sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Miika Nousiainen - Metsäjätti


Miika Nousiainen: Metsäjätti. Otava 2011. 286 s.

Lentopallo osoittautui sopivaksi lajiksi neljännen polven vaneritehdastyöläisille. Tuhannet työtunnit vanerilevyjä kantaen olivat pidentäneet asukkaisden kädet lajiin sopiviksi. Perusluonteeltaan vittumaiset kyläläiset pystyivät pelaamaan sovussa, kun joukkueita erotti verkko. (MJ, s. 41)

Ylläolevan kappaleen mieheni luki minulle ääneen ja se sai minut päättämään, että minunkin on luettava kirja. Olin aiemmin ajatellut, etten lue kirjaa. Ensinnäkin ajattelin jotenkin epämääräisesti, että kirjan aihe ei kiinnosta minua. Toiseksi pelkäsin, että Nousiainen menee kerronnassaan taas liiallisuuksiin, vääntää päälle maaniseen vaiheen, joka Vadelmavenepakolaisessa ärsytti, vaikka kirjasta pidinkin. Näiden kahden syyn perusteella en myöskään ollut lukenut kirjasta postanneiden arvioita kovinkaan tarkkaa, sillä jostain kumman syystä halusin pitää ennakkoluuloni, pysyä bunkkerissani kuin törmäläläiset demarit ja kommunistit konsanaan. No onneksi tällainen jääräpääkin voi kelkkansa kääntää ja joskus se on jopa onneksi, niin kuin nyt.

No mikä ylläolevassa kappaleessa sitten oli sellaista, että se sai minut pyörtämään pyhät päätökseni? Totta kai se liittyy omaan kokemukseeni. Olen itse paperitehdaspaikkakunnalla kasvanut, molemmat vanhempani ja osa sukulaisista sai leivän tehtaalta, joka lapsen silmin ja varmasti myös monen aikuisen silmissä 1970-1980-luvulla vaikutti varmalta ja ikuiselta työpaikalta, josta saadaan elanto ja josta aikanaan jäädään eläkkeelle. Kävin itsekin tienaamassa opiskelurahoja monena kesänä paperitehtaalla, ja kyllä se paperiteollisuuden tärkeys ja paperiliiton hyvät neuvottelutulokset näkyivät myös opiskelijan palkkapussissa, joka oli huomattavasti painavampi kuin monella muulta alalta kerätty kesätyöpotti. Paperitehtaan lisäksi toinen ylläolevan kappaleen avainsana oli lentopallo, joka myös kuului tiukasti lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Paikkakunnallani lentopalloa pelattiin SM-liigatasolla asti, mutta sen lisäksi lähes jokainen pelasi sitä jossain vaiheessa ainakin harrastusmielessä. Paitsi entinen poikaystäväni, jonka mielestä kyseisessä pelissä ei ollut mitään järkeä, eihän siinä päässyt edes kontaktiin vastapuolen kanssa, kun välissä oli verkko. Niinpä niin, sehän taisi Nousiaisen mielestä juuri olla se pointti.

Kirjassa tapahtumat nähdää kahden kertojan kautta. Ääneen pääsevät Pasi ja Janne, jotka olivat lapsuudessaan 1980-luvun Törmälässä jakaneet ystävinä monet kokemukset, mutta joiden tiet sittemmin olivat eronneet toisistaan. Pasi lähti opiskelemaan Helsinkiin kauppakorkeaan, meni naimisiin suomenruotsalaisen opiskelukaverinsa kanssa ja etenee parhaillaan urallaan paperiteollisuusyhtiö Metsäjätissä ylimmän johdon tuntumaan. Janne sen sijaan oli jäänyt lapsuuden maisemiin, kamppailut läpi alkoholiongelman ja työskentelee nyt samassa Metsäjätissä, mutta tuotannossa, kuumapuristimella. Metsäjätti, tuo pelottavalta hirviöltä kuulostava yritys, tuo entiset ystävykset taas yhteen, kun Pasi saa toimeksiannon lähteä selvittämään tehtaan toimintaa ja huolehtimaan siitä, että sitä tehostetaan, toisin sanoen tiedossa on irtisanomisia ja irstisanottavien joukossa paljon entisiä ystäviä.

Minkä ihmeen takia se hankkiutui tuohon bisneshommaan, markkinatalouden rattaisiin? Ehkä se kuvitteli, että siellä on tilaa myös hyville.
Oli ehkä ennen, mutta nykyaikaisen markkinatalouden ainoa tehtävä on tuottaa uhreja ja syyllisiä. Poispotkitut on uhreja ja pienelle joukolle johtajia maksetaan syyllisyydestä. Pain ongelma on, että se myös tuntee sitä syyllisyyttä. Tuossa asemassa pitäisi olla aito kusipää, jota ei syyllisyys paina, vaan rahatukko lievittää kaiken. (MJ. s. 224-225)

Jannen ja Pasin kerronnan kautta lukijalle aukeaa vähitellen kuva paitsi nykyisyydestä ja siinä tehtävistä rajuista päätöksistä myös menneisyyden yhteisistä kokemuksista ja muistoista. Törmälänkin on aika kokea vanhan ja uuden ajan yhteentörmäys, jonka tulokset eivät välttämättä aina ole kovin positiivisia. Lähtiessään suorittamaan tehtäväänsä Pasi uskoo, että hän voisi pehmentää iskua ja hän paneutuukin tehtäväänsä huolella. Vähitellen selviää kuitenkin, ettei yksi mies voi voittaa sotaa kasvottomia markkinavoimia vastaan. Sen yhden miehen tehtäväksi jää kuitenkin voittaa itsensä ja tehdä niin kuin kokee oikeaksi. Jannelle Pasin tulo paikkakunnalle koituu onneksi, sillä Pasi rohkaisee Jannea toteuttamaan unelmiaan ja käyttämään hyväksi lahjojaan, jotka vähättelevä kasvatus oli painanut jonnekin syvälle sielujen syövereihin.

Kuten jo alussa sanoin, ennen kuin aloin lukea kirjaa, minua pelotti, että Nousiainen laittaa taas maanisen vaihteen päälle, jolta ei kukaan henkilöistä pelastu. Kirja kuitenkin yllätti minut positiivisesti. Kirjan alussa kerrontaa sävyttää huumori ja ironiset heitot milloin suuntaa jos toiseenkin, mutta vähitellen sävy kuitenkin muuttuu vakavammaksi, mutta myös lämpimämmäksi. Tämä tapahtuu samalla kun Pasi ja Janne vuosien jälkeen taas pääsevät lähemmäksi toisiaan ja yhteisiä kokemuksiaan. Kirjan edetessä Pasin ja Jannen henkilökuvat saavat lihaa luiden ympärille, mutta kirjan muut henkilöhahmot esimerkiksi Pasin kova ja kyyninen esimies, aito kusipää, ja Pasin vaimo Emilia jäävät melko yksipuolisesti kuvatuiksi.

Itselleni kirja oli yllättävänkin koskettava lukuelämys pitkälti omiin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiini peilattuna. Ja luulen, että koskettavuus syntyy siitä, että Nousiainen tuo kirjaan vahvasti myös oman henkilökohtaisen kokemuksensa, hän katsoo asioita ikään kuin asian sisältä käsin, kuten kirjan alussa oleva omistuskin kertoo:

Omistettu isälle, isoveljelle ja kaikille muille suomalaista metsäteollisuutta pystyssä pitäneille.


Kirjasta on paljon blogiarvioita, joista linkitän tähän muutaman. Kirjaa on luettu muun muassa seuraavissa blogeissa: Lukukausi - kirjallisia elämyksiäK-blogi - Koko lailla kirjallisestiOota, mä luen tän eka loppuun (josta löytyy kattava lista moneen muuhun blogiin).

18 kommenttia:

  1. Kiva että luit tämän ja tykkäsitkin! Ja hauska myös lukea omia kokemuksiasi, jos olet samantyyppisellä paikkakunnalla varttunut. Varmasti hieman erilainen lukukokemus sinulle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yllätti kyllä positiivisesti. Ihan erilainen kirja tämä oli kuin Vadelmavenepakolainen, jonka olen Nousiaiselta aiemmin lukenut. Ehkä pitäisi vielä kokeilla Maaninkavaaraakin.

      Poista
  2. Kirjallisuus on kansakunnan muisti, niinhän sitä sanotaan. Minäkin pidin tästä myös siksi, että peilasin kirjaa omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Miten se Nousiainen muistikin kaiken tärkeän! Hieno kirja muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samaa mieltä Joana, kirjallisuudella on tärkeä tehtävä myös historian elävöittäjänä ja asioiden muistiinmerkitsijänä. Niiden kautta historiaan avautuu myös uusia näkökulmia. Samaa mieltä myös siitä, että hieno kirja.

      Poista
  3. Kiitän muistutuksesta, Jaana! Itse olen Nousiaisen suhteen aivan kokematon, mutta tämän Metsäjätin ilmestyessä ajattelin, että nyt on aika tutustua. Se sitten hieman unohtui, jäi muiden kirjojen varjoon, mutta nyt muistan taas pitää silmät auki kirjastossa, josko tämä tarttuisi sieltä kainaloon. Kirjoitat houkuttelevasti, ja minä uskon pitäväni tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Suketus! Minäkään en varmasti olisi tätä lukenut, jollei mies olisi ostanut kirjaa ja lukenut valikoituja pätkiä sieltä täältä. Välillä se on pienestä kiinni.

      Poista
  4. Kiva kuulla jonkun sellaisen kokemuksia kirjasta, jolle Metsäjätin maailma on tuttu. Itse olin melko empiväinen aloittamaan tätä, koska arvelin etten löytäisi mitään kiinnekohtaa kirjaan. Väärässä olin! Ja tosiaan pidin Metsäjätistä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että tämä kirja on yllättänyt monet positiivisesti. Hyvä niin.

      Poista
  5. Lentopallosta kuuluukin antaa lisäpisteitä kirjalle kuin kirjalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samaa mieltä =D. Eipä noita ilmeisesti kuitenkaan niin montaa ole.

      Poista
  6. Minunkin siis pakko lukea, koska olen ollut vaneritahtaalla lähettinä! Joskus nuorena :) Ja olen tykännyt Nousiaisen muista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kaikkien ex-vaneritehdaslähettien must ja erityisesti, jos Nousiainen muutenkin uppoaa.

      Poista
  7. Kiitos, tätä oli mielenkiintoista lukea! Uskon, että Metsäjätti herättää monelaisia muistoja ja ajatuksia etenkiin, jos sen kuvaamaan elämään on jonkinlainen henkilökohtainen side. Ja vaikkei olisikaan - ajankuvaus on sellaista, että kirjaan kiintyy kuitenkin ja se saa muistelemaan mennyttä ja pohtimaan nykypäivää. Hieno kirja ja sopivasti hauskakin. Hyvä! :)

    Joanan kommentti kansakunnan muistista on hyvin osuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Jenni!

      Minulle se henkilökohtainen side antoi muutenkin hyvälle kirjalle erityislatauksen, joka teki siitä yhden vahvasti mieleenpainuvista lukukokemuksista.

      Samaa mieltä Joanan kommentista.

      Poista
  8. Kivaa että sinäkin pidit tästä. Loppu oli minusta vähän yli-idealistinen, mutta jotain "totta" tässä kirjassa oli... en ole tuollaiselta paikkakunnalta kotoisin, mutta silti monta kirjan ilmiöistä ja ihmisistä voi tunnistaa tosiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oli tyytyväinen tuohon "onnelliseen loppuun", siitä jäi jotenkin hyvä fiilis. Ehkä pelkäsin koko ajan,että Nousiainen antaa Jannen hukkua viinaan ja Pasi vetää itsensä narun jatkeeksi ja siksi huokaisin helpotuksesta, ettei niin käynytkään.

      Poista
  9. Onneksi kuitenkin käänsit kelkkasi ja luit Metsäjätin! :D Se on mahtavan hyvä kirja, luin sen itse alkuvuodesta ja ihastuin kovasti.

    Minullakin kirjassa eniten vetosi juuri omakohtaisuus, ei paperitehtaan kautta, vaan enemmänkin 80-luvulla elettyjen nuoruusvuosien. Nousiainen kirjoitti kaikesta siihen aikakauteen ja silloin elettyyn nuoruuteen liittyvästä niin kertakaikkisen osuvasti ja lämmöllä. :)

    Vadelmavenepakolaista ja Maaninkavaaraa en ole vielä lukenut mutta aion kyllä. Maanisia hetkiä siis odotettavissa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaninkavaaran maanisuudesta en tiedä, mutta eilen juuri luin takakansitekstin siitä, ja vähän siltä kyllä vaikuttaisi...

      Itse nautin myös tuosta 80-luvun ajankuvasta, vaikka hieman vanhempaa vuosikertaa olenkin ;)

      Poista