sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ian McEwan - Vieraan turva


Ian McEwan: Vieraan turva ( The Comfort of Strangers 1981, suom. Marja Alopaeus) Otava 2010. 138 s.

Tämä ei enää ollut suurta intohimoa. Sen nautinnot piilivät kiireettömässä kumppanuudessa, sen rituaalien ja vaiheiden tuttuudessa, raajojen ja vartaloiden yhteensopivuuden turvallisessa saumattomuudessa, mukavassa kuin  muottiinsa palautettu valos. He olivat suvaitsevaisia ja verkkaisia, jokseenkin pyytettömiä sekä erittäin meluttomia. Heidän rakastelullaan ei ollut mitään selkeätä alkua tai loppua ja usein se päättyi tai keskeytyi nukahtamiseen. He olisivat tuohtuneesti kieltäneet olevansa ikävystyneitä. He totesivat monesti että heidän oli vaikea muistaa toisen olevan erillinen ihminen. Toisiinsa katsoessaan he katsoivat sumenneeseen peiliin. 

Ian McEwanin varhaistuotantoa edustavassa Vieraan turvassa brittipariskunta Colin ja Mary ovat lomailemassa Venetsiassa, kaupungissa, jota pidetään romantiikan tyyssijana. Loman aikana heille on muotoutunut rutiinit päivän eri hetkille ja muutenkin heidän keskinäinen tunnelmansa ei kirjan alkuasetelmassa vastaa sitä, mitä kenties romanttiselta lomalta on lupa odottaa. Ovatko he liian kangistuneita kaavoihinsa? Ovatko he kyllästyneitä toisiinsa tai ainakin yhteiseen elämään? Kaipaavatko he jotain, joka rikkoisi kaavat ja jähmettyneen yhdessäolon? Liikkuessaan kaupungilla he usein unohtavat ottaa mukaansa kartan ja siksi he ovat koko ajan eksyksissä. Eksyksissä lomalla, eksyksissä elämässä?

Eksyessään jälleen eräänä iltana he törmäävät paikalliseen Robertiin, joka vie heidät kotiinsa, venetsialaiseen palazzoon, jossa he myös tapaavat Robertin vaimon Carolinen. Robertin ja Carolinen käyttäytymisessä, joka periaatteessa on täysin korrektia, on jotain uhkaavaa; aggressiivista ja seksuaalisesti hämmentävää, mutta toisaalta myös kiihottavaa. Päästyään takaisin hotelliinsa Colin ja Mary linnoittautuvat hotellihuoneeseensa useaksi päiväksi. He juovat viiniä (näin sivuhuomautuksena sanottakoon, että pariskunnan juomat määrät saisivat ainakin minut sammumaan ja heräämään seuraavana päivänä järkyttävään krapulaan), polttavat pilveä ja rakastelevat yhä uudelleen ja uudelleen kerta toisensa jälkeen aivan uudenlaisen intohimon riivaamina.

Ajatus Robertista ja Carolinesta ei kuitenkaan jätä Colinia ja Marya rauhaan ja kun he vihdoin palaavat ulkomaailmaan hotellihuoneessa vietettyjen päivien jälkeen, he aivan kuin huomaamatta löytävät itsensä uudelleen venetsialaisten ystäviensä kotoa. Kaikki on kuitenkin muuttunut palazzon seinien sisäpuolella ja tilanne ajautuu yhä uhkaavampaan suuntaan. Miten ja miksi, se jääköön jännityksen säilyttämisen vuoksi kertomatta.

McEwanin kirja sisältää lyhyydestään huolimatta paljon erilaisia teemoja, joista päällimäiseksi ainakin itselleni nousi seksuaalisuuden ja vallan, johon liittyy myös väkivalta, yhteenkietoutuminen. Tämä näkyy Maryn ja Colinin keskinäisessä suhteessa pääasiassa mielikuvien tasolla, kun taas Carolinen ja Robertin välinen suhde tuo nämä teemat fyysisellä tavalla esiin. Entä mitä tapahtuu, kun pariskuntien keskinäiseen suhteeseen tulee mukaan uudenlainen elementti esimerkiksi uuden ihmisen muodossa? Venetsia toimii tämän seksuaalisen etsinnän ja eksymisen näyttämönä loistavasti, sillä Venetsia, jos mikä on luotu eksymisiin ja salaperäisiin kohtaamisiin, missä historian hämärissä ovat astelleet Casanovan tapaiset nautiskelijat. Muistellaan myös Thomas Mannin loistavaa novellia Kuolema Venetsiassa, jossa seksuaalinen kiinnostus vähitellen muuntuu sairaalloiseksi pakkomielteeksi.

Vieraan turvassa McEwan jo väläyttelee kykyään luoda tiivistunnelmaista, vääjäämättömästi etenevää, pienistä vihjeistä koostuvaa kudelmaa, joka loppua kohti salpauttaa lukijan hengen jännityksellään. Sanon, että väläyttelee, sillä minusta ainakin tuntui, että kirjan loppuratkaisu oli jollain tavalla liian yksiviivainen ja myös liioitellun brutaali. En kokenut samaa hermoja piinaavaa jännitystä kuin esimerkiksi Lauantaita lukiessa. Myös Maryn ja Colinin henkilöhahmot olivat ajoittain jotenkin epäuskottavia ajautuessaan tilanteisiin ilman, että he mitenkään epäilivät Robertin ja Carolinen toimintaa ja sen motiiveja. Tai sitten he näyttelijöinä ajattelivat kaiken olevan vain näytelmää, jossa he tekivät roolinsa niin hyvin kuin osasivat kyseenalaistamatta käsikirjoitusta.

Luin tämän Kööpenhaminan matkallamme, onneksi meidän matkamme ei sisältänyt samanlaista käsikirjoitusta.

Aiemmin kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Leena LumiErja ja Naakku

6 kommenttia:

  1. Jaana, minäkin uskon, että Venetsia on kuin luotu eksymisiin, mutta ihan tätä en itselleni toivoisi, mitä Vieraan turvassa tapahtui. Nyt on vain niin, että minun pitää lukea tämä uudestaan, sillä kirja ei anna minulle rauhaa. Tässä oli jotain niin syvän synkkää, että en pääse irti. Epäonneksi huomasin, että kirjasta on tehty elokuva ja katsoin sen trailerin...En katsoisi uudelleen, sillä kestän lukea melkein mitä vain, mutta en kestä katsoa.

    Kirjoitit hienon arvostelun, jonka pyöristät hauskasti siihen iloiseen toteamukseen, että onneksi teidän Kööpenhaminan matkanne ei sisältänyt vastaavaa käsikirjoitusta;-)

    En muista Mannin novellia Kuolema Venetsiassa, vain hänen loistavan Taikavuorensa, mutta jos luet joskus Brooksin Kirjan kansa, huomaat, että kaikki erikoisin/vaikuttavin tapahtuu juuri Venetsiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samoin kuin sinä pystyn kyllä lukemaan kaikenlaista, mutta elokuvana saman näkeminen ahdistaa liikaa, enkä kyllä haluaisi nähdä tästä tehtyä elokuvaa, vaikka Venetsia elokuvamiljöönä olisikin kiinnostava.

      Suosittelen Mannin Kuolemaa Venetsiassa, uskon, että pitäisit siitä. Minulla tuo Taikavuori on toistaiseksi ollut ylittämätön, olen aloittanut sen monta kertaa ja yhtä monta kertaa lopettanut kesken jo alkupuolella.

      Kiitos kehuista ja tosiaan onneksi meidän lomamme oli paljon lempeämpi ;)

      Poista
  2. Mulla on tämä hyllyssä, ja kirja kiinnostaa kovasti, mutta vähän luulen, että luen McEwanilta seuraavaksi jotakin hitusen lempeämpää. Silti, kiehtova teos, josta kirjoitit mielenkiintoisesti ja hyvin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Karoliina!

    Minulla tämä valikoitui lomalukemiseksi lähinnä lyhyytensä, mutta myös matkailuun sopivan teemansa takia. Mutta lempeää tämä ei tosiaan ollut, joten kannattaa odottaa sopivaa mielentilaa kirjan lukemiselle.

    VastaaPoista
  4. Tämänkin McEwanin haluan joskus lukea, mutta taidan ensin kuitenkin lukea Ikuisen rakkauden kun se jo omassa hyllyssä odottaa :)

    VastaaPoista
  5. Ikuinen rakkaus oli ensimmäinen McEwan jonka luin ja innostuin silloin kirjailijasta, mutta jostain syystä kirja on pyyhkiytynyt kokonaan mielestäni eli sitten kun bloggaat kirjasta on mukava verestää muistiaan kirjan suhteen.

    VastaaPoista