keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ljudmila Ulitskaja - Medeia ja hänen lapsensa


Ljudmila, Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa (Медея и её дети, suom. Arja Pikkupeura) Siltala 2012, 359 s.


Medeia oli siihen saakka viettänyt koko elämänsä samoilla seuduilla, ellei otettu lukuun tuota ainokaista Sandran ja tämän Sergei-esikoisen saattomatkaa Moskovaan. Paikallaan vietetyssä elämässä oli aivan omia aikojaan tapahtunut suuria myllerryksiä - vallankumouksia ja hallitusten vaihdoksia, oli ollut punaisia, valkoisia, saksalaisia ja romanialaisia, väkeä oli karkotettu ja toisia, juurettomia tulokkaita, asutettu. Kaikki tämä oli lopulta tehnyt Medeiasta yhtä sitkeän kuin kiviseen maaperään juurensa kietonut puu, joka kasvoi päivän ja vuoden kiertoaan uskollisesti toistavan auringon paahteessa ja alati puhaltavassa, sesongin mukaan vain tuoksuaan vaihtavassa tuulessa: se tuoksui milloin rannalla kuivuvilta merileviltä, milloin auringossa kuihtuvilta hedelmiltä, milloin kitkerältä marunalta. (M. s. 232)

Medeia syntyy Krimillä 1900, yhtä aikaa uuden vuosisadan kanssa, suureen kreikkalaisperheeseen. Hänellä on viisi vanhempaa sisarusta ja kuusi nuorempaa. Kirjan nykyhetki on 1970-luvun puoliväli. Medeia on jo leskeytynyt, hän käy yhä töissä kylän sairaalassa ja kestitsee kesäisin suuren sisarusjoukkonsa jälkeläisiä talossaan, jonne nämä saapuvat lomanviettoon. Medeialle  nämä ovat perhe, hänen lapsiaan, joita hän itse ei koskaan saanut. Hänen kotinsa kerää yhteen ympäri Neuvostoliittoa levittyvän suuren suvun jäseniä, joille kaikille Medeia edustaa pysyvyyttä ja suvun perinnettä. Samalla kun Medeia tarkkailee nuorten sukulaistensa elämää hän palaa muistoissaan omaan nuoruuteensa, sisarustensa ja näiden lasten kohtaloihin, avioliittoonsa Samuilin kanssa. Taustalla ovat vuosisadan suuret myllerrykset, jotka etenkin Venäjällä ja myöhemmin Neuvostoliitossa liikuttivat monien ihmisten elämää perustuksiaan myöden. Näitä myllerryksiä Medeia seuraa sivusta ottamatta itse niihin mitenkään osaa. Hän suhtautuu poliittisiin muutoksiin kuin säähän ja vuodenaikoihin, jokaiseen kauteen on valmistauduttava keräämällä varastoja niiden kestämiseksi, sillä [h]än ei milloinkaan odottanut vallanpitäjiltä mitään hyvää vaan varoi vallan liepeillä liikkuvia ja piti heihin välimatkaa(M, s.243)

Kirjan kerronnassa nykyhetki ja muistot, ihmiset ja heidän elämäntarinansa muodostavat kudelman, jotka lomittuvat toisiinsa. Näkökulma on Medeian, jonka kautta suvun muut ihmiset ja ympärillä vellovat tapahtumat näyttäytyvät. Medeia ei tuomitse eikä ota kantaa, mutta hän ei ole flegmaattinen tai tunteeton, vaan sydämessään hän tuntee suurta rakkautta läheisiään  kohtaan ja on valmis antamaan anteeksi näiden inhimilliset ja välillä raadollisetkin piirteet.  Itse pidin Ulitskajan kirjassa erittäin paljon juuri siitä, miten ihmiset olivat ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ihmiset saattoivat tehdä toista kohtaa pahoin olematta pahoja tai he saattoivat osoittaa suurta rakkautta samalla pettäen toisen luottamuksen. Joukossa oli heikompia ja vahvempia ihmisiä ja vahvemmat yrittivät kantaa heikompia, vaikka eivät aina tässä onnistuneet.

Ihastuin myös kirjan kieleen, esimerkiksi Ulitskajan tapa kuvata rakastelukohtauksia saa kirjan sivuilla useita erilaisia variaatioita ilman että puhutaan rakastelusta tai seksistä, on vain kaksi ihmistä läsnä jossakin toisilleen. Ulitskajan kerronta on polveilevaa, siinä on huumoria ja keveyttä sekä aistivoimaisuutta, joka saa lukijan tuntemaan, haistamaan, maistamaan ja kuulemaan. Minä upposin Medeian maailmaan, olin Krimillä sen polttavan auringon alla, säilöin yrttejä talvea varten ja tunsin maalattian kylmyyden talvisin. Olen jo pitkään haaveillut  matkasta Krimille ja tämän kirjan jälkeen haluan sinne entistä enemmän. 

Kirjansa nimellä Ulitskaja liittää itsensä kreikkalaiseen mytologiaan ja antiikin kirjallisuuden perinteeseen. Antiikin mytologiassa Medeia oli noita, joka sittemmin tul tunnetuksi muun muassa Euripideen näytelmästä Medeia. Itse en näitä kreikkalaiseen mytologiaan ja antiikin Kreikkaan liittyviä asioita tunne niin hyvin, että voisin alkaa analysoimaan Ulitskajan Medeian yhteyksiä varhaisiin esikuviinsa. Ulitskajan viittaukset sekä tässä kirjassa että aiemmin lukemassani Naisten valheissa osoittavat kuitenkin hänen kiinnostuksensa ja tietonsa näistä asioista.

Kirjan lopussa on lyhyt epilogi, jossa lyhyesti sivutaan sitä, miten asiat ovat 20 vuoden päästä, vuonna 1996, jolloin kirja Venäjällä ilmestyi. Neuvostoliitto on historiaa, historiaa on myös Medeia. Perheen perinteet ja Medeian muisto kuitenkin elävät ja suku kokoontuu edelleen Krimillä, jossa nyt pitää majaansa Medeian sisaren Aleksandran poika Georgi vaimoineen ja tyttärineen. Sieltä on löydettävissä myös sukutaulu, josta käy ilmi sukulaisuussuhteet. Sitä voi aina välillä käyttää apunaan, jos lukiessa menee sekaisin siitä kuka kukin on ja missä suhteessa Medeiaan. 

Minulle tämä Ulitskajan kirja oli täydellinen lukuelämys, jota voin vilpittömästi suositella kaikille. Harvassa kirjassa yhteiskunnalliset ja valtiolliset vaiheet ja tapahtumat liittyvät niin pehmeästi yhteen yksilöiden elämäntarinoiden kanssa kuin tässä kirjassa, ilman alleviivausta, ilman paatosta, ilman kiihkoa. Joissakin arvioissa kirjaa on pidetty vaikealukuisena, mutta itse en missään vaiheessa kokenut niin. Tässä kohtaa vuotta voin jo sanoa, että Medeia ja hänen lapsensa on vahva ehdokas omalle tämän vuoden Globalia-listalleni.

Kirjasta ovat aiemmin kirjoittaneet Katja ja Susa.

P.S. Blogger on tänään ollut ihan älytön. Tekstin koko heittelee ja esikatselu tökkii. Meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, mutta halusin kuitenkin saada tämän arvioni tänne, joten älkää välittäkö ulkonäöllisistä seikoista.

8 kommenttia:

  1. Jaahas, sehän on sitten hankittava tämä luettavaksi. Keitoksessa näyttäisi olevan kaikkea, mitä kirjalta haluan: sukutarinaa, yhteiskunnallisia muutoksia, historiaa. Joo-o. Kiitos innoituksesta, Jaana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain ja kyllä minuun tämä ainakin iski kaikkineen: tarinana, kielenä, tunnelmana.

      Poista
  2. Minulla on tämä hyllyssä ja haluan lukea sen, kunhan tulisi sellainen tuokio aikaan että voisin heittäytyä uppoutumaan ja nauttimaan. En halua pilata lukunautintoa yrittämällä pätkälukea tätä arjen myllytyksen keskellä. Hyvää kannattaa ehkä odottaa tällä kertaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät aikaa tämän lukemiselle ja kirjoitat kirjasta. Tämän soisi saavan paljon blogisavuja.

      Poista
  3. On ihan totta, että Medeia ja hänen lapsensa yhdistää onnistuneesti yhden laajennetun perheen elämän ja neuvostopolitiikan ja -historian tapahtumat. Minulle kirjasta jäi kaunis, puhdaskin olo. Vain alussa runsas henkilögalleria meinasi uuvuttaa (tosin nyt Byattin jälkeen ajattelen jo toisin ;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, pitää varautua tuon Byattin kohdalla, jos sen joskus luen :)

      Minä tosiaan pidin kirjasta todella paljon, enemmän kuin Naiten valheista, vaikka sekin oli hyvä.

      Poista
  4. Minäkin kyllä uppuduin Medeian maailmaan ja nautin! Niin omanlaisensa tunnelma ja miljöökin verrattuna siihen mitä yleensä luen. Hieno teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, joskus on hyvä hypätä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Saattaa kohdata mielenkiintoisia ja tuoreita näkökulmia asioihin. Pitäisi itsekin useammin poistua omalta alueeltaan haistelemaan tuulia aidan taakse.

      Medeian maailma oli minulle kuitenkin melko tuttu, sillä se ammensi niin paljon venäläisestä klassisesta kirjallisuudesta.

      Poista