keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Jos minä saisin valita...










Leena Lumi muisti minua haasteella, jossa ideana on kertoa, miten asiat olisivat, jos itse saisi valita ilman mitään rajoituksia. Osa valinnoistani on konkreettisempia, osa taas korkealentoisia ja ehkä idealistisiakin. Mutta, kun nyt kerran saa valita.

Jos minä saisin valita: Jokainen saisi aina olla oma itsensä.


Jos minä sasin valita: Ihmiset kunnioittaisivat toisiaan erilaisuuksista huolimatta.


Jos minä sasin valita: Lapset saisivat olla kauemmin lapsia.


Jos minä saisin valita: Vuorokaudessa olisi enemmän tunteja.


Jos minä saisin valita: Saisin tehdä päivisin töitä ja öisin nukkua ilman häiritsevää melua muualta talosta.

Jos minä saisin valita: Lentokoneet eivät tippuisi

Jos minä saisin valita: Löytäisin vanhan puutalon ilman hiiriä tai vaihtoehtoisesti ihanan vanhan kerrostaloasunnon keskikaupungilta sopuhinnalla. (En näköjään edes hypoteettisesti osaa päättää, miten ja missä haluaisin asua.)

Jos minä saisin valita: Osaisin laulaa kuin enkeli.


Jos minä saisin valita: Perheeni pystyisi aina pitämään yhtä, myös mahdollisten vaikeuksien tullessa.


Jos minä saisin valita: Coldplay tulisi Suomeen ja pääsisin keikalle


Jos minä saisin valita: Lapseni löytäisivät paikkansa maailmassa.



Heitän haasteen eteenpäin Marialle Sinisen linnan kirjastoon ja raitapaitaisella Pirkolle. Mitä te valitsisitte?






7 kommenttia:

  1. Kiitos, että ehdit vastata, Jaana!

    Voin yhtyä melkein kaikkiin toivomuksiisi. Miten minä saatoinkaan unohtaa tuon vuorokauden tunnit...

    Ja olen jo kauan mitettinyt, miten kurjan lyhyt monen lapsuus on. Se on liian iso juttu tässä peuhattavaksi, mutta varmaan kummatkin ehkä ajattelemme, että kaikki ympärillä suorastaan työntää lapsia aikuisuuten turhan varhain. Yksi syy on tietysti se, että työelämä vie vanhemista suurimmat mehut ainakin Suomessa, jossa työssäkäynti on on/off, mitään välimutoja ei tunneta, ainakaan yksityisellä.

    Mukavaa keskiviikkoa! Omatuntoni kolkuttaa, sillä vielä on aamulenkki tekemättä ja klo on jo taas melkin iltapäivä...

    VastaaPoista
  2. Tuota toivoisin minäkin, että lapsuus kestäisi kauemmin. Minulla on juuri näinä päivinä ollut ikävä lapsuutta. Huolettomuutta. Sitä, että joku muu piti minusta huolen.

    VastaaPoista
  3. Leena, tuo lapsuuden lyhenemisen näkee niin helposti omissa lapsissaan. Juuri 12-vuotta täyttänyt tyttäreni ei halua enää olla lapsi, vaan nuori. Luulen, että etenkin nuorilla tytöillä erilaiset mediat luovat paineita aikuistua liian varhain, tämä sitten kertautuu kaveripiirissä ja tässä vaiheessa alkaa sitten vääntö vanhempien kanssa rajoista yms.

    Mistähän me saataisiin niitä tunteja?

    Helmi-Maaria, toivon, että joku pitää sinusta huolta vielä nytkin, ainakin silloin kun ei itse jaksa. Olet kuitenkin onnellinen, että muistat lapsuutesi onnellisena ja huolettomana, jo se kertoo paljon.

    VastaaPoista
  4. Minun sisäiselle kellolleni varmaan ihan oikeasti sopisi vähän pidempi vuorokausi: jaksan ihan hyvin valvoa esim. 17 tuntia, mutta sen jälkeen haluaisin nukkua yhdeksän tuntia. Ei oikein täsmää vuorokauden pituuteen...

    Ihana täsmätoive tuo "vanha puutalo ilman hiiriä". Yritän muistaa olla kiitollinen, että meillä ei ole hiiriä näkynyt/kuulunut ainakaan näiden kahden ensimmäisen talven aikana.

    Kiitos haasteesta, vastainen kun ehdin :).

    VastaaPoista
  5. Maria, toivotaan, että hiiret pysyvät poissa vastakin.

    Itse olen niin pieneläinkammoinen, että kuulisin rapinaa sielläkin missä sitä ei kuulu, joten parempi pysyä uudemmissa taloissa, vaikka vanha puutalo olisikin ihana.

    VastaaPoista
  6. Kiitos haasteesta.
    Pitkälti samat toivomukset minullakin, mutta lähden nyt pohtimaan miten ne omalla kohdallani tarkentaisin.

    Tunnistin itseni varsinkin asumistoiveistasi.

    VastaaPoista
  7. Pirkko, minun asumistoiveeni muuttuvat mielialan mukaan. onneksi ei tällä hetkellä tarvitse päättää mitään.

    VastaaPoista