perjantai 20. tammikuuta 2012

Naisten mies ja aatteiden


Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide. 
WSOY 2011 (442 s.)

Tämä kirja oli joululahjatoivelistallani yhdessä melko monen muun kirjan kanssa. Pukki ei tätä kuitenkaan tuonut, vaikka muuten sangen antelias olikin. No hyvä, ettei tuonut, sillä kirja löytyi joulun jälkeen kirppikseltä 5 eurolla. Säästyi aika monta euroa ja niillähän voi ostaa vaikka lisää kirjoja.

Minulla on nyt menossa näköjään jokin mammuttielämäkertabuumi, ensin Rajalan Meriluoto, sitten Häikiön Koskenniemi ja nyt tämä. Romaanien lukeminen on suoraan sanoen viime aikoina jäänyt vähän tietokirjallisuuden jalkoihin. No nyt on Linturi kesken, vielä muutama sivu lukematta. Sen jälkeen keskityn joululahjaksi saamiini romaaneihin, joista mainittakoon muun muassa Bolshoin perhonen.

Jätän tällä kertaa Rajalan ruotimatta, teinhän sen jo Meriluoto-arviossa. Sen verran kuitenkin sanon, että täytyy ihailla Rajalan sujuvaa tapaa kertoa elämäkertaa. Sujuvaa kynää tosin edellytetäänkin tämän tyyppiseltä populaarilta elämäkerralta, jossa elämästä tehdään tarina, kertomus, ilman viittauksia lähteisiin. Ahon elämän suhteen Rajalalla ei ollut samalaisia omia intressejä kuin Meriluoto-teosta kirjoittaessa, olihan hän ollut osa Meriluodon elämää, jopa melko intiimillä tavalla. Ulkopuolisuus näkyy siinä ,ettei Rajalan tällä kertaa tarvinnut kirjoittaa itseään teokseen. Se, mikä erityisesti tässä kirjassa pisti silmään, oli Rajalan tapa aina ajoittain käyttää samantyyppistä kieltä kuin kohde. Ehkä se tuli tässä kirjassa selkeämmin esiin Ahon vähän vanhahtavamman kielen vuoksi, sillä en ole aiemmin asiaan kiinnittänyt huomiota. No loppujen lopuksi, tulihan sitä Rajalaakin tässä luonnehdituksi.

Juhani Aho (alkuperäiseltä nimeltään Johan Brofeldt, 1861-1921) on kirjailijana itselleni melko etäinen. Läheisimpiä hänen teoksistaan ovat olleet Papin tytär ja Papin rouva. Sen sijaan Juha ei napannut yhtään ja Panua en ole edes yrittänyt. Tämän kirjan luettuani alkoivat kiinnostamaan erityisesti Helsinkiin ja Yksin teokset sekä Hajamietteitä kapinaviikoilta. Rajalan elämäkerrassa kaikki Ahon teokset käydään läpi sisältöä referoiden ja aikalaisarvosteluja, sekä Suomesta että Ruotsista, lainaten. Olen samaa mieltä Marian kanssa niiden ajoittaisesta puuduttavuudesta. Toisaalta ne läpilukemalla sai pikasivistyksen Ahon kirjallisesta tuotannosta. Itselleni oli esimerkiksi uutta, että Aho toimi myös elämäkerturina ja kirjoitti elämäkerrat apestaan A.F. Soldanista ja teollisuusmies A.Ahlströmistä. Yksi asia joka minua Rajalan kirjassa puudutti vielä enemmän kuin Ahon kirjallisen tuotannon referoiminen, oli Ahon kalastusharrastuksen peusteellinen läpikäyminen. Ymmärrän, että se oli tärkeä osa Ahon elämää, halusihan hän onkivapansa ja perhonsa mukaan jopa arkkuunsa, mutta itseäni ei aihe kiinnostanut, enkä tällöin voinut olla miettimättä, olisiko sen voinut sanoa vähemminkin sanoin.

Se mikä minua puolestaan kiinnosti oli Ahon kiistaton asema suomalaisessa kulttuurielämässä, siinä sosiaalisessa verkostossa jonka muodostivat suomalaisen taide- ja kulttuurimaailman kirkkaimat 1800-1900-luvun vaihteen tähdet, Järnefeltit, Canth, Sibelius, Halonen. Kaikkineen tämä aikakausi on hyvin kiinnostava, mutta siitä on myös paljon kirjoitettu erilaisia historiallisia esityksiä, tutkimuksia, elämäkertoja sekä  julkaistu kirjekokoelmia ja päiväkirjoja, joten siinä mielessä Rajalan teos ei tuonut esiin mitään uutta. Uutta oli ainoastaan se, että kaikki nähtiin suhteessa Ahoon ja hänen kauttaan.

Elämäkerran nimen mukaan Ahoa määrittivät erityisesti hänen suhteensa naisiin ja aatteisiin. Luulen, että pohtiessaan Ahoa "naisten miehenä" Rajala on elementissään, ajoittain voi puhua jopa pienoisista ylitulkinnoista (tällainen ajatus nousee mieleen, varsinkin kun ei ole lähdeviitteitä tukemassa tulkintaa), esimerkiksi hänen pohtiessaan Ahon ja Elisabet Järnefeltin mahdollista eroottista suhdetta. Ei kuitenkaan voi kiistää, että tietyillä naisilla, juuri Elisabet Järnefeltillä ja Minna Canthilla on ollut vahva vaikutus siihen, että Ahosta ylipäätään tuli kirjailija, samoin em. naisten vaikutus on varmasti nähtävissä myös hänen kirjailijalaadussaan, ainakin sen alkupään tuotannossa, josta on löydettävissä vahvaa naisen sisäisen maailman tulkintaa. Tasapainoilu vahvojen naisten välissä jatkui myös hänen kuuluisassa kolmiodraamassaan Soldanin sisarten, Vennyn ja Tillyn, kanssa. Molemmat olivat itsenäisiä naisia, jotka pystyivät nousemaan aikakautensa sovinnaisuusnormien yläpuolelle ja elämään omaa elämäänsä.

Ahon ja Venny Soldanin avioliitto kesti kolmiodraaman, mutta se, mikä sai puolisot erilleen oli suhtautuminen sisällissotaan. Ahon aatteellinen tausta oli 1800-luvun lopun fennomaniassa, jossa hän varsinkin nuoruudessaan oli melko jyrkkäkin. Ajan kuluessa ajatukset tasaantuivat ja hän lähentyi muun muassa herätysliikettä ja löysi luonnonrakkauden. Kaiken kaikkiaan voi ilmeisesti sanoa, että vanhetessaan Aho oli melko suvaitsevainen, ja tämä tuli näkyviin esimerkiksi hänen suhtautumisessaan naisiin. Hän ymmärsi naisten emansipaatiota ja antoi esimerkiksi vaimolleen vapaat kädet harjoittaa taiteilijan ammattiaan. Tosin sillä edellytyksellä, että tämä huolehti myös kotitalouden hoitoon liittyvistä asioista. 

Se, missä näkyi Ahon vanhollisuus oli hänen suhtautumisensa työväestöön ja varsinkin sen vaatimuksiin tasa-arvoisemmasta asemasta. Fennomaanin ihanteellinen näkemys kansasta oli saanut vakavan kolauksen, josta se ei enää toipunut, suuralakon aikoihin 1905. Viimeinen niitti tälle oli vuoden 1917 yleislakko väkivaltaisuuksineen. Näiden tapahtumien jälkeen sisällissota oli vain ajan kysymys. Kun sota sitten alkoi, Aho joutui vastakkain paitsi kansansa niin myös perheensä kanssa. Hänen nuorempi poikansa Heikki liittyi punaisten riveihin ja myös Venny mitä ilmeisemmin tunsi sympatioita punaisia kohtaan. Aho vietti sota-ajan punaisten käsissä olevassa Helsingissä, jossa hän kirjoitti päiväkirjaa (muutakaan kirjoittamisen paikka hänellä ei ollut, porvarillinen sanomalehdistö oli lopetettu) ja kirjasi ylös sodan tapahtumia lähes päivittäin. Kommentoinnit perheestään hän kuitenkin jätti pois. Rajala arvelee asian olleen niin kipeä Aholle, ettei hän pystynyt siitä edes puhumaan tai kirjoittamaan. Olen lukenut Riitta Konttisen kirjan Boheemielämä - Venny Soldan-Brofeltin taitelijantie (Otava 1996), mutta en muista kuinka paljon siinä kerrottiin näistä sisällisodan tapahtumista. Pitää kaivaa kirja jossain vaiheessa uudelleen esiin, sillä nämä asiat kiinnostavat itseäni kovasti. Kiinnostava varmasti on myös Ahon teos Hajamietteitä kapinaviikoilta, joka perustuu hänen päiväkirjamuistiinpanoihinsa punaisten hallussa olevasta Helsingistä. Ja jos Aho oli 1900-luvun alkuvuosina pettynyt kansaan, pettyi hän myös sodan jälkeen alkavaan valkoisten hirmuhallintoon, jossa kostomentaliteetti ja syyllisten etsintä saivat ajoittain kohtuuttomia piirteitä.

Ahon viimeiseksi teokseksi jäi hänen kuolinvuonnaan 1921 ilmestynyt Lohilastuja ja kalakaskuja, jossa yhdistyi hänelle ominainen lastumuoto ja kalastus, josta hän elämänsä viimeiset vuodet sai suurimman tyydytyksen elämälleen. Maine kuitenkin jäi ja varsin nopeasti kirjailija Juhani Aho kanonisoitiin yhdeksi pääksi kansakunnan kaapin päälle, joka on innoittanut useita elämäkertureita ja tutkijoita vuosien kuluessa ja jota muistetaan aina tasaisin väliajoin. Rajalan teos on yksi lenkki Ahosta kertovien kirjojen joukossa ja koska en ole muita lukenut en voi tehdä vertailuja. Jos on kiinnostunut Ahosta, niin sujuvuudessaan Rajalan elämäkerrasta on helppo aloittaa. Syventävää materiaalia varmasti löytyy rinnalle, jos sellaista kaipaa, muun muassa Rajalan kirjan sisältämästä lähdeluettelosta.

Minun ja Marian lisäksi kirjan on lukenut ainakin  Karoliina

15 kommenttia:

  1. Kylläpä kirjoitit tästä kiinnostavasti! Aho-fanina minun pitäisi oikeastaan hommata tämä koko teos hyllyyn...

    VastaaPoista
  2. Oho, aika hienon löydön teit kirppikseltä, vastahan tätä syksyllä julkaistiin!

    Kiusaus ruotia Rajalaa on todellakin suuri (minua häiritsee eniten hänen tapansa puhua ja kirjoittaa entisistä vaimoistaan, esim. jossakin haastattelussa sanoi ettei kirjoita Katri-Helenasta elämäkertaa koska ei halua tahrata sinivalkoisen ikonin kuvaa...), mutta tässä Aho-elämäkerrassa hän pysyy mukavasti taustalla, mitä nyt pari piikkiä kirjallisuudentutkijakollegojen suuntaan.

    Hyviä huomioita; en lukiessani kiinnittänyt huomiota Ahon kielen jäljittelyyn, mutta vähän tuo kirjan nimikin kalskahtaa vanhahtavaan suuntaan.

    Tykkään blogisi uudesta ilmeestä; etenkin yläbannerin kuva on ihana!

    VastaaPoista
  3. Minusta Juha teoksen tekee mielenkiintoiseksi Ahon oma käytös.

    Tämä oli taas kerran hyvä bloggaus.

    Olen itsekin ruvennut ostamaan kirjoja vanhana sekä liikkeistä että netistä.

    VastaaPoista
  4. Morre, Aho-fanin must!

    Maria, kiitos kuvakehuista, vähän keväisempää ilmettä. Katri-Helena viittauksia oli esimerkiksi Meriluoto-elämäkerrassa.

    Jokke, kiitos. Ilmeisesti Juhan taustalla (ainakin Rajalan mukaan) oli juuri tuo kolmiodraama hänen omassa elämässään. Juhassa vain historiaan etäännytettynä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos linkityksestä!

    Hienon syvä arvio. Olin monesta samaa mieltä - vaikka meinasin kavahtaa, kun _kehtasit_ sanoa Ahon olevan sinulle etäinen. ;D Olen siis Morren tavoin Aho-fani, vaikken ole hänen mittavasta tuotannostaa lähellekään kaikkea lukenut.

    Minä pidin Juhasta, joskin luin sen koulussa, enkä osaa sanoa millainen se olisi nyt aikuisen silmin. Pitäisi lukea uudelleen. Panu on ollut minulla isältäni lainassa jo kauan, mutta sen aihe ei kiehdo, joten kirjaan ei ole tullut tartuttua. Minäkin haluaisin lukea sen Helsinkiin, ja lämpimästi suosittelen sinulle Yksin-romaania. Sekin melkein tekisi mieli lukea uudelleen tämän elämäkerran jälkeen. :)

    Kyllä minuakin puudutti yksittäisten teosten pitkällinen puiminen sekä ne kalastusaiheet. Vähän huolimattomasti luin kirjan tylsimmät osiot, mutta paljon oli hyvää ja kiehtovaakin.

    Minäkin ihailen tulppaaneja bannerissasi. :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Olen ollut tästä elämäkerrasta kiinnostunut siitä alkaen, kun se ilmestyi, mutta en ole vielä lukenut. Olet kirjoittanut innostavan arvion! Yksin-kirjaa voin suositella, luin sen syksyllä. Olen lukenut myös tuon Lohilastuja ja kalakaskuja, vaikka en ole lainkaan kiinnostunut kalastuksesta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Karoliina! Jostain syystä Aho tosiaan on jäänyt vähän etäiseksi. Täytyy korjata asia, mutta tuskin minusta ihab fania kuitenkaan tulee teidän tavoin sinun ja Morren tavoin.

    Margit, kiitos. Yksin-kirja on tosiaan lukulistalla ja varsinkin tämän elämäkerran lukemisen jälkeen. En ole koskaan lukenut Ahon lastujakaan. Lyhyytensä vuoksi, ne voisivat olla oivia välipaloja ja niitähän voisi lukea vähän valikoidenkin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoitit tästä niin mielenkiintoisesti, että alkoi tehdä mieli sittenkin tutustua tähän! Vaikka alunperin ajattelin kyllä Rajalan ja Ahon olevan sellainen yhdistelmä jonka kierrän aika kaukaa ;)

    VastaaPoista
  9. Jaana, arvaa odotanko sinun Bolšoin perhostasi. Siinä kirja, jonka annoin arvontaani ja sen jälkeen en saanut unta, ennen kuin olin käynyt ko. kirjan itselleni ostamassa.

    Sielukirjojani:Meriharakat, Mrs. Dalloway ja Bolšoin perhonen. Oli neljäskin,mutta miten taas unohdan...

    Mietin, että mahdatko muistaa Tytti Parrasta ja Jojoa...those were the days!

    Anteeksi, että en kommentoi tätä kirjaa vaikka Ahoa siis sekä omistan että olen lukenut. Syy on P.R.

    Kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  10. PS. Mikä bannerikuva! En tunnista tuota Marimekon kuosia...Löysin vihdoinkin viime vuonna juuri sen verran Satula-kangasta, että sain siitä joululiinan isolle ruokapöydälle.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Erja. Ahon elämä kaikkineen: aika, sosiaalinen verkosto yms. luovat niin mahtavat puitteet kirjalle, että sse on pakostakin mielenkiintoista.

    Leena, muistan antipatiasi elämäkerran kirjoittajaa kohtaa, joten saat anteeksi.

    Sinulta muistaakseni eka kertaa luin tuosta Bolshoin perhosesta ja kiinnostuin. Vaikka tarina on fiktiivinen, niin näin Moskovassa asuvana tarina kuitenkin kiinnostaa erityisesti miljöönsä vuoksi.

    Häpeäkseni minun on myönnettävä, etten ole lukenut Jojoa, vaikka se löytyy hyllystänikin kirpparilöytönä. Pitää korjata tilanne.

    Joskus ne meikäläisenkin kuvat onnistuvat ;). Muistan hirveän huonosti marimekkokankaiden nimiä. Tuon kuvassa olevan pöytäliinan löysin joulunkälkeisestä alesta. Oli pakko ostaa, kun siinä mielestäni on niin kauniit värit.

    VastaaPoista
  12. Liina on järkyttävän kaunis!

    Olet takuulla Venäjän historian lumoama,kun saat asua tsaarien aikaisessa hallintokaupungissa...

    Sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista
  13. Sanotaan vaikka niin, että olen ollut kiinnostunut venäjän historiasta jo kauan ennen tänne muuttoa. Täytyy myöntää, että kyllähän kaikenlaiset historialliset tapahtumat luovat tähän kaupunkiin oman säynsä, mutta toisaalta tämä on nykyään niin ajassa kiinni,niin länsimaistunut monella tapaa, että menneisyys jää täällä jalkoihin.

    Ja kiitos haasteesta ja liinakehuista!

    VastaaPoista
  14. Minä jäin ihmettelemään sitä, kuinka järkyttävän lyhyt kirjan elämänkaari tänä päivänä on. Nyt jo alennusmyynnissä ja tuohon hintaan.

    Aho on minulle hyvin vieras, ikävä tunnustaa. Olen sentään lukenut Rautatien ja Papin rouvan. Taisin kyllä pitää kummastakin.

    VastaaPoista
  15. Kirjailijatar, tämä oli vain yksittäiskappale kirpparilta, samalla pöydällä oli muitakin uutuuksia.Ehkä jollain on periaate, että pistää kaikki lukemansa kirjat kiertoon tai sitten oli saanut jolulahjaksi monta kirjaa, josta ei pitänyt.

    Etäinen Aho on minullekin kirjailijan, mutta elänyt niin mielenkiintoiseen aikaan, että siksi kirja oli mielenkiintoinen.

    VastaaPoista