mutta sitten toinen kirja houkuttikin enemmän. Aion kyllä lukea tämän, sillä pidän Hotakaisesta. Ja tästä kirjasta olen kuullut vain hyvää. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
  10. Liisa, minullakin oli tauko, varmaan myös pari vuotta. Tämäkin on iollut hyllyssä siitä saakka, kun se ostin ilmestymisvuonna miehelleni. Nyt Jumalan sanan luettuani päätin lukea tämänkin, sillä ajattelin tämän olevan enemmän omaa teemallisesti, niin kuin se sitten olikin. Molemmat ovat kyllä teemoiltaan tärkeitä ja kerronnaltaan sujuvia.

    Suketus, kuten jo Liisalle sanoin, minullakin tämä oli pitkään hyllyssä lukemattomana. Usein ajattelin, että pitäisi lukea, mutta tuli muuta. Kyllä sinullekin vielä se aika tulee, kun kirjan lukaiset.Tosin, jos kirja on kirjastosta ei ihan kahta vuotta voi odottaa.

    VastaaPoista
  11. Juu. Helsingin kaupunginteatterin esityksessä Valkama oli nimenomaan Salmen roolissa.
    Muistan, että Hotakainen on tavallaan kirjoittanut tämän suoraan Valkamalle. Valkama on aikanaan kysynyt Hotakaiselta jotakin sopivaa tekstiä ja tästä se sitten tuli :)

    VastaaPoista
  12. Ihmisen osa muistutti minulle, kuinka paljon Hotakaisesta pidän. Minulle tuli välillä monen vuoden tauko, kun joku (en enää edes muista mikä 90-luvun tuotantoa varmaan) muodostui pahaksi pettymykseksi. Mutta nyt Ihmisen osan myötä tosiaan taas muistin, mihin Hotakainen parhaimmillaan kykenee.

    En väsy mainostamaan Ritva Valkaman lukemaa äänikirjaa, sillä luulenpa, että tämä on äänikirjana vielä parempi. Juuri siksi, että teksti on Valkamalle tehty.

    VastaaPoista
  13. Amma ja Morre, mielenkiintoista tietoa tuo, että on tehty juuri Valkamalle. Pitää ehdottomasti kuunnella tämä äänikirjana.

    VastaaPoista
  14. Ihmisen osa on riemastuttava. Tuo tuntui muuten aika houkuttelevalta, kun sanoit "tuttuun tapaan". Minä olen lukenut kovin vähän Hotakaista, mutta onneksi paljon hyvää on siis luvassa..

    Minäkin vakuutuin näistä äänikirjakommenteista. Joskus tekee hyvää kuunnella tekstiä ammattilaisen lukemana. Minä rakastan äänikirjoistani erityisesti Vuokko Hovatan lukemaa Auringon asemaa. Voi että!

    Iloa alkaneeseen vuoteesi!

    VastaaPoista
  15. Minä en vieläkään ole kiinnostuksesta huolimatta lukenut Hotakaiselta mitään, mutta Juoksuhaudantie-elokuvasta pidin niin paljon, että päätin tutustua kirjan sivuiltakin Hotakaisen "maailmoihin". Tämä kiinnostaa kovasti ja kunhan kirjastosta muistan katsella käsiini, luen tänä vuonna kyllä.

    VastaaPoista
  16. Joana, minusta ainakin Hotakaisella on tietty tyyli, jota hän varioi eri kirjoissaan eri tavoin. Ei kuitenkaan itseään toistaen.Sinulle myös oikein hyvää alkanutta vuotta.

    Susa, minun suosikkini Hotakaisen tuotannosta ennen tätä oli nimenomaan Juoksuhaudantie, nyt Ihmisen osa nousi rinnalle. Elokuvasta muistan etenkin Eero Ahon vaikuttavan suorituksen Virtasena.

    VastaaPoista
  17. Pidän Hotakaisen maailmankuvaa kiinnostavana, ja sen tähden uusintaottelu olisi paikallaan. Ehkä otan tuon kehutun äänikirjan, kun saan Sinuhen joskus maailmassa loppuun.

    VastaaPoista
  18. Paula, siinä tapauksessa toivotan antoisiapainimatseja Hotakaisen kanssa ;)

    VastaaPoista