sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Elvi Sinervon runoista



Blogini tilastoista huomaan, että tänne poiketaan aika usein hakusanoilla, jotka liittyvät Elvi Sinervoon ja hänen runoihinsa. Joten ajattelin, että miksipä en kirjoittaisi pientä postausta aiheesta, joka ilokseni kuitenkin kiinnostaa ihmisiä.

Elvi Sinervo syntyi 1912 helsinkiläiseen työläisperheeseen sen kuudentena lapsena. Osan lapsuudestaan hän vietti Pohjanmaalla, jonne perhe pakeni sisällissodan jälkeistä tilannetta isän äidin hoiviin. Syy pakenemiseen oli se, että perheen isä Edvard Sinervo oli kuulunut punaisten joukkoihin sodan aikana, ja pelkäsi tämän vuoksi valkoisten kostotoimia.

Kirjallisuus ja lukeminen kuului Elvin ja hänen sisartensa maailmaan jo aivan pienestä. Varhain alkoi myös oma kirjoittaminen, lähes kaikki sisarukset kirjoittivat muun muassa päiväkirjaa. Ensimmäiset runonsa Elvi sai julki työväenliikkeen lehdissä 1920-1930-luvun taitteessa ja ensimmäinen runokirja, jossa oli Elvin runoja oli nuorten runoilijoiden yhteinen antologia nimeltään Vaella nuoruus. Samassa antologiassa debytoi myös Elvin sisar Aira Sinervo.Antologian kaikki runoilijat olivat tietoisia vasemmistolaisia kirjailijoita ja kuuluivat kirjailijaryhmä Kiilaan, joka oli 1936 perustettu työläiskirjailijoiden muodostama yhteenliittymä.

Elvi Sinervon tunnetuin runokokoelma on Pilvet, jonka syntyhistoria on hyvin erityislaatuinen. Kaikki Pilvien runot ovat syntyneet vankilassa, jossa Elvi oli poliittisena vankina jatkosodan aikana. Runojen kirjoittaminen oli vankilasääntöjen mukaan kiellettyä, samoin kuin muukin kaunokirjallinen kirjoittaminen ja myös päiväkirjan pitäminen. Elvi oli kuitenkin kirjailija, jolle kirjoittaminen oli yksi identiteetin ja ylipäätään olemassaolon kulmakivistä ja siksi hänen oli pakko kirjoittaa salaa. Kirjoituspaperina toimi vessapaperi ja kynä oli ommeltu hameen helmaan. Kirjailijana Elvi piti itseään ensisijassa prosaistina, ei runoilijana. Runot sopivat kuitenkin hyvin juuri vankilamaailmaan lyhyytensä ja iskevyytensä vuoksi ja ne olivat myös tapa purkaa henkisiä paineita, joita vankilamaailma synnytti. Ensimmäinen "painos" Pilvistä syntyikin vankilassa. Elvin vessapaperiarkeille kirjoittamat runot koottiin yhteen pieneksi kirjaksi, joka sidottiin ja jolle Elvi itse piirsi kansilehden. Tämän jälkeen kokoelma kiersi salaisesti poliittisten vankien keskuudessa kädestä käteen. Heti sodan loputtua syksyllä 1944 kokoelma ilmestyi Tammen julkaisemana kirjana.

Elin, rakastin,
ja kolmikymmenvuotiaana
minut puettiin vanginpukuun.
Yhä katselen pilviä,
-ikuista on vain kaipaus. 
(säkeistö runosta Pilvet)

Aiheeltaan Pilvien runot käsittelevät niitä kokemuksia, joita vankilamaailma Elvissä herätti. Runojen avulla hän käsittelee ikäväänsä lastaan ja aviomiestään kohtaan, vankilaelämän herättämää ahdistusta, ideologista vastakkaisuutta vankilahenkilökunnan ja poliittisten vankien välillä, omaa poliittista uudelleen muotoutumistaan ja aatteellista kasvamistaan sekä poliittisten vankien toveripiirin vaikutusta vankilaelämässäTunnemaailmaltaan runot vaihtelevat suuresta epätoivoisesta ahdistuksesta ja ikävästä riemuun olemassaolosta ja yhteenkuuluvaisuuden tunteesta muiden poliittisten vankien kanssa. Alla oleva runo on rakkaudentunnustus aviomiehelle, ainoastaan tietoisuus rakkaudesta auttaa runoilijaa kestämään vaikeimpien aikojen yli.

Syvyydestä


Kun suuri pieneks, pieni suureks muuttuu,
kun kivun alla vaivoin hengittää mä voin,
kun kaikki viedään, kaikki multa puuttuu,
vain sydän ruhjottuna vaikeroin,
yks sentään, rakkautesi, jää.
Sen vuoksi yhä kiitän elämää.


Se elämä on itse, luojan lailla
sun rakkautesi kerran minut loi.
Maa olin uinuva ja kyntömiestä vailla,
mi vasta täyttymystään ikävöi.
Sen kautta elin ihmeen syntymän, 
sen kautta itse loin mä elämän.


Se kantaa loputtomain vuotten yli,
kun poissa kädestä on käsi, tyhjä syli,
kun hiekkaan valuu aika armoton
ja laps jo vanhempansa unohtanut on.
Sen vuoksi, rakkautesi, tänne jään.
Muu mikään sido ei mua elämään.


Kokoelman viimeinen osa, nimeltään Maailman aamu kurkottaa jo tulevaisuuteen, vankeuden ja sodan jälkeiseen aikaan, joka näyttää olevan uusia mahdollisuuksia täynnä. Seuraavassa katkelma nimirunosta:

Me tulemme, oikeudenmukaiset.
Murtunein siivin
pakenee yö edellämme,
ja tuuli kuljettaa naurumme 
maasta maahan.


Sodan jälkeen Elvi keskittyi jälleen proosatuotantoon ja kirjoitti myös näytelmiä. Teemoiltaan lähes kaikki liittyivät tavalla tai toisella äärimmäisen vasemmiston poliittiseen taisteluun 1930-luvulla ja sodan aikana. Runokokoelmia syntyi kaksi, joista vuonna 1956 ilmestynyt Neidonkaivo jäi Elvi Sinervon viimeiseksi omaksi teokseksi. Sen jälkeen hän keskittyi kaunokirjallisuuden kääntämiseen. Kummastakaan myöhemmästä runokokoelmasta ei tullut samanlaista menestystä kuin Pilvistä. Vuonna 1950 ilmestyi Kellopoiju, joka sisälsi Arvo Turtiaisen ja Elvi Sinervon  kokoelmat yhteisniteenä. Elvin kokoelma oli nimeltään Oi lintu mustasiipi. Temaattisesti kokoelma on melko hajanainen, ja siitä on löydettävissä yhä vankila-ajan kaikuja, mutta myös kannanottoja ajankohtaisiin poliittisiin tapahtumiin, kuten kokoelman nimiruno, joka on kirjoitettu vuoden 1949 Kemin lakkojen jälkeen, joissa kaksi mielenosoittajaa sai surmansa. Hän myös kirjoittaa kunnianosoituksensa ystävälleen ja runoilijaesikuvalleen Katri Valalle runossa Runoilijan hauta Marjatanmäellä. Seuraavassa runon kaksi viimeistä säkeistöä:

Elä kaikki mitä hän eli. Käy syvälle, pohjaan saakka.
Runon kuoleman saatatko tuntea hirmuisen?
Yli mittojes kasva kuin hän. Ota omaksi tuhanten taakka.
Ota kärsimys, voima ja toivo, suuri yksinkertainen.


Sanat uudet hän täällä tempasi köyhyydesta
ja täällä hän leivästä lauloi, itse leipää vailla
ja hän Ihmisen Pojan Ruoskalla löi. Yhä aikansa
hänen runonsa meille hohtaa tulisen patsaan lailla.


Elvin viimeisin kokoelma Neidonkaivo on itselleni vierain. Kokoelmasta on sanottu, että siitä on jo nähtävissä luovuttamisen teemat, jotka johtivat Elvi Sinervon hiljentymiseen runoilijana. Hiljentymiseen on nähty syyksi myös Neidonkaivon saama nihkeä vastaanotto ja sen joutuminen 1950-luvun modernistien haukkumaksi. Yleissävyltään kokoelmaa voi luonnehtia pessimistiseksi. Sodan jälkeinen optimistinen riemu ja usko uuteen maailmaan on erilaisten poliittisten tapahtumien vuoksi muuntunut epäuskoksi ja idealistisuus saanut antaa tilaa todellisuuden raadollisuuden synnyttämälle pettymykselle.

Elvi Sinervon runoja on jonkin verran myös sävelletty ja kenties tunnetuin on Kaj Chydeniuksen säveltämä Natalia, joka on kokoelmasta Pilvet. Seuraavassa runon kaksi ensimmäistä säkeistöä:

Maa vieras on ja kylmä kevät sen.
Natalia,
sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa.
Jo tuoksuu yössä aistit huumaten
akaasia.


Taas kerro mulle maasta nuoruutes,
Natalia.
Sua kuuntelen,
ja tunnen veren virran lämpöisen,
kun hehkuun jähmettyneen sydämes
saa Ukraina.

6 kommenttia:

  1. Hyvin vahvaa ja tavallaan pelottavaa, kun tietää, mitä kaikkea tapahtui, on tapahtunut ja voi vieläkin tapahtua.

    Sinervo on minulle edesmeneen ystäväni käheänkaunis naisenääni lukemassa Elvin runoja, kirja toisessa kädessä, savuke toisessa ja kaakeliuunissa palavien puiden taustamusiikki...ulkona länsirannikon räntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelet kauniisti ystävätärtäsi. Myös Elvillä oli käheä ääni, sen perusteella mitä olen radionauhoituksista kuullut ja myös savukkeita kului...

      Poista
  2. Varsin vaikuttava tuo Pilvien syntyhistoria. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että vangeilta olisi kielletty kirjoittaminen. Kynä hameenhelmaan ommeltuna on jotenkin hyvin koskettava yksityiskohta.

    Minulle Sinervo on tuttu vain tuosta Nataliasta. Chydeniuksen kappale on kyllä ihana. Mutta ainakin myös nuo lainaamasi kohdat Pilvet- ja Maailman aamu -runoista ovat hienoja. Ehkä täytyy tarttua Pilvet-kokoelmaan, jos se tulee vastaan vaikka kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisesti Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilassa, jossa poliittisia naisvankeja pidettiin oli todella tiukat säännöt, jotka muun muassa kielsivät kaiken itseä tai vankilanmaailmaa reflektoivan kirjoittamisen. Kirjeenvaihto-oikeus vangeilla oli, mutta sekin oli säädeltyä määrältään ja sensuurinalaista.Tätäkin sääntöä Elvi poliittiset vangit kiersivät kirjoittamalla salaisia kirjeitä, joiden materiaalina oli myös WC-paperi.

      Natalia on niin kaunis! Olin viime keväänä Agit-Propin konsertissa ja itku tuli Natalian kohdalla.

      Poista
  3. Kiitos. Luultavasti pitäisi lukea kaikki runot, koska niissä on jotain hyvin vahvaa, ja hän on kiteyttänyt jotain todellisuudesta paperille.

    Hyvä bloggaus :)

    Koko kirjan lukemisessa on se hyöty, että näkee sen, pystyykö runoilija pitämään jännitettä yllä koko teoksen ajan, yksittäinen runo voi olla mahtava. Suuri ongelma on runojen linkitys toisiin, tai tämä on minun mielipide, joskin tässä runojen lähtökohta on aivan toinen.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Jokke! "Pilvistä" löytyy vahvana nimenomaan se kokemus, jonka vankilaolot herättivät ja se on ehdottomasti Elvi Sinervon runokokoelmista yhtenäisin, kaksi muuta ovat melko hajanaisia teemoiltaan ja myös kokoonpanoltaan.

    VastaaPoista