sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mihail Bulgakovin ja Maksim Gorkin jalanjäljillä



Keväisen hellepäivän kallistuessa iltaan ilmestyi Moskovassa Patriarkan lampien luokse kaksi kansalaista....( Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan s. 9)

Niin kuin ylläolevasta kuvasta näkyy, ei ollut ihan keväinen hellepäivä, kun kaksi kansalaista saapui Patriarkan lammelle tarkoituksenaan vierailla sekä Mihail Bulgakovin että Maksim Gorkin kotimuseoissa, jotka molemmat sijaitsivat lähistöllä.





Ensimmäinen kohteemme oli talo, jossa kirjailija Maksim Gorki asui elämänsä viisi viimeistä vuotta, vuodesta 1931-1936. Kohde oli mielenkiintoinen paitsi sen vuoksi, että Gorki oli asunut siinä, myös sen takia, että talo arkkitehtuuriltaan edustaa suosikkisuuntaustani Art Nouveauta. Talo oli alunperin rakennettu rikkaalle pankkiiriperheelle 1900-luvun alussa ja vallankumouksen jälkeen se siirtyi valtion käyttöön. Ennen kuin Gorki muutti taloon, siinä oli toiminut useita valtiollisia virastoja ja muun muassa lastentarha. Museosta löytyi joka huoneessa esitteet, joissa kerrottiin talosta ja Gorkin elämästä talossa. Museon yleiset tilat olivat interiööriltään melko neuvostomaisia, sillä talo on viimeksi kunnostettu 1970-luvun lopulla. Hyvin sovjettimaista oli myös se, että asiakkaiden piti kirjoittaa vieraskirjaan nimensä, ammattinsa ja kansallisuutensa. Sisäänpääsymaksua museoon ei ollut, mutta lahjoituksia otettiin vastaan.


Gorkia (1868-1936) pidetään kirjallisuudenhistorioissa sosialistisen realismin perustajana. 1900-luvun alussa hän tutustui Leniniin ja omaksui myös itse bolsevistisen näkemyksen. Näkemystensä vuoksi hän joutui pakenemaan ulkomaille tsaarin poliisia. Paljon ei tilanne tästä parantunut myöskään bolshevistien vallan aikana, sillä pian vallankumouksen jälkeen Gorki alkoi arvostella myös Leninin vallankäyttöä. Lenin suosittelikin ystävälleen maasta poistumista ja vuodet 1921-1929 Gorki vietti jälleen maanpaossa.

Kun hän 1930-luvun alussa palasi lopullisesti Neuvosto-Venäjälle, hän sai kansallissankarin kohtelun, josta yhtenä osoituksena oli hänen käyttöönsä osoitettu, nyt museona toimiva rakennus. Kansallissankarin kohtelun hän sai myös kuollessaan, sillä hänen arkkuaan oli kantamassa muun muassa Stalin ja Molotov. Ehkä voidaan ajatella, että Gorkille oli onni, että hän kuoli ennenkuin verisimmät Stalinin vainot alkoivat 1937 ja joissa monet Leninin työtoverit kohtasivat loppunsa.

Itselleni Gorki on tullut tutuksi lähinnä sen vuoksi, että hän oli suomalaisen vasemmistoälymystön ja sen kirjailijoiden suuri esikuva. Muun muassa Elvi Sinervo piti Gorkia suuressa arvossa ja Elvi Sinervon sisar Sylvi-Kyllikki Kilpi puuhasi Gorkin kunniaksi järjestettyä näyttelyä Helsinkiin vuonna 1937. Gorkin teoksista tuttuja itselleni ovat hänen ehkä tunnetuin teoksensa Äiti sekä hänen muistelmatrilogiansa Lapsuuteni, Maailmalla ja Nuoruuteni yliopistot.


Gorkin luota jatkoimme matkaamme taloon, jossa Mihail Bulgakov(1891-1940) asui vuosina 1921-1924. Asunto, jossa museo sijaitsee, oli tuolloin tyypillinen kommunalka eli yhteisasunto, jossa Bulgakovilla ja hänen vaimollaan oli käytössään yksi huone. Keittiö ja wc-pesutilat olivat yhteiskäytössä. Nyt koko kommunalka on museona, jossa on joitakin Bulgakovin käytössä olleita huonekaluja ja sen lisäksi museoon on tuotu muuta ajankohdan esineistöä. Sinne on rakennettu myös mielenkiintoisia asetelmia, jotka absurdiudessaan toivat mieleen sen maailman, jota Bulgakov teoksissaan, erityisesti kirjassaan Saatana saapuu Moskovaan, kuvasi. Myös asuntoon johtava rappukäytävä on mielenkiintoinen, sillä se on täynnä kuvia ja kirjoituksia Bulgakovin teoksista, joita ihmiset ovat seinille kirjoittaneet ja piirtäneet. Itse museotiloissa ainoa puute venäjää taitamattomalle (onneksi oli tulkki eli mies mukana) on se, että kaikki tekstit olivat vain venäjäksi (aivan varma en ole, olisiko jotain esitettä ollut myös englanniksi saatavana).


Bulgakovin museon viereisessä rapussa toimii jonkinlainen kulttuurikeskus, joka on omistettu Bulgakovin töiden maailmalle, sieltä löytyi muun muuassa raitiovaunu, jonka vieressä kiskoilla lojui irtonainen pää ja pihalla on hauska patsas kahdesta veijarista:

Kulttuurikeskus järjestää myös opastettuja kävely- ja bussiretkiä, joilla voi kulkea Bulgakovin ja hänen teostensa jalanjäljillä Moskovassa. Se, onko opastettuja kierroksia saatavana muuksi kuin venäjäksi, en tiedä.

Nämä molemmat kohteet olivat käymisen arvoisia, mutta erityisesti ihastuin Bulgakovin museoon, sillä jotenkin siihen oli saatu puhallettua se henki, joka löytyy erityisesti Saatana saapuu Moskovaan kirjasta, yhdestä kaikkien aikojen lempikirjastani. Tästä löytyy jotakin lisätietoja Bulgakovin museosta.


35 kommenttia:

  1. Hieno näyteikkuna Moskovaan.
    Bulgakovin pääteosta on minulle suositeltu, mutta en ole saanut toimeksi lukea. Pietarin pääkaupungittomuudelle tulee pian mitaksi vuosisata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja yhdyn suosittelijoihin, Saatana saapuu Moskovaan kannattaa lukea.

      Pietari ehti olla Venäjän pääkaupunki noin 200 vuotta, mutta silti Moskova useimpien venäläisten mielestä on "ainoa oikea" pääkaupunki.

      Poista
    2. Pietari Suurihan Pietarin perusti, mutta Moskovan asema oli -kuten Venäjän tuntijana tiedät- voimakas tätä ennen. Tähän liittyy minusta tämä kolmas Rooma -termi Moskovan kohdalla, joka perustuu Lännen ja Idän kirkon eroon, ja aluksi Rooman sittemmin Bysantin kukistumiseen.

      Poista
  2. Saatana saapuu Moskovaan, ah!

    Kiitos tästä kuvaretkestä, olipa kiva päästä "mukaan". Ja kiitos tuosta kuvasta Patriarkan lammelta, siellä on tismalleen juuri sen näköistä, kun mielessäni olin kuvitellutkin (vaikka ei olekaan helteinen kevätpäivä! Tuo kulttuurikeskus irtonaisine päineen kaikkineen kuulostaa kertakaikkiaan mainiolta käyntikohteelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Amma ja mukava kuulla, että kuvani vahvisti sinun mielikuviasi. Pitää ehkä käydä siellä vielä alkukesästä kuvailemassa niin saadaan vielä autenttisempi kuva ;)

      Poista
  3. Kiitos tästä, Jaana. Komppaan Ammaa, kun sanon että oli mukava päästä mukaan. Bulgakov on kirjailija, jonka tuotantoon haluan tutustua. Sain Saatanan saapuu Moskovaan lahjaksi ystävältäni jo viisi vuotta sitten, mutta kirja on vaan odottanut hyllyssäni. Nyt kun laadin oman TBR-listani, lisäsin sen sinne - heti ensimmäisten joukossa.

    Onpa muuten hieno tuo yläbannerisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Katja! Huomasinkin, että "Saatana" oli sinun TBR-listallasi.

      Ajattelin vaihtaa yläbannerin vähän enenmmän blogin aihepiiriä vastaavaksi, ainakin toistaiseksi. Ehkä se taas jossain välissä vaihtuu toiseksi.

      Poista
  4. Mahtava juttu, kiitoksia! Olisipa fantastista osallistua Bulkagov-kierrokseen... ja museossa pitää ehdottomasti käydä jos vielä pääsen Moskovaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset ja kyllä tuo museo silloin on ehdottomasti käymisen arvoinen ja miksei myös tuo Bulgakov-kierros.

      Poista
  5. Todella mukava kirjoitus, kiitos! Saatana saapuu Moskovaan on minunkin suosikkikirjojani ja Gorkia on tullut luetuksi myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! Huolimatta siitä, että olen Gorkia lukenut, on hän jäänyt vähän vieraammaksi kuin Bulgakov. Gorkin kohdalla minun pitäisi lukea vielä ainakin Klim Samginin elämä, joka oli yksi Elvi Sinervon lempikirjoja Gorkilta.

      Poista
  6. Hieno kierros, ja kyllä nämä molemmat, Gorki, suuri (ja katkera ?) ja elmänmakuinen, ja Bulgakov, äärimmäinen pilkkakuvan vääntäjä, ansaitsevat omat museonsa. Alkuteoksia en ole venäjäksi lukenut, mutta museon esitteistä olisin varmaan selvinnyt. Ja sitten 10 muuta samantasoista venäläistä kirjailijaa; Venäjä on "taiteen suurvalta".
    Lisää tällaisia reportaaseja kuvien kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukava, että kierros miellytti. Ainakin Majakovski-museossa käynti on vielä suunnitteilla ja totta kai raporttia käynnistä seuraa.

      Poista
  7. Oijoi, Saatana saapuu Moskovaan on minunkin ehdottomia suosikkikirjojani. Olen jo pitkään ajatellut lukevani sen uudelleen ja nyt se suunnitelma nytkähti taas hieman eteenpäin ;) Mielenkiintoinen katsaus museoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kirjan lukenut jo pariin-kolmeen kertaan, mutta kirja kestäisi vieläkin useampia lukukertoja. Varmasti taas jossain vaiheessa sen luen.

      Poista
  8. Ooh, onpa sinulla ollut kivaa ja antoisaa! Bulgakov on eräs suosikeistani. Gorkilta en ole lukenut kuin yhden kirjan, joka ei oikein napannut, mutta Gorkin puisto on helmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gorki on minunkin mielstäni melko raskasta, tosin Äiti oli melko sujuvaa luettavaa. Gorkin puisto oli syksynä remontissa, saahan nähdä onko se jo kesäksi saatu päätökseen. Täällä nuo asiat tuntuvat aina välillä venyvän. Toivottavasti saavat remontin tehtyä, sillä kesällä olisi mukava päästä nauttimaan puiston tunnelmasta.

      Poista
  9. Gorkia en ole lukenut lainkaan, ja Bulgakoviltakin vain Saatanan, joka sitten onkin ihan suursuosikki.

    Gorkin asuintalo näyttää hienolta, ja Bulgakov-museo kierroksineen ihastuttavalta. Olen lukenut yliopistolla venäjää viisi vuotta, mutta taitoni ovat suunnilleen sillä tasolla että ymmärrän tuon "Terve, Begemot!" -tekstin rappukäytävästä. Aivan mahtavia nuo piirrokset! :)

    VastaaPoista
  10. Noita piirroksia ja kirjoituksia oli tosiaan neljän kerroksen verran seinät ihan täynnä. Itse en kuitenkaan tohtinut ruveta seinälle kirjoittamaan omia tervehdyksiä. Ehkä olisi pitänyt jättää oma puumerkki käynnistään.

    VastaaPoista
  11. Tosi mielenkiintoinen postaus ja hienot kuvat, kiitos Jaana! :)

    En ole lukenut Gorkia enkä Bulgakovia, mutta toivottavasti jonain päivänä rohkaistuisin sen verran että saisin ainakin Saatana saapuu Moskovaan luettua... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että "Saatana..." on kirja, joka jakaa mielipiteitä aika vahvasti, siihen joko "hurahtaa" tai sitten siihen ei pääse sisään ollenkaan. Toivon sinulle ensimmäistä kokemusta, jos joskus luet kirjan.

      Poista
    2. Ja kiitos kuvakehuista, välitän kiitokset kuvien ottajalle ;)

      Poista
  12. Kiva retki, kiitos tästä virtuaalivisiitistä! Saatana saapuu Moskovaan on ollut lukulistallani jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tästä saa taas uuden muistutuksen, että olisi jo aika tarttua kirjaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä ;)

      Sinulle samat sanat kun juuri tuossa ylempänä Saralle, toivon, että hurahdat kirjaan, jos sen joskus luet.

      Poista
  13. Aivan ihastuttava kirjoitus kuvineen kaikkineen. Saatana saapuu Moskovaan on minulta vielä lukematta, mutta aion pian paikata tuon puutteen. Gorkilta olen lukenut ainakin tuon Äidin siihen aikaan, kun oikein ahmin venäläistä kirjallisuutta.
    Yläbanneri on aivan blogisi hengen mukainen ja varsinkin tämä kirjoituksesi on kuin jatkoa kuvalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Clarissa kauniista sanoistasi. Mukavaa, että Gorkiakin on joku lukenut. Yllättävän monelta "Saatana..." on lukematta, mutta monille se kuitenkin tuntuu olevan kirja, jonka haluaisi lukea.Itse sain aikoinaan kipinän lukea, kun olin käynyt Suomenlinnassa katsomassa Q-teatterin version Bulgakovin kirjasta.

      Poista
  14. Voi että! Saatana saapuu Moskovaan on yksi minunkin kaikkien aikojen lempikirjoistani. Se pääsee aina kymmenen parhaan kirjan listalleni, vaikka myönnän, että lukemisesta on jo paljon aikaa.

    Tuonne Bulgakovin museoon olisi niin hieno päästä. Mutta venäjää taitamattomana taitaisin olla aika pihalla. Hassua, laittaisivat nyt tekstit myös englanniksi.

    VastaaPoista
  15. Uskon, että museosta saa irti, vaikka venäjää ei osaakaan, sillä siihen paikkaan on jotenkin saatu se Bulgakovin maailman henki, joka esimerkiksi SSM-kirjassa on, sieltä löytyy sen absurdius ja kummallisuus.

    VastaaPoista
  16. Oi oi, Bulgakovin museo ponnahti heti matkatoive-listalle, onhan Saatanakin luettava ainakin kerran vuodessa! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että tykkäsit!

      Kyllä Saatana lukukertoja kestää, itsellänikin aika monta takana, ja varmasti vielä useita edessä.

      Museossa kannattaa käydä ja samoilla myös Saatanan ja kumppanien jalanjäljillä muualla Moskovassa.

      Poista
  17. Hyvä postaus.
    "Gorkin luota jatkoimme matkaamme taloon, jossa Mihail Bulgakov(1891-1940) asui vuosina 1921-1924. Asunto, jossa museo sijaitsee, oli tuolloin tyypillinen kommunalka eli yhteisasunto, jossa Bulgakovilla ja hänen vaimollaan oli käytössään yksi huone. Keittiö ja wc-pesutilat olivat yhteiskäytössä"

    Tämä kyllä selittää lukuisat asuntoviittaukset hänen teoksessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvostoaikaan taisi tuo asunnon saaminen ja pitäminen olla ajoittain melkoista "salatiedettä". Toinen asia sitten oli yhteisasunnoissa asuminen ja niissä viihtyminen. Kemiat oli saatava kohtaamaan ihan vieraitten ihmisten kanssa, jos mieli, että asumisesta tulee jotain.

      Poista
  18. Kiitos mielenkiintoisesta kuvauksesta, tämä kuuluu ehdottomasti tulevan Moskovan matkan ykköskohteisiin. Oletko käynyt Tolstoin tai Gogolin museoissa? Nekin kiinnostavat, kannattaako käydä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt lähellä Park Kulturin metroasemaa sijaitsevassa Tolstoin museossa, joka on eräänlainen kotimuseo. Talo, jossa se sijaitsee oli toiminut Tolstoin perheen kotina 1800-luvun kahtena viime vuosikymmenenä. Gogolin museossa en ole käynyt. Näiden lisäksi suosittelen Majakovskin museota, josta tein postauksen viime vuonna http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/search/label/Vladimir%20Majakovski
      Hyvää matkaa Moskovaan! Kun kaupunkiin suhtautuu avoimin mielin ja kiinnostuneena, sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa ja mielenkiintoista.

      Poista
  19. Kiitos vastauksestasi ja Majakovski- vihjeestä. Majakovski-museo ei olisi ilman postaustasi kuulunut suunnitelmaan, mutta nyt tuli matkaohjelmaan pieni lisäys.
    Matka jatkuu vielä Kiovan kautta Chisinauhun, jossa on mm. Puškinin yksi asuinpaikoista.

    VastaaPoista