keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Siinä näkijä missä tekijä TV-elokuvana



Syksyllä kun Kjell Westön kirjaan perustuva  Missä kuljimme kerran- elokuva oli tullut elokuvateattereihin mietiskelin blogissakin sitä, miten suomalaiset historialliset, kirjoihin perustuvat elokuva- ja tv-sarjat harvemmin onnistuvat. Sittemin katselin kirjasta sovitetun TV-sarjan, joka ei lopultakaan ollut niin huono kuin pelkäsin, vaan ajoittain ihan katseltava.

Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus puhua Missä kuljimme kerran-filmatisoinnista, vaan Kari Paljakan ohjaamasta elokuvasta, joka perustuu Hannu Salaman teokseen Siinä näkijä missä tekijä. Jos Westö-filmatisointi oli osittain onnistunutta, niin tämä Paljakan elokuva ainakin ensimmäisen osan perusteella on todella hyvä, joten joudun vetämään sanojani takaisin siitä, ettei Suomessa osattaisi tehdä onnistunutta historiallista draamaa. Ajoittain pikkutarkan ja vaikeankin romaanin tuonti elokuvaksi on uskomattoman hyvin onnistunut. Miljöö, lavastus ja henkilöhahmot ovat uskottavia ja näyttelijäsuoritukset kautta linjan loistavia. Tampereen murteen luonteva käyttö luo tarinaan juuri sen oikean ja autenttisen vivahteen, joka siihen kuuluu. Käsikirjoittaja Raija Talvio on onnistunut kirjoittamaan Salaman romaanista koherentin ja elokuvallisen tarinan.

Salaman kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1972 ja se on kertomus jatkosodan aikaisesta kommunistisesta vastarintaliikkeestä Tampereella. Tämän vastarintaliikkeen tarkoituksena oli sabotoida sotaa käyvän Suomen yhteiskunnallisia rakenteita ja kiihottaa lentolehtisin mieliä sotaa vastaan. Toiminnan johtajina oli vanhempia kommunisteja ja Neuvotoliitosta salateitä tulleita desantteja, jotka saivat mukaansa etenkin nuoria ja kiihkeitä kommunisteja. Jälkikäteen katsottuna näiden pienten vastarintaryhmien toiminta näyttää tuhootuomitulta jo alusta alkaen, mutta tekijöiden näkökulmasta se ei sitä kuitenkaan alunpitäen ollut, vaan heitä ajoi into tehdä jotain aatteensa ja arvojensa puolesta.Ylen haastattelussa ohjaaja Kari Paljakka vertaa vastarintaliikkeen toimintaa nykyajan terrorismiin: "Jos ihmiseltä kielletään toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuus, tarve purkautuu väistämättä jotakin kautta. Väkivalta synnyttää väkivaltaa - jopa terrorismia." Paljakka kuitenkin kieltää rakentavansa sankaritarinaa, eikä se ollut Salamankaan tarkoitus. Lähinnä tarkoitus on tutkia historian kipupisteitä ja yksittäisten ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä niissä.

Elokuvasta on siis nyt esitetty ensimmäinen osa, joka on katsottavissa vielä 5 päivän ajan Yle Areenasta. Elokuvan toinen osa nähdään ensi sunnuntaina 19.2 klo 21.05 YLE 1-kanavalla. Suosittelen lämpimästi!

Blogiin Salaman teoksesta on kirjoittanut Paula.

Kuva Yle.


10 kommenttia:

  1. Oih, kiitos vinkistä!

    Tiesin elokuvan olevan tekeillä, mutta en tiennyt sen jo olevan valmis ja katseltavissa. Elokuva selittää blogini tilastoissa nousseen Siinä näkijä missä tekijän :-).

    Kiitos myös linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, vielä onneksi ehtii katsomaan. Mielenkiintoiseti tosiaan erilaiset ajankohtaisuudet näkyy tilastoissa.

      Poista
  2. Katselin ensimmäisen osan siitä Missä kuljimme kerran -sarjasta. Muita osia ei sitten huvittanutkaan katsella. Kirjaa en ole lukenut.

    En ole lukenut tätäkään puheena olevaa Salaman kirjaa, mutta ensimmäisen osan sarjasta katselin ja aion katsella loputkin. Olen samaa mieltä kanssasi, että toteutus on hienosti onnistunut kaikilta osin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen osa tuosta "Missä kuljimme kerran"-sarjasta olikin huonoin, itsekin meinasin heitää hanskat tiskiin siinä vaiheessa. Myöhemmät osat olivat ajoittain jo parempia, mutta esimerkiksi näyttelijäsuorituksiltaan hyvin epätasaisia.

      Itse olen lukenut Salaman kirjan aikoja sitten, enkä enää täysin kaikkea muista, mutta se ei TV-elokuvaa katsellessa todellakaan haittaa, eikä myöskään se, vaikkei kirjaa olisi lukenut ollenkaan. Hieno toteutus kaiken kaikkiaan.

      Poista
  3. Minä luin Salaman kirjan jo silloin, kun se ilmestyi, enkä tietenkään muista siitä paljoakaan. Jostain syystä muistiin on jäänyt parhaiten lasten puuhat, jotka ymmärrettävästi on jätetty pois tv-elokuvasta. Tallensin ensimmäisen osan digiboksiin ja katsoimme sen eilen mieheni kanssa. Katsomme varmasti toisenkin osan. Tämän tyyppisiä ohjelmia saisi olla televisiossa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Margit ja onneksi välillä tuleekin tällaisia valopilkkuja, jotka toimivat monella tasolla ja joista näkee, että niiden tekemiseen on paneuduttu.

      Poista
  4. Minä odotin enemmän siltä Missä kuljimme kerran TV-sarjalta. Ei ihan vastannut odotuksia. Osa näyttelijöistäkin vähän ärsytti. Ystävä kehui kirjaa, minä en ole lukenut.

    Siinä näkijä missä tekijä jäi katsomatta, mutta onneksi on Yle Areena! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Westön kirja on hyvä. Minulla oli TV-sarjasta jo etukäteen vähän huonot aavistukset, sillä olin aiemmin nähnyt Westön kirjaan "Leijat Helsingin yllä" perusutvan elokuvan, joka oli saman ohjaajan tekemä kuin tämä uusikin, ja se oli todella huono.

      YLE areenassa Siinä näkijän missä tekijän eka osa on nähtävissä tosiaan vielä 4 päivän ajan. Suosittelen.

      Poista
  5. Nyt olen katsonut elokuvan ensimmäisen osan. Ajankuva on hyvä, joskin mietin, miksi moni asuinrakennus on rähjäinen - olisivatko oikeasti olleet silloin uusia? Toisaalta kuvaako rähjäisyys henkilöiden mielentilaa tai aikaa sinänsä?

    Jonkin verran pettynyt olen siihen, että ihmisten väliset suhteet ovat elokuvassa enempi taka-alalla kuin kirjassa. Vai ovatko? Elokuvassa keskityttiin nähdäkseni vastarintaliikkeen toimiin enemmän kuin ihmisten tuntoihin ja mielenliikkuihin. Olen kuitenkin vielä luottavainen toisen osan suhteen! Ihmisten väliset lataukset nimittäin jonkin verran konkretisoituivat ensimmäisen osan loppua kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, kun piipahdit kertomaan katsomiskokemuksesi.

      Sen verran miljööstä ja sen rahjäisyydestä, että en usko asuntojen ja rakennusten ainakaan paremmilta silloin aikanaan näyttäneen. Pispalassa elokuvan miljöötä ei voitu kuvata, sillä se on muuttunut niin liian moderniksi ja elokuva onkin kai pääosin kuvattu Tampereella ns. Annikin korttelissa, joka on säilynyt yhtenäinen puutalokortteli kaupungissa.

      Se, että olet lukenut kirjan vasta vähän aikaa sitten ja se on tuoreempana mielessä kuin minulla, on varmasti vaikuttanut katsomiskokemukseesi esimerkiksi juuri noiden ihmissuhteiden kuvaamisen suhteen.Itse muistan kirjan nimenomaan tämän maanalaisen sodanvastaisen toiminnan ja kommunistiyhteisön kuvauksena ja siksi se myös elokuvana toimi itselleni hyvin.

      Poista