torstai 8. maaliskuuta 2012

Merete Mazzarella - Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä.


Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä. ( Det enda som egentligen händer oss: Ett år i livet. Suom. Raija Rintamäki) Tammi 2012, 237 s.

Vänrikki Stoolin kadun neljäs kerros on tärkeä näköalapaikka näille kirjoituksilleni, mutta se ei ole ainoa. Muita näköalapaikkoja - tärkeitä nekin - ovat Tammisaari ja Uppsala. On hyvä olla useampia näköalapaikkoja, varsinkin minun iässäni. Siirtyminen paikasta toiseen merkitsee sisäisen vaihteen vaihtamista, ajatukset eivät välttämättä ole uusia, mutta ne ovat toisenlaisia. Sitä paitsi teen pikemminkin muistiinpanoja kuin kirjoitan, nämä ovat hajanaisia merkintöjä pienistä ja suurista asioista, katkelmia joita yhdistää aikajana keväästä kevääseen. (ATA, 17)

Uusimmassa kirjassaan entinen Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professori ja nykyinen kirjailija, kriitikko, kolumnisti ja esitelmöitsijä Merete Mazzarella kuljettaa lukijaa vuoden ajan rinnallaan ja tuo hänen pohdittavakseen erilaisia eteen tulevia ja mieleen singahtavia ajatuksia. Lukijalle tämä matka on kaikkea muuta kuin tylsä, sillä niin monipuolisesti, hauskasti, hersyvästi ja älykkäästi Mazzarella pohtii elämää ja sen ihmeellisyyksiä ja moninaisuuksia.

Kirjan alussa Mazzarella myy entisen kotinsa, sen jossa hän on jo lapsena asunut ja joka on täynnä muistoja. Hän haluaa astua uuteen. Uusi asunto löytyy Vänrikki Stoolin kadulta, jonka neljännen kerroksen ikkunasta hän voi aamiaista nauttiessaan seurata ohilipuvaa Mannerheimintien työmatkaliikennettä. Tämä saa hänet pohtimaan ylipäätään työtä, työntekoa, työn merkitystä eri ihmisille, eläkkeellejäämistä ja nämä työelämän eri puolien pohdinnat ovat kirjassa yhtenä kantavana teemana. Näitä asioita hän pohtii yhdessä avomiehensä, joka myös on uusi, kanssa. Avomies saa hänet lisäksi pohtimaan rakkautta, rakastumista ja pettämistä, sillä avomiehen lisäksi Mazzarellan elämässä on myös päälle  80-vuotias Uppsalassa asuva aviomies. Mazzarella on äärimmäisen onnellinen, että hän on saanut kokea rakastumisen eikä aio luopua sen mukana tulleesta tuoreesta onnesta, samalla hän kuitenkin joutuu käymään läpi vaikeita kysymyksiä ja syyllisyydentunteita suhteessa aviomieheen. Aviomies on koko ajan tietoinen tilanteesta ja myös lukijoilleen Mazzarella pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen. Hän ei väistä velvollisuuksiaan, mutta ei myöskään peittele onneaan.

Työn ja rakkauden rinnalla yhtenä kirjan teemana on myös vanheneminen ja sen mukanaan tuomat muutokset. Hammaskiilteen eroosio, hammaskiilteen menetys, saa Mazzarellan ajattelemaan, että vanheneminen tuo mukanaan yhä kiihtyvällä tahdilla menetyksiä, asioita, joita ei enää koskaan saa takaisin. Olisi siis uskallettava ajatella vääjäämättömyyttä. Mutta toisaalta hän muistuttaa itselleen jatkuvasti, että mennyttä ei saa takaisin, sen sijaan tulevaa on vielä jäljellä. Kun hän parhaillaan kokee yksiä elämänsä kauneimpia hetkiä avomiehensä rinnalla, hänen olisi uskallettava nauttia niistä, uskallettava nauttia tuoreesta ja yllättävästä onnestaan. Minusta kirjan loppu kiteyttää tulevaisuuteen katsovan elämänfilosofian aivan loistavasti ja siinä on elämänohjetta meille muillekin:

Olen aina korostanut elämäntarinoiden merkitystä, tietoisuutta omasta elämäntarinasta ja sen kantamisesta mukana. Tiedän kuitenkin, että menneisyys voi myös painaa.
Kuten voi tulevaisuuskin, kuvitelmamme tulevaisuudesta.
Ennen muuta uskon Jan Stenmarkin piirrustukseen, jossa pariskunta istuu ankealla kalliolla ja katselee merelle. Toinen sanoo: "Jonakin päivänä me kaikki kuolemme", ja toinen vastaa: "Mutta kaikkina muina päivinä emme.". Tärkeimpiä ovat ne monet muut päivät. (ATA, 237.)

Jos joku nyt näkisi kirjani, niin hän ymmärtäisi, miten paljon arvostan Mazzarellaa, sillä kirja on täynnä hiirenkorvia, toisin sanoen ajatuksia ja oivalluksia, jotka ovat jollain tavalla liikuttaneet minua.

Kirjasta on kirjoittanut myös MariaKaroliina ja Arja.


18 kommenttia:

  1. Voi miten tykkäsin tästä miten kirjoitit!Olen salaa lukenut tätä kirjaa Akateemisessa :) en raaski ostaa itselleni -voi että mikä kirja häneltä taas.Luin juuri Illalla pelataan Afrikn tähteä.Mazzarella osaa koskettaa pitkään lukemisenkin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Mazzarellalla on tosiaan koskettamisen taito. Onneksi minulla on vielä lukemattomia kirjoja häneltä.

      Toivottavasti saisit kirjan vaikka kirjastosta.

      Poista
  2. Tämä on tosiaankin lukunautinto ja kirjasta olisi voinut poimia sitaatin jos toisenkin; en ihmettele noita koirankorvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kirja on oma, eikä kirjaston, niin hiirenkorvat eväti haittaa ja ne voi jättää kirjaan, jos joskus haluaa palata siihen.

      Poista
  3. Mazzarellan kirjoihin pitäisi kyllä tutustua; jo puolitoista vuotta on tullut luettua positiivisia juttuja niistä. Tämä oli yksi houkuttavimmista. :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Booksy! Suosittelen kyllä tutustumaan, eikä ole väliä mistä alkaa, ainakin ne, mitä itse olen lukenut ovat olleet kaikki hyviä ja myös ajattomia.

    VastaaPoista
  5. Minuakin kiinnostaisi Mazzarellan tuotanto. Jonkin hänen teoksensa olen varmaan joskus lukenutkin, mutta siitä on jo kauan aikaa. Silloin en ollut vaikuttunut (muistaisin ehkä tarkemmin, jos olisin ollut), mutta uskoisin, että nykyään tämä rouva iskisi ihan toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että se, mistä Mazzarella kirjoittaa, ei ihan nuoreen lukijaan iske samalla tavalla kuin vähän vanhempaan (no, se kuka on nuori ja kuka vanha, on kovin suhteellista ja myös persoonakohtaista). Suosittelen uutta yritystä!

      Poista
  6. Meretestä olen kiinnostunut blogien kautta, kuten näköjään Booksy. Täytyykin muistaa ensi kerralla etsiä käsiin hänen kirjojaan! Kaunista loppuviikkoa toivotan sinne Venäjälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogeilla on näköjään vaikutusta, ja hyvä niin!

      Kaunista viikonloppua myös sinulle sinne Saksanmaalle! Siellä on varmasti jo kevät ihan eri tavalla edennyt kuin täällä, jossa on edelleen melko talvista, pakkasta ja lunta.

      Poista
  7. Se, miten arvostat Mazzarellaa, välittyy tekstistäsi niin hyvin. Minäkin haluaisin lukea tämän. Ja muutenkin lisää Mazzarellaa. Olen lukenut vain Illalla pelataan Afrikan tähteä, josta pidin.

    (Minäkin olen koirankorvalukija. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me koiran(vai hiiren?)korvalukijat ;)

      Mukava kuulla, että olen saanut arvostukseni välittymään myös tekstin tasolla.

      Olisi kyllä tosi mukavaa lukea sinunkin tekstiäsi Mazzarellan kirjoista.

      Poista
  8. Tuli ihan ikävä tätä kirjaa ja Mazzarellan tekstiä tämän arviosi myötä. Tämä on tosi hyvä kirja. Kaikkein lähimmäksi Mazzarellan luetuista kirjoista minulle ovat tulleet Illalla pelataan Afrikan tähteä sekä Juhlista kotiin, jonka juuri lainasin hyvälle ystävälle toivoen sormet ja varpaat ristissä, että hänkin ihastuisi siihen ja sitä myötä Mazzarellaan. :)

    Minullakin oli tässä kirjassa todella paljon hiirenkorvia, ja molemmat halusimme lainata tuota kirjan loistavaa lopetusta. <3

    VastaaPoista
  9. Harvoin on kirjassa yhtä hieno ja jotenkin koko kirjan yhteenkeräävä lopetus. Kirjoitin sen ylön myös muistivihkooni.

    Juhlista kotiin olisi minunkin luettava. Ehkä seuraavaksi.

    VastaaPoista
  10. Minulla on ongelmallinen suhde Mazzarellan tyyliin. Minä niin haluaisin pitää siitä, mutta kun...

    Nyt kun tämän kirjan kansi on taas niin huikaseva ja puhut tuosta hammaskiiletestä ja kahdesta miehestä, tulee mieleeni, miksi Aila Meriluoto on minulle likeisempi, ollut jo teinistä, kuin Mazzarella. Taisin aiheesta käydä jotain debattia Karoliinan kanssa juuri tämän kirjan tiimoilta. Missään tapauksessa ongelma ei liity suomenruotsalaisuuteen, sillä Bo Carpelan ja Edith Södergran ja monet, monet ovat minulle likeisiä ja Bargumin Syyspurjehdus on minulle tapaus. Se on jokin tavassa, miten Mazzarella tuo asioita esiin. Toisille se sopii, toisia se etäännyttää. Minä ole väärä tälle kirjalle, vaikka tekisi mieli vielä kerran antaa M:lle mahdollisuus ja se olisi sitten tämä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskokaan, että suomentuotsalaisuudella on mitään tekemistä asian kanssa vaan enemmän kyse on sanomisen tyylistä, siitä mistä kukin itse pitää. Tosin näkisin, että Meriluoto ja Mazzarella painivat melko eri sarjassa nimenomaan tyylin suhteen.
      Itse pidän nimenomaan Mazzarellan lakonisesta ja ajoittain humoristisestakin sanomisen tavasta ja siitä, miten hän pienten arjen huomioiden (kuten tuo hammaskiille) kautta sukeltaa todella syviin vesiin, olemassaolon ja elämisen olennaisiin kysymyksiin.

      Koita kuitenkin, jos tällä kertaa uppoaisi ;)

      Poista
  11. Ihailtavaa rehellisyyttä ja itsensä likoon laittamista Mazzarellalta! Tällaista soisi näkevänsä useamminkin.

    VastaaPoista
  12. Tervetuloa lukijaksi Elma Ilona!

    Mazzarella on kyllä mahtava, olen hänen suuri faninsa :)

    VastaaPoista