sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ljudmila Ulitskaja - Naisten valheet

Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet ( Skvoznaja linija, suom. Arja Pikkupeura) Siltala 2011, 207 s.

Teoksensa alkusanoissa kirjailija miettii miten valheen voi määritellä ja miten naisten ja miesten kertomat valheet eroavat toisistaan, esimerkiksi hän ottaa Odysseuksen ja Penelopen. Siinä missä Odysseus kulki läpi seikkailujen valehdellen ja petkuttaen ja saavutti teoillaan sankarimaineen jäi Penelope yksin ja tyhjin käsin, sillä häneltä puuttui eräs naisten erityisominaisuus eli kyky valehdella uskottavasti ja hyvin. Sitä mitä Penelopella ei ollut löytyy kuitenkin Ulitskajan kirjan naisilta, jotka luojansa mukaan ovat "pyytettömiä valehtelijoita". Heidän valheidensa keskeinen motiivi on tyytymättömyys arkiseen elämään ja heiltä puuttuu tunne omasta merkityksellisyydestään ja ainutlaatuisuudestaan.

Muodon puolesta Naisten valheita on vaikea määritellä. Joku arvioija on nähnyt sen novellikokoelmana ja toinen taas lähempänä romaanin muotoa ja kolmas on sijoittanut kirjan kahden edellä mainittujen välimaastoon sekä novellista että romaanista ammentavana. Novellimaisuus syntyy kuudesta erillisestä kertomuksesta, joita kaikkia kuitenkin yhdistää yksi yhteinen keskushenkilö. Hän on Zenja, nainen, jolle lorujaan laskettelevat naiset ja tytöt uskoutuvat. Romaanimaisuus puolestaan tulee esille siinä, miten näiden erillisten kertomusten kautta Zenjasta  muotoutuu kokonainen henkilöhahmo, jonka menneisyyttä, kehitystä, ajattelua ja ihmisuhteita valotetaan vähitellen pienten vihjeiden kautta. Tapahtumien ajallisena kontekstina on vähitellen hurjiin muutoksen pyörteisiin ajautuva 1980-1990-lukujen Neuvostoliitto ja Venäjä. Ajallisesta kontekstista huolimatta teoksessa on kuitenkin tiettyä ajattomuutta, sillä huolimatta hurjista yhteiskunnallisista ja valtiollisista muutoksista ihmiset pyrkivät etupäässä elämään omaa arkielämäänsä iloineen ja murheineen. Siihen kuuluu myös nurjien puolien muuttaminen kauniiksi valheiden avulla.

Irene kaatoi ensimmäisen pullon pohjat laseihin. Tyhjennettyään lasinsa hän siirsi sen syrjään.
- Sinä olet varmaan jo hoksannut, että olen hölösuu? Kerron itsestäni kaiken, en salaa mitään. En muidenkaan asioita - varoitan ihan varmuuden vuoksi. Mutta on ollut yksi asia, jota en ole kertonut kellekään. Sinä saat kuulla ensimmäisenä. En tiedä miksi, alkoi jotenkin tehdä mieli... ( NV s.22)

Näin aloittaa tarinansa kirjan ensimmäisen kertomuksen Irene. Zenja tapaa hänet ollessaan lomamatkalla pienen poikansa kanssa ja saa kuulla mitä uskomattomimpia keromuksia siitä, miten Irene on menettänyt lapsen toisensa jälkeen. Zenja haukkoo henkeä ja kun tarina lopulta osoittautuu kaunistelluksi totuudeksi lukuisista aborteista Zenja tuntee itsensä petetyksi. Seuraavan kertomuksen lorujen laskettelija on 10-vuotias tyttö, jonka uskomattomissa kertomuksissa valhetta onkin se ennakolta ajatellen kaikkein todennäköisin asia. Kolmannessa kertomuksessa Zenja joutuu selvittelemään 13-vuotiaan sukulaistyttönsä pöyristyttäviä lemmenseikkailuja. Neljännessä kertomuksessa Zenja on vain sivuhenkilö ja hän saa kuulla, miten hänen ihailemansa ja arvostamansa kirjallisuuden professori on leikitellyt kokemattoman kirjallisuuden harrastajan kanssa uskotellen olevansa myös loistava runoilija. Professori on esitellyt tytölle tunnettujen runoilijoiden runoja ominaan ja tehnyt tytön näin naurunalaiseksi. Viides tarina vie Zenjan Sveitsiin, jonne hän saa työkeikan. Hänen tehtävänään on haastatella venäläisiä prostituoituja dokumenttielokuvaa varten. Hänen tehtävänsä on löytää totuus prostituoitujen varastetun ja kerrotun identiteetin takaa. Kirjan lopettava kertomus "Elämäntaito" johdattaa Zenjan onnettomuuden kautta elämän perimmäisten kysymysten eteen. Tämän myötä uuden merkityksen saavat myös Zenjan lähiystäväpiiriin kuuluvat, erilaisissa elämänvalheissa elävät naiset. Näissä kuudessa kertomuksessa Zenjan reaktiot palturia puhuviin naisiin ja tyttöihin vaihtelevat petetyksi tulemisen tunteista huvittuneisuuteen ja kiukusta sääliin. Hän yrittää ymmärtää ja tukea ja lasten ollessa kysymyksessä ottaa vastuuta hänelle kerrotusta ja muuttaa asioiden suuntaa.

Realistisen kerronnan ystävänä minua miellytti erittäin paljon Ulitskajan realistinen kerrontatyyli. Kertomusten yleisävy on luonteeltaan kepeä, vaikka kaikkien kertomusten taustalta on löydettävissä myös vakava puoli. Ulitskaja on sanut mahdutetuksi teokseen koko joukon erilaisia tärkeitä asiapohjaisia teemoja prostituutiosta kansallisuuskysymykseen ja naisten asemasta uskontojen ja elämänkatsomusten moninaisuuteen.

Ulitskaja itse on pitänyt Naisten valheita kepeähkönä välityönä. Aiheetta ei Parnasson arvostelija mieti sortuuko kirjailija itsekin tässä pieneen valheeseen, sillä sen verran hyvältä ja valmiilta teos tuntuu. Itselleni tämä on ensimmäinen Ulitskajalta lukemani teos ja olen todella iloinen että vihdoin löysin kirjailijan, joka kirjoittaa nyky-Venäjän elämänmenosta mielenkiintoisesti ja ilman turhia kikkailuja luo uskottavaa kuvaa ympäröivästä yhteiskunnasta, vaikka sitten valheiden kautta kuten tässä. Teoksen alkusanoissaan Ulitskaja toteaakin kirjastaan:

Kaikkein hupaisinta on se, että tämä valheesta kertova kirja on totuudenmukaisempi kuin yksikään muu kirjoittamani kirja. ( NV s. 9)

Odotan innolla Ulitskajan muiden suomennettujen kirjojen lukemista kuten esimerkiksi tätä Katjan lukemaa ja arvioimaa teosta Medeia ja hänen lapsensa.

Naisten valheet on aiemmin lukenut ainakin Hanna, jonka postuksen kommentitkin kannattaa katsastaa, sillä sieltä löytyy kääntäjä Arja Pikkupeuran kommentti koskien kirjan käännöstyötä. Myös Salla ja Ina ovat kirjan lukeneet ja hyväksi todenneet. Tämä Hesarin juttu antaa vähän tietoja kirjailijasta ja hänen elämänvaiheistaan.

P.S Luonnostelin arvioni lähipuistomme penkillä nauttien samalla uskomattoman kauniista ja lämpimästä kevätillasta. Ympärillä parveilivat kevään herättämät moskovalaiset. Erityisellä mielenkiinnolla seurasin tällä' kertaa erilaisia naisia: oli keskenään kikattelevia mummoja, rullaluistelemaan opettelevia lettipäitä, minihameet ja korkokengät kaapista kaivaneita nuoria neitosia, viimeisillään raskaana olevia tai jo vaunuja lykkiviä naisia, lukevia ja ristipistotöitä tekeviä naisia. Samalla mietin, missä asioissa he kenties valehtelisivat.

11 kommenttia:

  1. Ihan off topic; voitit blogiarvonnassani kirjoja joten käytkö lähettämässä osoitetietosi sähköpostiini ;).

    VastaaPoista
  2. Mä luulen et tää kiinnostaa nuo kirjana. Paljon enemmän kuin tuo uutuus. Saisi tulla enemmän näitä venäläisiä käännöksiä. Hauska tuo että kirjailija syyllistyy itse valheeseen väittämällä kirjaa välityöksi :) Parempi niin päin, ehdottomasti! (suuria iPad kirjoitusvaikeuksia, sori - eikä saa ees korjatuksi...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo oli hauska oivallus, saada kirjailija kiinni pienestä valheesta.

      Samaa mieltä olen siitä, että venäläistä kirjallisuutta pitäisi kääntää enemmän.

      Poista
  3. Kovin hienolta kuulostaa, taas kerran. Jotenkin olen ihan mielettömän innoissani venäläisestä nykykirjallisuudesta, vaikken ole vielä ehtinyt lukea ainoatakaan. Toivottavasti tämä asia muuttuu pikimmiten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan noora, että pääset pian lukemaan jotain venäläistä nykykirjallisuutta, Ulitskaja on ainakin tämän perusteella ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

      Poista
  4. Minulla on tämä kirja lukulistalla. Aihe kiinnostaa, ja mukava kuulla että tässä sinun mielestäsi on uskottavaa nyky-Venäjän kuvausta.

    Hauska P.S. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kannattaa lukea ehdottomasti.

      Puistossa on mukava vaan istua ja katsella ihmisiä ja varsinkin vanhempien ihmisten kohdalla mietin usein, mitä kaikkea hekin ovat nähneet ja kokeneet.

      Poista
  5. Tämä oli yksi viime vuoden parhaista käännöskirjoista, jonka luin. Mie huomaan lukevani enemmän ja enemmän venäläistä nykykirjallisuutta ja uusia käännöksiä. Ulitskajan lisäksi ihastuin Dovlatoviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa arviosi Dovlatovin "Meikäläisistä" ja kirja alkoi kovin kiinnostaa. TBR-lista kasvaa...

      Poista
  6. Täytyy ehdottomasti tutustua Ulitskajaan, sekä Naisten valheet että Medeia kuulostavat kiinnostavilta. Hienoa, että kevät on saapunut Moskovaankin takatalveen jälkeen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Medeia pomppasi heti minunkin TBR-listalla korkealle, sen verran mielenkiintoiselta se vaikutti Katjan esittelyssä.

      Täällä on jo melkein kesä, melkein parikymmentä astetta lämmintä. Huomenna pitää taas lähteä Suomeen, toivotaan, että saadaan sinnekin lämmintä.

      Poista