tiistai 13. maaliskuuta 2012

Elokuvallisia tunnustuksia

Sain tämän mukavan tunnustuksen Valkoiselta kirahvilta, jolle lausun tässä suuret kiitokset. Haasteeseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän faktaa. Päätin tällä kertaa tehdä teille elokuvallisia tunnustuksia, sillä mikä sen mukavampaa kuin hyvä elokuva. Toisaalta, mikä sen ärsyttävämpää kuin huono elokuva, sillä sellaisiakin on.

1. Nykyisen asuinpaikkani vuoksi katson paljon elokuvia DVD:ltä, sillä en halua katsoa leffoja venäjäksi dubattuna. Viimeisin näkemäni DVD on Aki Kaurismäen Le Havre. Vihdoinkin. Elokuva oli juuri sellainen kuin odontinkin, koskettava kertomus hyvistä ihmisistä.

2. Aina Suomessa käydessämme yritän päästä ainakin kerran elokuviin.Viimeisin elokuvateatterissa näkemäni leffa oli My Week with Marilyn. Elokuva antoi innoituksen lukea enemmän Marilynistä ja aloitin Joyce Carol Oatesin Blondilla.

3. Olen ollut Moskovassa katsomassa Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot elokuvateatterissa. Mennessämme katsomaan elokuvaa olimme siinä käsityksessä, ettei elokuva olisi dubattu, mutta käsityksemme oli väärä. Onneksi kyse oli Kaurismäen elokuvasta, jossa dialogia ei ole paljon. Pysyimme hyvin kärryillä elokuvan tapahtumissa ja olihan se kokemus sinällään kuunnella miten Kaurismäen sankarit haastoivat venäjäksi.

4. Täällä Pohjantähden alla-trilogia on mahdoton filmattava, sen ovat todistaneet sekä Edwin Laine että Timo Koivusalo.

5. Naisnäyttelijöistä suurin suosikkini on Juliet Binoche. Erityisesti pidän hänen näyttelijäsuorituksestaan elokuvissa Olemisen sietämätön keveys ja Kolme väriä: Sininen. Olen nähnyt molemmat elokuvat useaan kertaan ja voisin katsoa niitä edelleen.

6. Kun haluan piristystä päivääni katson jonkun Hugh Grantin tähdittämän romanttisen komedian. Seuraavista käy mikä tahansa: Bridget Jones. Elämäni sinkkuna, Rakkautta vain, Notting Hill tai Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Hullumpaa ei ole myöskään se, että kahdesta edellä mainitusta löytyy toinenkin suosikki: Colin Firth.

7. Hyviä kirja-elokuva-pareja:
    Anna Gavalda: Kimpassa
    Michael Cunningham: Tunnit
    Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys


En jaa tunnustusta eteenpäin, sillä se on kiertänyt blogeissa ahkerasti. Mutta jos joku haluaa tehdä elokuvallisia tunnustuksia, voi napata haasteen mukaansa tästä. Tulen mielelläni lukemaan.


Sain Raitapaidan Pirkolta myös tunnustuksen, joka on tarkoitettu kannustimeksi pienille, alle 200 lukijan blogeille. Olen todella iloinen muistamisesta ja kannustuksesta ja lausun myös Pirkolle suuret kiitokset. En kuitenkaan osaa laittaa tätäkään eteenpäin, sillä hyviä pieniä (suhteellinen käsite!) blogeja on niin paljon, että on vaikea valita vain muutamaa. Suurin osa sivupalkkini blogilinkeistä vie ehdot täyttäviin blogeihin, blogeihin, joissa pistäytymistä suosittelen..

16 kommenttia:

  1. En kestä dubattuja elokuvia, joten ymmärrän hyvin vaikeutesi harrastaa elokuvanautintoja paikallisissa teattereissa! Onneksi on DVD:t, vaikka eihän kotiteatterissa ihan samaan tunnelmaan silti pääse.

    Notting Hill on minun ehdoton lohtuelokuvani. Olen katsonut sen aivan tolkuttoman monta kertaa ja se on joka kerta yhtä ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kotiteatterissa todellakaan pääse samaan ja siksi on ihanaa päästä leffateatteriin aina Suomessa käydessä.

      Olen katsonut nuo kaikki Hugh Grant-elokuvat moneen kertaan, juuri vähän aikaa sitten Nottinham Hill tuli telkkarista. Rakkautta vain tulee yleensä katsottua joulun alla ja aina se saa yhtä hyvälle mielelle.

      Poista
  2. Ihania tunnustuksia! Neljät häät ja yhdet hautajaiset kestää vaikka kuinka monta katselukertaa... Le Havre on minulta vielä näkemättä, mutta pitää kyllä hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Le Havre on taattua Aki-kamaa eli jos on tykännyt aiemmista Akin leffoista tykkää tästäkin.

      Poista
  3. Kivoja tunnustuksia! Kirjoitin omia elokuvatunnustuksiani jo muutama kuukausi sitten. Olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi, esimerkiksi tuo Täällä Pohjantähden alla. Ja Notting Hill - se on minun ylivoimainen eskapismielokuvani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin nyt, että kirjoitit elokuvista ja taisin käydä kommentoimassakin. Todennäköisesti postauksestasi on jäänyt jotain itämään mielen perukoille ja nyt oli hyvä aika toteuttaa se.

      Poista
  4. Jaana, niin uskomattoman monta samaa elokuvaa kuin, mitä itse olen juuri katsastanut! Taidamme olla elokuvasisaria ;)

    VastaaPoista
  5. Voi miten tykkään näistä mitä kerroit!Kiitos Jaana.

    VastaaPoista
  6. Oli mukava lukaista läpi elokuvalliset tunnustuksesi! Minä jaan kanssasi rakkauden Grantin elokuviin. Ihanin niistä on totta kai Rakkautta vain, enkä vieläkään osaa päättää kumpi rakkaustarina elokuvassa on ihanampi: Grantin vai Firthin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin nyt miettimään kumpi rakkaustarina on minun mielestäni ihanampi, mutta en myöskään osaa päättää. Jos olisi pakko valita niin ehkä Firthin, se lopun kosintakohtaus oli niin ihana!

      Poista
  7. Minäkin täällä nyökyttelen innoissani Rakkautta vain-elokuvalle. Ja ylipäätään romanttisille brittikomedioille. Sinun elokuvamakusi tuntuu muutenkin olevan lähellä omaani. Le Havre pitäisi hankkia ihan omaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa Rakkautta vain leffassa ehdoton lempikohtani on Hugh Grantin tanssi, joka alkaa pienestä lanteenkeikutuksesta ja pääsee sitten kunnolla vauhtiin, saa aina hymyn huulille.

      Le Havre on hieno ja tärkeä leffa ja kyllä sille pitää olla paikka DVD-hyllyssä. Itse pistän DVD:t aika nopeasti kiertoon (toisin kuin kirjat) joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, joihin Le Havre muun muassa kuuluu.

      Poista
  8. Olin nuorempana ihan ehta elokuvafriikki, mutta nykyään laiskistunut niin mahdottomasti, että käyn leffassa noin kaksi kertaa vuodessa, ihan kamalaa! Mielenkiintoisia leffoja tulee koko ajan, mutta ei vaan tule lähdettyä!

    Kieslowskin kolme väriä on munkin suosikkeja, ja kyllä Sininen on niistä parhaiten jäänyt mieleen. Vaikka kyllä Punainenkin, siinä oli se mahdottoman kaunis musiikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää Erja, että on minunkin tietämykseni nuoruusvuosista huonontunut, aika friikki olin minäkin. Onneksi tämä on periytynyt ainakin toiselle tyttärelleni, joka pitää äitiään ajan tasalla.

      Minun suosikkini on ehdottomasti Sininen ja siinäkin on upea musiikki, ostin jopa soundtrackin omakseni ja olen silloin tällöin sitä vieläkin kuunnellut.

      Poista