torstai 29. maaliskuuta 2012

John Steinbeck - Torstai on toivoa täynnä


John Steinbeck: Torstai on toivoa täynnä ( Sweet Thursday, 1954. Kään. Jouko Linturi) Tammi 2010

Mikä sitten oli hätänä tohtorilla? Onneton hän oli, läpikotaisesti, katkerasti onneton. Hän istui tuntikausia yhteen menoon kirjoituspöydän ääressä edessään keltainen lehtiö ja rivi neulanteräviä lyijykyniä. Joskus hänen paperikorinsa oli kukkuroillaan rutistettuja, täyteen kirjoitettuja papereita, joskus sinne ei lennähtänyt edes hajamielisesti raapustettuja kuvioita. Silloin tohtori siirtyi akvaarionsa vierelle ja tuijotti sinne sisään. Ja hänen sielussaan äänet ulisivat ja itkivät ja valittivat.

Torstai on toivoa täynnä palaa niihin samoihin maisemiin, Montereyhyn Cannery Rowille, ja samojen ihmisten pariin, jossa jo Steinbeckin aikaisempi romaani Hyvien ihmisten juhla tapahtui. Sota on ohi ja ihmisten pitäisi taas orientoitua normaaliin elämään. Kaikilta se ei käy yhtä helposti ja etenkin tohtori, meribiologian erikoistuntija, tuntuu ystävien mielestä muuttuneen, ennen kaikkea tämän elämästä on kadonnut ilo ja nautinto. Vaikka tohtorin ystävät, muun muassa Mack ja Hazel, eivät välttämättä ole parhaita esimerkkejä kunnollisista veronmaksajista ja normikansalaisista, niin heillä on kuitenkin sydän paikallaan. He huolestuvat tohtoriystävästään ja tämän halusta uppoutua vain tutkimukseensa, vaikka siitäkään ei selvästi mitään tule. Vähitellen yhteisössä syntyy ajatus, että tohtorin on saatava rinnalleen nainen, jota hän rakastaa. No, kuin tilauksesta paikkakunnalle saapuu Suzy, joka ensimmäiseksi työpaikakseen löytää Karhulipun eli paikallisen bordellin. Hyvin pian kuitenkin käy ilmi, että Suzysta ei ole ilotytöksi, mutta onko hänestä tohtorille vaimoksi ja myös onko tohtorista hänelle mieheksi, selviää vähitellen monien mutkien jälkeen.

Tohtorin kohtalot koskettavat näitä yhteiskunnan laitapuolen ihmisiä ennen kaikea sen vuoksi, että he ovat aina saaneet tohtorilta apua sitä tarvitessaan eikä tämä koskaan ole kieltänyt heiltä ystävyyttään, monet ovat ne kerrat kun he ovat tohtorin kanssa kumonneet yhden jos toisenkin pullollisen Vanhoja tenniskenkiä. Erityisesti tohtorin kohtalo koskettaa Hazelia, jonka on nyt rasitettava pääkoppaansa jatkuvasti keksiäkseen ratkaisun tohtorin ongelmiin. Aiemmin ratkaisuista ja ajattelusta on huolehtinut Mack, mutta nyt tuntuvat Mackin keinot ehtyneen ja Hazelin on ajateltava senkin edestä, varsinkin kun Faunan ennustusten mukaan hänestä on tulossa Yhdysvaltain presidentti.

Kirjassa ei ole varsinaista keskushenkilöä vaan kysymyksessä on enemmänkin kollektiivi, josta kaikkitietävä kertoja tarinoi isällisen hyväntahtoisesti, pieniä ironisia heittoja heitellen ja kunkin ominaispiirteitä esiintuoden. Kirjan tunnelma on lämmin, siitä hehkuu välittäminen ja toisen kunnioittaminen. Lähimmän rinnastuskohteen kirjan maailmalle löydän Aki Kaurismäen elokuvista, esimerkiksi Le Havresta, jossa myös yhteisön avuliaisuus ja solidaarisuus luo elokuvan ylle eräänlaisen hyvyyden sädekehän, mutta ainoastaan postiivisessa mielessä. Vaikka kirjan kerronta oli lämmintä, niin se oli ajoittain myös vähän turhen jaarittelevaa, jolloin tällainen hätähousu vähän tuskastui. Tuskastumista kuitenkin kompensoi kirjan huumori, joka oli jollain tavoin rivien väliin kätkettyä, mutta kuitenkin ilmeistä.

Kirjan kannelle erityiskehut, voiko kukaan vastustaa kirjaa, jossa on näin hienot kannet. Minä en ainakaan voinut.

Muita blogikirjoituksia en kirjasta löytänyt, mutta Booksy on blogannut Cannery Rowsta- Hyvien ihmisten juhlasta ja paljolti samanlaiset olivat hänen tunnelmansa kuin omani Steinbeckin luoman maailman suhteen.



12 kommenttia:

  1. Kansi on totta vieköön ihastuttava, sen voisi ottaa aivan hyvin tauluksi seinälle!

    Steinbeckiltä olen lukenut vain Vihan hedelmät, jota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa lämminhenkiseksi. Herran pari muuta teosta on ("virallisella") TBR-listallani, mutta hyvin voisin kuvitella lukevani tämänkin. Miksen. Olen viehättynyt yhdysvaltalaisista mieskirjailijoista nyt ja ennen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin!

      Olen myös lukenut Vihan hedelmät ja lisäksi Eedenistä itään ja olen nähnyt molemmat myös elokuvana. Sen verran mitä niistä muistan, niin eivät ne tosiaankaan mitään riemullisia teoksia olleet. Mutta Eedenistä itään elokuvassa James Dean oli aivan ihana ja itkettävä.

      Poista
  2. Yritin löytää tämänkin äänikirjana, mutta ei onnistunut... pitänee etsiä perinteinen paperikappale. :-)

    Tuo Kaurismäki on muuten erinomainen vertauskohde!

    VastaaPoista
  3. Ei muuta kuin kirjastoon...

    Minusta tämä tosiaan oli erinomaisen kaurismäkiläinen, en tiedä onko Aki Kaurismäki Steinbeckinsä lukenut?

    VastaaPoista
  4. Äiti on jo pitkään yrittänyt saada minut lukemaan Steinbeckia, joko tätä tai Hyvien ihmisten juhlaa. Jos nyt saisi aikaiseksi, arviosi ainakin inspiroi ja ilahdutti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos inspiroi ja ilahdutti ja kannattaa uskoa mitä äiti sanoo...

      Poista
  5. Ihastuttavaa, että joku nostaa täällä Steinbeckin esiin. On ihan mun entisiä suosikkeja. Kirjoja on omassa hyllyssä, ainakin Hiiriä ja ihmisiä. Nyt en muista muiden kirjojen värejä, niin en löydä niitä. Jotain iloa olisi siitä aakkosjärjestyksestä =)

    No niin, mutta siis aivan mahtava kirjailija, olen tykännyt isolla sydämellä. Kirjojen lämminhenkisyydestä, huumorista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuon vuoksi minun kirjani ovat ja pysyvät tiukasti aakkosjärjestyksessä, vaikka esteettikkona värijärjestys mieltäni varmasti ilahduttaisikin ;)

      Tämä ainakin oli lämminhenkinen ja huumoriakin tästä löytyi. Onhan Steinbeckillä niitä toisenlaisiakin kirjoja, kuten tuossa Suketuksellekin vastasin.

      Poista
  6. Tämä kirja on niin hyväntuulinen, että minua alkoi hymyilyttää jo, kun näin kirjoituksesi otsikon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan positiivinen kommentti Margit. Minua alkoi hymyilyttämään kun luin sen ;)

      Poista
  7. Steinbeck on vanhoja suosikkejani. Luin 15-vuotiaana Eedenistä itään, ihastuin, ja luin seuraavan muutaman vuoden aikana tosi paljon Steinbeckin romaaneja. Nyt kun tuosta on parikymmentä vuotta aikaa, monet teokset ovat päässäni keskenään iloisen sekaisin, ja tämäkin on yksi niistä, joiden lukemisesta en ole varma. Ainakin se löytyy hyllystäni, joskaan ei noilla hienoilla kansilla, vaan jollakin ikivanhalla pokkaripainoksella (vuotta ei kirjassa mainita), joka on omalla tavallaan söpö. Jotain Salamanteri-sarjaa. Hauskinta on, että siinä lukee alkuperäisen teoksen olevan nimeltään "Swed Thursday". :D

    VastaaPoista
  8. Mulla on kanssa vähän sma ongelma. Muistan kyllä lukeneeni Eedenistä itään ja Vihan hedelmät ja suurin piirtein mistä ne kertovat (osittain leffojen vuoksi). Sen lisäksi olen lukenut jotain muuta, mutta en muista mitä. Aloittaessani tätä en ollut varma olinko lukenut vai en, mutta luulen etten ole, sen sijaan olen luultavasti lukenut Hyvien ihmisten juhlan, koska nimet ja ihmiset olivat jotenkin etäsisesti tuttuja.

    VastaaPoista