sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Eeva Kilpi - Häätanhu



Eeva Kilpi: Häätanhu, WSOY 1991, 258 s.

Kaikki tällainenkin tuli mieleen, tuntui yhtäkkiä vakavalta. Miten hirveän paljon hän olikaan ajatellut täällä yksinäisinä kesinään. Miten paljon ajatukset, ajatusten seura, oli ruvennut merkitsemään hänelle. Miten monenelaiset ajatuskokeilut olivat syntyneet mielessä ja houkutelleet kehittelemään itseään, sepittämään mahdollisuuksia, jotka olisivat voineet olla jos...Se oli kiehtovaa ja vuosien mittaan se oli todella korvannut ihmisten seuran, pitkälti. Miestä se ei korvannut. Puolisoa. Elämäntoveria. Hän ei voinut sille mitään että vuosien itsenäisyyden ja lopulta hyvin sujuneen yksinäisen elämän jälkeen joutui myöntämään tämän aataminaikaisen totuuden. Tai paremminkin: oli tullut vaiheeseen jolloin oli jälleen valmishyväksymään sen elämäänsä. (HT, s. 123)

Eeva Kilven Häätanhussa, joka on ensimmäisen kerran ilmestynyt 1973, Anna Maria, keski-ikäinen naisopettaja, neljän aikuisen pojan äiti, viettää viimeistä kesäänsä rakkaassa maapaikassaan metsän keskellä, lampien rannalla. Mukana hänellä on uskollinen, mutta jo vanhuuden merkitsemä koiransa Ruska. Koska kesä tulee olemaan Anna Marian viimeinen, jonka hän talossaan viettää haluaa hän kokea kaiken mahdollisimman täydesti. Kesän jälkeen häntä odottaa suuri elämänmuutos: muutto miehen perässä Kanadaan.

Ajallisesti kirja kattaa koko kesän kirjon alkukesän vehreydestä alkusyksyn täyteläisyyteen. Anna Maria seuraa tarkkaavaisesti kesän etenemistä muun muassa tarkkailemalla erilaisten kasvien kukintaa ja lintujen pesimäpuuhia ja erilaisten pikkuolioiden esiintymistä luonnon kiertokulussa. Hän suree ympäristön puolesta jota avohakkuut ja saastuminen ovat jo rapauttaneet ja siksi hän haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni oman maapalstansa luonnonmukaisuudesta. Myös mahdollisen lomakylän nouseminen kauhistuttaa Anna Maria.

Mökin yksinäisyydessä Anna Marialla on aikaa ajatella, punnita menneitä tekoja ja elämää, suhteita lapsiinsa ja entiseen mieheensä, mutta myös suunnitella tulevaa. Muutto Kanadaan Ronin perässä avaa täysin uudenlaisen elämän alun, jota hän ei ollut osannut enää odottaa. Talossa edelliskesänä vietetty yhteinen aika on hitsannut heidät yhteen  ja saanut Anna Maria kaipaamaan asioiden jakamista toisen kanssa yksinäisten vuosien jälkeen. Menneisyyksistään puhumista Anna Maria ja Ron välttivät, sillä he eivät halunneet sitä painolastiksi.

Heillä oli molemmilla jo yksi elämä takanaan. He eivät tulisi olemaan toisilleen perhe. He olisivat mies ja nainen, yhdessä elävät ystävät. (HT, s. 78)

Kesä ei ole Anna Marialle pelkästään hyvästien jättämistä rakkaaksi muodostuneelle paikalle vaan myös Ruska-koiralle. Koira on ollut hänen tärkein kumppaninsa yksinäisinä vuosina ja luopuminen tuntuu vaikealta. Kun Anna Marialle on koittamassa uusi elämä, joutuu Ruska sanomaan hyvästit omalleen.

Illalla tuvassa istuessaan, päivän töitä lopetellessaan, Ruskan maatessa jalkojen juuressa Anna Maria muisti äkkiä laulun joka oli soinut mielessä. Sehän oli Jylhän Häätanhu: On ilo sulla, mut suru mulla, on mulla hautajaiset, sulla häät...Sun onnes tähden pois täältä lähden, sun silmäs siunaten mua seuratkoon.
Päiväkausia se oli soinut mielen taustalla yrittäen tunkeutua tajuntaan ja jokin hänessä oli ilmeisesti torjunut sitä koko ajan.
Kerran alkuun päästyään se hulvahti esteettömästi mieleen koko surullisuudessaan, samalla kun Ruska liittoutuneena hänen piilotajuntansa kanssa, nosti käpälänsä hänen jalalleen saadakseen huomiota osakseen, kuin vanha ihminen jolle kosketus alkaa korvata aistien heikkenemisen. (HT, s. 174)

Kilpi kirjoittaa kauniisti Anna Marian kumppanuudesta Ruskan kanssa ja hänen luontohavainnoistaan. Hän maalaa kesän tunnelman täyteläisin vedoin ja siksi kirja onkin mitä loistavinta luettavaa keskikesän ollessa kukkeimillaan. Kilpi tuo myös esiin monia osuvia huomioita lasten ja aikuistuvien lasten suhteesta, kuten myös elämänkumppanin merkityksestä. Samanlaisia mietteitä hän on pohtinut myös Naisen päiväkirjassa, jota voikin pitää Häätanhun sisarteoksena.

Pääosin pidin kirjasta, mutta ihan täysin en ihastunut. Teksti oli ajoittain vähän liian pikkutarkkaa kuvailua, ja siksi lukeminen välillä hieman herpaantui. Itse keski-ikäisenä mietin myös Anna Marian suhtautumista ikäänsä. Jotenkin ajoittain hänen ajatuksensa vaikuttivat siltä, kuin hän olisi ollut huomattavasti vanhempi, jonkinlaista elämän uupumusta ja luovuttamista hänessä oli aistittavissa. Nämä muutamat hieman negatiiviset kokemukseni eivät kuitenkaan estä suosittelemasta tätä kirjaa lähes täydellisenä kesäisenä lukukokemuksena.

12 kommenttia:

  1. Pidin kovasti tästä miten kerroit !Tykkään kirjasta tykkäsin jo nuorempanakin mutta oivalsin vasta nyt tuon mitä sanoit ja tietystä raskaudesta kirjassa- iästä ja miten hän kuvaa sitä.olen samaa mieltä kanssasi.Ihana kesäkirja mutta taidan pitää Toven Kesäkirjasta enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria!

      Minulla Janssonin Kesäkirja on odottanut hyllyssä lukuvuoroaan pitkään. Voisikin lukea sen tähän perään ja verrata erilaisia kesäkuvauksia keskenään.

      Poista
  2. Minäkin pidin tekstistäsi ja luulen, että kirjakin on mieleinen. Eeva Kilpeä en ole vuosiin lukenut, vaikka monesti olen häntä ajatellut. Kiva, että vinkkaat taas tällaista vähän vanhempaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Joana, että pidit tekstistäni. Itse olen lukenut Kilpeä melko vähän, mutta Naisen päiväkirjasta pidin ihan älyttömästi ja tämä tuntui sen sukulaisielulta.

      Poista
  3. Hyvä bloggaus! Vaikka et täysin ihastunutkaan, tuntuu että minun pitäisi lukea Kilpeä.

    Minusta on aivan ihanaa, että nostat esiin näitä Kilpiä ja Tikkasia sun muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unni! Kyllä Kilpeä kannattaa lukea, minunkin pitäisi lukea enemmän.

      Hauska kuulla, että myös vanhemman kirjallisuuden arvioilla on lukijansa, ei tarvitse ihan tyhjyyteen kirjoitella :)

      Poista
  4. Kesä ja Eeva Kilpi, siinä on hyvä yhdistelmä. Kuka kuvaileekan kauniimmin ja rohkeammin ihmistä luonnon keskellä! On niin mukavaa, kun palaat näihin kauan sitten luettuihin, mutta niin mieluisiin kirjoihin. Nytkin haluaisin heti hakea tuolta hyllystä Häätanhun ja ainakin selailla sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä innostuin eilen lukemaan uudelleen Kilven Naisen päiväkirjaa, kun olin saaanut tämän luettua, samoin luin muutamia hänen runojaan samalta aikakaudelta ja jännästi niissä on kaikissa samat teemat.

      Poista
  5. Luin Häätanhun silloin kun se ilmestyi 1970-luvulla. Kirjoitustasi lukiessani huomasin, että aika monta asiaa siitä on jäänyt mieleen. Muistan pitäneeni kirjasta. Vielä enemmän pidin kuitenkin Tamarasta sekä Kilven runoista. Niitä löytyy kirjahyllystänikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Kilpeä vasta viime vuosina, sekä proosaa että runoja. Tamaran luin joskus johonkin kirjallisuudententtiin, mutta se ei ole jäänyt kovinkaan vahvana mieleen, toisin kuin muutama vuosi sitten lukemani Naisen päiväkirja, myös Kilven runoista pidän.

      Poista
  6. Postauksesi perusteella aloin miettiä josko Kilpi sopisi loppukesän tai syksyn lukemistooni. Jos Kilpi kerran kertoo kesästä, mutta raskassävyisellä melodialla - eikös se tuoksahda vähän syksyiseltä ?
    Olen lukenut Noidanlukon ja runoja (joskus kauan sitten) mutta muu tuotanto on lukematta. Olisi kiinnostava testata miten itse koen Häätanhun tunnelman, aistinko myös uupumisen ja luovuttamisen tunnetta. Ja löydänkö yhteistä omaan elämääni ja ikääntymiseeni (joka ei tosin vielä tarkoita vanhuutta kohti menemistä mutta nuoruuden jättämisen tajuamista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpi kuvaa kesän alusta loppuun, hieman surumielisen siitä tekee se, että hän samalla suree ympäristön tilaa, kuin myös sitä, että kesä on kenties hänen viimeisensä tutussa ja rakkaassa paikassa.

      Noidanlukko on minulle tuntematon, mutta runoista pidän kovin.

      Itselleni tuo ikäkysymys nousi kenties sen vuoksi esiin, että ajattelin Anna Marian olevan suurin piirtein itseni ikäinen ja jotenkin hän koki monet asiat toisin kuin itse teen.

      Poista