sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Marja-Liisa Vartio - Se on sitten kevät

Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät. (Teoksessa Valitut teokset) Otava 1970. 169 s.
(Yllä oleva kuva on vuoden 2009 painoksesta)

Luettuani Helena Ruuskan elämäkerran marja-liisa vartio. kuin linnun kirkaisu, halusin lukea jotain Vartiolta. Kirjahyllystäni löytyi Valitut teokset, jossa oli sekä Vartion ensimmäinen romaani Se on sitten kevät että hänen viimeisin, postuumina ilmestynyt, romaaninsa Hänen olivat linnut sekä novelleja. Tätä ennen olin lukenut  Vartiolta vain Hänen olivat linnut, ja nyt oli vuorossa Se on sitten kevät, vuodenaikaankin sopivasti.

Se on sitten kevät on Vartion ensimmäinen romaani ja se ilmestyi ensi kertaa vuonna 1957. Tätä ennen Vartio oli julkaissut kaksi runokokoelmaa ja novellikokoelman. Vartion romaania pidetään yhtenä suomalaisen modernistisen proosan ensimmäisistä teoksista ja tällaisena se oli muokkaamassa käsitystä romaanin uudesta suunnasta. Vartion proosatyylille on ominaista pelkistetty ja minimalistinen kerronta ja se tulee esiin jo tässä hänen ensimmäisessä romaanissaan. Varoitus: Tästä eteenpäin teksti sisältää melko oleellisen juonipaljastuksen, mutta koen, etten voi kertoa kirjasta paljastamatta tiettyjä asioita.

Joinakin öinä tuuli ankarasti, oli kevätmyrsky, ja koska rakennus seisoi aukiolla, se oli suojaton tuulta vastaan. Tuuli vonkui ympärillä, puhalsi vintin aukosta sisään, ja alas eteiseen ja huoneeseen asti kuului miten vaatteet paukkuivat narulla, miehen paidan hihat kietoutuivat naisen vaatteiden ympärille, tahattomin, säännöttömin liikkein, ja kun tuulen voima raukeni, vaatteet jäivät riippumaan toisiinsa kietoutuneina. Milloin yöt olivat tyynet, vaatteet riippuivat suorina, ja kun oli kuutamo, kuu paistoi vintin ikkunasta sisään.( SOSK s.43-44)

Romaanin tapahtumat alkavat kun Anni Martikainen saapuu uuteen työpaikkaansa suuren maatalon karjakoksi. Hänen entisistä vaiheistaan annetaan vain niukasti tietoa. Vähitellen käy kuitenkin ilmi, että hänellä on tytär ja hän on ollut naimissa talollisen pojan kanssa, mutta avioliitto on epäonnistunut. Tytär on jo aikuinen ja asuu omillaan Helsingissä. Uudessa työpaikassaan Anni asettuu asumaan talon sivurakennukseen, jossa ennestään asuu itsensä sekalaisilla töillä elättävä Nils Flinkman, jota kaikki kutsuvat Napoleoniksi. Melko nopeasti näiden kahden välille syntyy suhde, joka kaikessa arkisuudessaan täyttää molempien sen hetkiset tarpeet. Mistään suuresta rakkaudesta ei kuitenkaan ole kysymys, esimerkiksi Napoleon tuntuu melko epäluotettavalta ja lukija jää vähän epävarmaksi sen suhteen käyttääkö Napoleon vain Annia hyväkseen.

Tilanne muuttuu kuitenkin yllättäen, kun Anni vähän kirjan puolivälin jälkeen kuolee. Ratkaisu tuntuu melko hätkähdyttävältä, sillä Anni on kuitenkin tuntunut kirjan päähenkilöltä, jonka kautta lukija on tottunut kirjan tapahtumiin suhtautumaan. Päähenkilöksi nouseekin Napoleon, joka ikään kuin vasta Annin kuoleman jälkeen tajuaa menettäneensä jotain, mitä ei enää saa takaisin. Se voi olla ihmisuhde, mutta yhtä hyvin se voi olla mennyt elämä, nuoruus. Hänellä ja Annilla oli ollut suunnitelma, jonka avulla molemmat olisivat kenties vielä kerran voineet aloittaa aivan alusta. Annin kuolema kuitenkin vie tämän mahdollisuuden. Kirjan loppu jättää tilanteen Napoleonin kohdalla täysin avoimeksi, lukija ei saa pienintäkään vinkkiä siitä mihin suuntaa Napoleon lähtee.

Kirjan keskeisin tapahtumaympäristö on maatila ja vielä tarkemmin sen sivurakennus, jossa Anni ja Napoleon asuvat ja jonne Anni myös kuolee. Maatila sijaitsee tunnin matkan päässä kaupungista, joka paljastuu Helsingingiksi. Kaupungissa asuu Annin tytär ja sinne aika ajoin käy myös Napoleonin tie. Annin käynti Helsingissä tyttärensä luona tuo esiin sen, miten vieraaksi ympäristöksi hän kaupungin ja samalla koko siihen liittyvän uuden elämäntavan kokee. Kuoleeko Anni kesken kirjan nimenomaan siksi, että hänen edustamansa maailma ja elämäntapa on kuolemassa?

Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli mielenkiintoinen ja herätti kiinnostuksen Vartion muuhunkin romaanituotantoon. Vartion kuvaama muutoksen kourissa kamppaileva Suomi ja erityisesti hänen luomansa naishahmot kiinnostavat. Yllättävän hyvin pääsin myös sisään Vartion pelkistettyyn ja etäännytettyyn kerrontaan. Pidin kielen näennäisestä yksinkertaisuudesta, jossa ei ollut mitään ylimääräistä kikkailua tai maalailua.


16 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä, mutta vieläkin vaikuttavampi oli Hänen olivat linnut. Vartion teksti on jännitävästi kevyesti kulkevaa pintatasolla, mutta rivien välit tihkuvat. Haluaisin lukea mainitsemasi elämäkerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut tuon "Linnut", mutta en muista siitä kovin paljoa. Jotenkin tuntuu, etten silloin vielä ollut kypsä lukemaan Vartiota. Ajattelinkin palata siihen uudelleen.

      Hyvä huomio tuo "rivien välit tihkuvat". Välillä tuli sellainen olo, että tajusi tekstin viittaavan johonkin, muttei täysin saanut kiinni, että mihin.

      Elämäkerta oli mainio opas sekä Marja-Liisa Vartion elämään ja tuotantoon, että suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Suosittelen.

      Poista
  2. Kun luin tämän opiskeluaikana, kiinnitin huomiota siihen, että alusta asti on selvää ettei Annille ja Napoleonille käy hyvin. Silti tuo kuolema kesken kirjan tuli kyllä yllätyksenä. Hieno romaani, pitäisi tosiaan joskus lukea uudestaan.

    Tuon uusimman painoksen kansi on kaunis ja keväinen, mutta ei oikeastaan kirjan tunnelmaan sopiva - jotenkin liian heleä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin varmasti itsekin yllättynyt, jollen olisi elämäkerrasta lukenut tuosta tapahtumasta.

      Mielenkiintoinen tuo kansi huomiosi. Elämäkerrassa kerrottiin ensimmäisen painoksen kannesta, joka Ruuskan mukaan toi mieleen rakkaustarinan, jollainen kirja ei kuitenkaan perinteisessä mielessä ollut. Näin meihin yritetään vaikuttaa, ja usein onnistutaankin, myös visuaalisesti valitessamme kirjoja.

      Poista
  3. Jaana, olen ollut monenlaisten ongelmien lamaama, katso viimeisin postuakseni. Nytkin näpytän tätä vaikeaSTI R:n koneella, jonkun puhelimen tms. kautta. Taloon yhdistetään uudet piuhat huomenna tai ylihuomenna...Siis näin sinulla Vartion kuvan, mutta päässäni löi tyhjää. Nyt tajuan, kuka hän on. Olen lukenut Marja-Liisalta ainakin Hänen olivat linnut, Se on sitten kevät sekä Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö. En muista enää kirjaa Hänen olivat linnut, mutta muistan tunnelman...haluaisin lukea sen uudelleen. Sen sijaan minulla on kirja Se on sitten kevät, joten kun luin kertomasi, muistin heti sen oudon tunnelman, jonka tarina ja sen tapahtumat jättivät minuun. Siis huolimatta siitä, että olen lukenut ko. kirjan noin 15 vuotta sitten. Annin kuolema oli jotenkin yllättävä, mutta ehkä vielä enemmän se, että muistan hänet ulkopuolisena, vaikka hän oli tarinan päähenkilö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Symppaan Leena sinua vaikeuksissasi, toivottavasti ne saadaan pian kuntoon.

      Minulla ihan sama "Lintujen" suhteen, muistan siitä todella vähän ja siksi haluaisin myös lukea sen uudelleen.

      Olet harvinaisen oikeassa tuosta Annin ulkopuolisuudesta, niin se minunkin mielestäni oli.

      Poista
  4. Minä olen muistaakseni lukenut jonkun Vartion joskus mökillä, mutten muista mikä se oli. Anteeksiantamatonta tietysti. Joskus tekee jotenkin hirmu hyvää lukea vanhoja klassikkoja, vaikka luenkin huomattavasti enemmän nykykirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua alkoi Vartio tosiaan kiinnostaa tuon lukemani elämäkerran perusteella. Tosin luen vanhempaa kirjallisuutta muutenkin melko paljon. Blogin myötä nykykirjallisuuden lukeminen on kuitenkin jonkin verran lisääntynyt entiseen verrattuna. Yritän pitää näiden välillä jonkinlaisen balanssin.

      Poista
  5. Minulla on kirjahyllyssäni Tunteet, jota en ole lukenut. Jostakin syystä olen ajatellut, että kirja on tylsää lemmenhöpötystä. Kieli on selailun perusteella vaikuttanut yksitoikkoiselta.
    Ehkä olen väärässä. Toivottavasti olen väärässä.
    Vartion nimi putkahtelee nykyisin sieltä täältä vastaan.
    Ehkä se on merkki siitä, että olisi aika tarttua kirjaan. Myös viittauksesi historialliseen perpektiiviin alkoi innostaa ja antaa motivaatiota lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole "Tunteita" lukenut, mutta sen kuvan perusteella, mikä minulla Vartiosta on, niin uskoisin, ettei kirja ole pelkästään tylsää lemmenhöpötystä.Vartion kieli tosiaan on melko pelkistettyä.

      Luulen, että Vartio on nyt pinnalla ainakin tuon Ruuskan elämäkerran vuoksi.

      Poista
  6. Marja-Liisa Vartio on eräs suosikeistani. En ole lukenut häntä aikoihin (suosikkejani luen aina uudelleen ja uudelleen), mutta pitäisi varmaan, nyt tämän kirjoituksesi innoittamana. Hyllystä löytyy kokoelmateos ja Hänen olivat linnut, joka on suosikkini. Vartio on niin kovin taitava juuri noissa "rivien väleissä"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Linnut" tuntuu olevan monen suosikki, pitäisi itsekin lukea se uudelleen.

      Tosiaan, "rivien välit" ovat oleellisia Vartion tekstissä ja kuten Valkoiselle Kirahville jo vastasin, välillä tuntui, etten ihan saanut kiinni kaikesta mitä siellä ehkä olisi ollut.

      Poista
  7. Vartio on päässyt unohduksiin. Tiedän lukeneeni jonkun hänen kirjoistaan, mutta en muista minkä. Olisi kiinnostavaa muistaa mikä se oli ja lukea uudelleen. Nämä uudelleenlukemiset ovat osoittautuneet aika antoisiksi varsinkin kun monissa kirjoissani on alleviivauksiani ja reunamerkintöjä. Sitä sitten vuosien päästä ihmettelee niitä, ja toisaalti ei ymmärrä, miksi joku hieno kohta näyttää jääneen kokonaan ilman huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä merkkailet kirjojasi. Niin minäkin. Joillekin kirjat ovat niin pyhiä esineitä, ettei niistä voi taittaa edes sivua kirjanmerkiksi.Minusta on mukavaa, että kirjat ovar luetun näköisiä, eikä minua esimerkiksi haittaa, vaikka kirjaston kirjoissakin on merkintöjä. Ne kertovat edellisistä lukijoista ja heidän mielenkiinnon kohteistaan.

      Näiden merkintöjen myötä on hyvä palata omaan lukemishistoriaansa ja ehkä myös muuhun kehitykseen, mitä itsessä on tapahtunut, joka ilmenee juuri noissa aiemmissa merkinnöissä.

      Poista
  8. Kirjoituksestasi päättelen, että saattaisin pitää tästä. Pelkistetty tyyli sopii minulle. Kiva, että toit Vartion esille.

    VastaaPoista
  9. Uskon Margit, että pitäisit, sillä tämä tosiaan on melko pelkistettyä.

    VastaaPoista