sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Bernhard Schlink - Viikonloppu



Bernhard Schlink: Viikonloppu ( Das Wochenende, suom. Leena Vallisaari) WSOY 2010, 222 s.

Tartuin Schlinkin Viikonloppuun kolmesta syystä. Ensinnäkin olin pitänyt erityisen paljon hänen kirjaansa Lukija tehdystä elokuvasta (kirjaa en ole vielä lukenut) ja toiseksi olen kiinnostunut saksalaisesta 1970-luvun terrorismista, siitä mikä ajoi ihmiset, yleensä vielä hyvin koulutetut ja hyväosaiset ihmiset tekemään sitä mitä he tekivät. Kolmas kiinnostuksen kohteeni, joka sai minut tarttumaan kirjaan oli poliittiseen vankeuteen liittyvät kysymykset. Kirjassa olevan esittelytekstin mukaan kirjailija Schlink on koulutukseltaan juristi, jota kiinnostavat erityisesti syyllisyyden ja hyvityksen teemat. Ne nousivat esiin elokuvan perusteella Lukijassa ja ne sopivat hyvin myös Viikonlopun esiintuomaan maailmaan.

Viikonlopun tapahtumaympäristö on vanha, jo melko ränsistynyt kartano maaseudun rauhassa. Sinne kokontuu ryhmä ihmisä, joita yhdistää yhteinen menneisyys 1970-luvun vasemmistoradikaalissa liikkeessä. Syy tapaamiselle on se, että eräs heistä Jörg, vapautuu vankilasta yli 20 vuoden tuomion jälkeen ja hänen sisarensa Christiane haluaa järjestää veljelleen vapautumisjuhlan ja tällä tavoin valmistaa veljeään vapautta varten. Muut mukana olevat ovat nuoruuden kapinavaiheen jälkeen sopeutuneet yhteiskuntaan ja porvarillistuneet; heistä on tullut lehtimiehiä, opettajia, lääkäreitä, yksityisyrittäjiä ja jopa pappeja, joille viinien laatu ja kattaus ovat vallankumousta tärkeämpiä. Mukana on myös muutamia ulkopuolisia ja sukupolvien välinen kuilu saadaan esiin muutamien nuorempien mukanaololla. Kun aloin lukea kirjaa, näin sen heti jotenkin elokuvallisena: rajattu tapahtumaympäristö ja rajattu aika, jonka aikana ihmiset ottavat selkoa toisistaan, siitä mitä he ovat olleet ja mitä heistä on sen jälkeen tullut. Ajoittain tämä elokuvallisuus tuntui kirjassa jotenkin jähmeältä ja epätodelliselta tilanteelta, jossa luonnollinen dialogi ei päässyt oikeuksiinsa.

Itse asiassa epätodelliselta tuntuu koko tervetuliaisjuhlan järjestäminen. Ihminen, joka on yli 20 vuotta ollut eristyneenä sekä ihmisistä että normaalista arkipäiväisestä elämästä heitetään yhtäkkiä keskelle tunnemyrskyä, joka syntyy tuttujen, mutta ei kuitenkaan enää tunnistettavien ihmisten tapaamisesta ja oman menneisyyden kanssa vastakkain joutumisesta. Christianekin miettii jossain vaiheessa käykö tilanne liian raskaaksi hänen veljelleen, joka kuitenkin vakuuttaa pärjäävänsä.

1970-luvun terrorismi nähdään kirjassa liikehdintänä, jossa muutamat menivät pitemmälle kuin toiset.  Suurimmalle osalle se oli nuoruuden kapinaa vanhempia ja heidän edustamiaan arvoja vastaan. Muutamat aktiivisimmat, kuten kirjan Jörg, näkivät liikkeen kuitenkin taisteluna, jossa päämäärä pyhitti keinot, jopa murha oli oikeutettu päämäärien saavuttamiseksi ja niitä Jörg olikin tehnyt useita. Viikonlopun tapaamisessa kyse on paljolti siitä, katuuko Jörg tekojaan vai näkeekö hän ne edelleen oikeutettuina.  Jörgin ympärillä eri ihmiset näkevät tilanteen eri lailla. Mielenkiintoisesti jyrkimmät kannanotot puoleen ja toiseen esittävät kuitenkin tapaamisen nuoret, seuraavaan sukupolveen kuuluvat: Marco, joka haluaa tehdä Jörgistä uuden kapinaliikkeen esikuvan ja Jörgin poika Ferdinard, joka kammoaa isänsä tekoja, tekoja, joiden varjossa hänkin on joutunut koko elämänsä elämään:

Olet yhtä kykenemätön totuuteen ja suruun kuin natsit. Et ole hiukkaakaan parempi - et ollut silloin, kun murhasit ihmisiä, jotka eivät olleet tehneet sinulle mitään, etkä silloin, kun jälkeenpäin et ymmärtänyt, mitä olit tehnyt. Te intoilitte vanhempienne sukupolvea, murhaajasukupolvea vastaan, mutta teistä tuli samanlaisia. Sinun olisi pitänyt tietää, millaista on elää murhaajien lapsena, ja sinusta tuli murhaajaisä, minun murhaajaisäni. Olet sen näköinen ja puhut kuin et katuisi mitään, mitä olet tehnyt. Ainoa mitä pahoittelet on se, että hanke meni myttyyn ja sinä jäit kiinni ja jouduit vankilaan. Sinua ei säälitä toiset, sinä säälit vain itseäsi. (VL, s. 158)

Tästä samasta lapsen taakasta on kirjoittanut muun muassa RAF-terroristi Ulrike Meinhofin lapsi Bettina Röhl, joka ei aikuisenakaa ole pystynyt päästämään irti äitinsä menneisyydestä ja on etsinyt motiiveja ja syitä sille, miksi äiti toimi niin kuin toimi.

Viikonlopun henkilöistä Ilse, joka haluaisi kirjailijaksi, alkaa nuoruuden muistojen herättyä viikonlopun myötä kirjoittaa toista mahdollista terrorismitarinaa, jonka tapahtumat hän lopulta linkittää yhteen New Yorkin Kaksoistornien tuhon kanssa. Myös uuden anarkistiliikkeen edustaja Marco näkee uuden liikehdinnän ytimenä laajan kansainvälisen yhteistyön, muun muassa islamiterroristien kanssa.  Globalisoitumisen myötä myös terrorismiin pohjautuvan toiminnan on avattava kansalliset rajat. Se, sopivatko eri liikkeiden terroristien näkökulmat yhteen on toinen juttu, jotain mitä Marco ei välttämättä halua tai edes osaa ajatella. Vallankumouksellisuuden ihailu ja anarkistisuus vallitsevia arvoja kohtaan kuuluu monen nuoren sukupolven ajatusmaailmaan ja se on usein melko reflektoimatonta. Se, miten suhtaudutaan esimerkiksi väkivallan käyttöön vallankumouksen sisällä vaihtelee kuitenkin suuresti sukupolven sisällä ja myös sukupolvien välillä.

Schlink pohtii mielenkiintoisesti vaihtelevien näkökulmien kautta erilaisia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, mutta lopullista vastausta hän ei kuitenkaan pysty antamaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sellaista ole. Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi hänen on sotkettava näitä pohdintoja henkilöiden välisillä triviaaleilla rakkausjutuilla ja muilla asiaankuulumattomilla episodeilla (onko hän itsekin nähnyt kirjansa jo elokuvana?). Myös henkilökuvaus on osin melko pinnallista ja yksinkertaistavaa. Erityisesti ärsyynnyin kirjan naisten kuvauksista: Dorle oli seksiä vonkuva vamppi, Karin lempeästi hymyilevä pappi, Margarete äidillisen lihava ja ymmärtäväinen. Tiivistämällä ja kohdentamalla Schlinkin romaani olisi toiminut paremmin, nyt ainekset ovat vähän liian hajallaan ja kunnon otetta on vaikea saada mistään.

Kirjan ovat aiemmin lukeneet Liisa, joka näki kirjan tilanteen teatterinlavalle sopivaksi ja Leena, jonka kanssa lainasimme samaa kohtaa. 

15 kommenttia:

  1. Heräsipäs kiinnostus. Täytyykin kokeilla, uppoaisiko tämä kenties jopa saksan kielellä..voisin ensi viikolla hakea kirjastosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitenkään vaikean oloista kieltä, joten uskon, että varmasti pystyisit lukemaan tämän saksaksi. Ainakin saisit kieliharjoitusta, jos ei kirja muuten uppoaisi:)

      Poista
  2. Hyvin perusteellinen analyysi. Myös itseäni kiinnostaa kovasti Saksan terrorismikausi. Osa siitä oli todellakin vain sukupolvikapinaa, mutta monasti myös paljon enemmän. Erikoisen kirjan aiheesta on kirjoittanut Heinrich Böll ja kirjan nimi on Suojaverkko.

    Tämä viikonloppu herätti hyvin ristiriitaisia tunteita. Minulle tämä oli kuin kotiinpaluu kadotettuun saksalaisen kirjallisuuden maahani. Ja pidin tästä enemmän kuin Lukijasta, joka oli minulle liian ennalta-arvattava. Tosin kirjasta tehty elokuva olikin sitten jo ihan eri juttu...

    Viikonloppu on kuin surrealistinen elokuva, mutta jos aihe on entuudestaa tuttu tekstiä lukee hermopäillään ja rivein välistä. Olen vähän alkanut katua, että annoin tämän kirjan ystävälle, jota aihe kiinnosti: Nyt olen itse paitsi;-) Olisin lukenut tämän uudelleenkin.

    Joku henkilö minua kirjassa ärsytti, ei mikään kirjailijan tyylissä tuoda tilanne esiin.

    Mm. Tuulaliina Varis on kehunut tätä kirjaa samoin kuin eli tässä jälkipyykki ko. kirjan tiimoilta blogissani http://leenalumi.blogspot.com/2011/04/bernhard-schlinkin-viikonlopusta.html

    Meillä on hyvä maku sitaattien suhteen;-)

    (Lue Maxim Leon Talviuni Berliinissä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena hyvistä saksalaiskirjavinkeistä.

      Kävin lukemassa linkkisi. Tuo teatterimaisuus tai elokuvamaisuus, kuten itse näin sen, on noussut esille monilla Tuota T-L Variksen juttua en löytänyt, harmi sillä pidän kovasti hänen kirjoituksistaan. Pitää joskus etsiä paremmalla ajalla.

      Poista
    2. Voi harmi, ettet löytänyt Tuula-Liina Variksen juttua. Hakisin sen sinulle, mutta nyt päivät menevät kuin myrskytuulessa...

      Näkisin mieluusti tämän kirjan elokuvana, pienen tilan filminä.

      Poista
  3. Aika samoihin asioihin tunnut kiinnittäneen huomiota kuin minäkin. Juuri nuo rakkausjutut ja monin paikoin aika kliseiset henkilöhahmot häiritsivät minua aika paljonkin.

    Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän kuin sitten loppujen lopuksi pidin. Aiheesta olisi voinut saada irti niin paljon enemmän, mutta nyt moraaliset kysymykset katosivat jonnekin henkilökohtaisten ongelmien jalkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheesta olisi tosiaan saanut paljon enemmän irti, nyt kirjasta jäi vähän sellainen "jokaiselle jotain"-olo.

      Poista
  4. Olen lukenut Viikonlopun saksaksi, kuten muutkin lukemani Schlinkin kirjat. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta juuri Viikonlopusta vähiten, syistä, joita sinäkin olet maininnut. Ja ehkä odotin kirjalta enemmän kuin sain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minun odotukseni olivat melko korkeat, aihe vain on niin herkullinen. Mukava kuulla, että sinusta muut Schlinkin kirjat ovat parempia, haluaisin lukea ainakin Lukijan, mutta rupesin jo epäilemään tämän jälkeen, että kannattaako.

      Poista
  5. Hei Jaana, hankin hiljattain Lukija-elokuvan, jota en ole vielä ehtinyt katsomaan. Kirjana olen lukenut. Tämä Viikonloppu alkoi kiinnostaa nyt, kun luin esittelysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukijaa en ole vielä kirjana lukenut, mutta elokuva on todella hyvä, erityisesti Kate Winslet tekee hienon roolityön. Sinulla on edessä antoisia elokuvahetkiä.

      Poista
  6. Nyt en uskalla lukea juttuasi, kun aion tämän kirjan ihan lähiviikkoina lukea itsekin... mutta palaan sitten perästäpäin katsomaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoroin vieraissa samanlaisin kommentein :)

      Tulen ilolla lukemaan sinun kommenttisi kirjasta, toivottavasti kirjoitat.

      Poista
  7. Kiinnostava kirja, josta en aiemmin muista edes kuulleeni! Voisin koettaa tätä jonkinlaisena pehmeänä laskuna teemaan ennen Ulrike Meinhofin elämäkertaa.

    Hauskaa vappua, Jaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. U M:n elämäkerta lukulistalla täälläkin.

      Oikein hauskaa vappua sinullekin!

      Poista