lauantai 9. kesäkuuta 2012

Luostarivierailulla


Teimme tänään retken Sergiejev Posadin kaupunkiin, jonne meiltä on matkaa noin 75 kilometriä, matkaa teimme noin 2,5 tuntia. Sergiejev Posad on on noin 100000 ihmisen kaupunki ja sen vetonaulana on yksi Venäjän tärkeimmistä ja kauneimmista luostarialueista. Olen käynyt luostarissa kerran aiemmin talviaikaan ja jo silloin mietin, että olisi kiva nähdä paikka myös kesäaikaan. Pitkästä matkanteosta huolimatta kannatti lähteä, paikka on upea.

Luostarialue on perustettu 1300-luvulla. Aluksi paikalla oli vain pieni puukirkko, mutta melko pian se sai seurakseen Pyhän Kolminaisuuden eli Troitse-Sergijevin luostarin. Ajan myötä luostarin alue laajentui samaan aikaan kun sen vaikutusvalta ja rikkaudet kasvoivat. 1500-luvun puolivälissä se sai ympärilleen paksut muurit. Alueella on useiden luostarirakennusten lisäksi useita eri aikoina rakennettuja kirkkoja ja sen keskellä on kaivo, jonka pyhää vettä uskovaiset käyvät ammentamassa omiin pulloihinsa. Historian kuluessa luostari on on toiminut paitsi ortodoksisen kirkon, niin myös valtiollisten tapahtumien näyttämönä ja sinne on muun muassa haudattu tsaari Boris Godunov.

Retkellämme nautin eniten siitä tunnelmasta, joka luostarialueella vallitsi. Huivipäiset naiset, munkkikaapuiset miehet, suitsukkeen tuoksu kirkossa, naisten heleät äänet vastaamassa papin lauluun loivat rauhallisen ja kiirettömän tunnelman, jota ympäristön kauneus korosti. Annankin kuvien puhua puolestaan ja suosittelen lämpimästi kohdetta, jos teillä sinne joskus on mahdollisuus päästä. Myös itse kaupunki on sympaattinen pieni venäläiskaupunki, joka tosin Moskovaan verrattuna on melko rähjäinen.














19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Jokke. Välitän terveiset miehelleni, joka oli kameran takana.

      Poista
  2. Onpa kiinnostavan näköinen paikka. Ja kuvasi hienoja!

    Olen pitkään jo haaveillut matkasta Vanhaan Valamoon. Uudessa Valamossa ja Lintulan luostarissa olen kyllä käynyt, mutta eiväthän ne ole yhtä loistokkaita kuin nämä Venäjällä sijaitsevat luostarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvat on miehen ottamia, välitän kehut, sinne minne ne kuuluu.

      itse en ole käynyt kummassakaan Valamossa enkä myöskään Lintulassa. Haluaisin kyllä käydä tuolla Uudessa Valamossa aistimassa paikan tunnelmaa.

      Täällä nämä luostarialueet ovat kyllä hyvin hulppeita. Moskovassakin on muutamia melko isoja, kuten Novodevichyn ja Danilovskin luostarit.

      Poista
  3. Kuvat kuin satukirjasta, mutta todellisesta elämästähän nuo ovat, koska sinäkin olet siellä mukana:-) Uskomattoman kauniita seinä- ja kattomaalauksia ja rakennuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ihan todellinen paikka oli :)

      Maalaukset ovat kyllä todella kauniita, jo sisäämeno on upea, kuten tuosta kolmanneksi ylimmästä kuvasta voi aavistaa.

      Poista
  4. Voi että, mikä ihana postaus! Palaan tänne paremmalla ajalla, nyt pitää kiirehtiä nukkumaan, aamulla lähtee lento Lontooseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara ja hyvää matkaa Lontooseen.

      Poista
  5. Kiitos kun jaoit täällä tuon kokemuksen! Upeita kuvia ja nyt erityisesti katselen niitä kiinnostuneena, kun lopettelin tovi sitten sen Erran Kaunasin sivut ja siinä oltiin paljon luostarimaailmassa. Toisaalta omat isän puoleiset sukujuuret tuolta idästä tuovat sitä kiinnostusta mm. luostareihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luostarit ovat kiehtovia miljöitä sekä oikeat että kaunokirjalliset. Vaikka itse en ole ortoksi niin pidän erityisesti siitä tunnelmasta, joka ortodoksissa kirkoissa ja luostareissa on.

      Poista
  6. Sisäänmenonaulassa näyttää olevan hieno seinämaalaus: on havumetsä, hirsimökki, pyhimys ja karhu! Ainakin Petsamon luostarin perustajaan Trifon Petsamolaiseen liittyy kertomus, jossa karhu tuli hänen majaansa syömään hänen ruokiaan, mutta Trifon vain nuhteli karhua, joka poistui rauhallisesti. Vastaavia tarinoita liittyy tosin varmaan muihinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tuo kertomus Trifon Petsamolaisesta. Varmasti nuo perinneaiheet kiertävät eri luostareissa vähän eri variaatioin.

      Nuo seinämaalaukset, joita oli tuossa sisäänmenoaulassa liittyivät luostarin arkiseen elämään.Yhdessä muun muassa kannettiin vettä ja toisessa rakennettiin.

      Poista
  7. Aivan huikean hienon näköinen paikka. Nuo kaikki seinä/kattomaalaukset...voi että. Minä olen aina tuntenut outoa viehtymystä juuri luostareita kohtaan. Myös ortodoksisuudessa on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat minusta erityisen kauniita ja mielenkiintoisia. Olisi upeaa päästä joskus tuonne. Mutta kiitos näistä kuvista ja tunnelmista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain ;)

      Minuakin luostarit kiehtovat paikkoina ja olenkin kolunnut aika paljon näitä Moskovassa olevia luostareita ja nyt laajensimme vähän Moskovan ulkopuolelle.

      Poista
  8. Kävimme pari vuotta sitten Divejevon luostarissa n.500 km Moskovasta, ja kuvasi palauttavat mieleen sen tunnelman. Paluumatkalla poikkesimme vielä Moskovassa, pienessä luostarissa, joka oli piilossa tavallisten talojen takapihalla, pienen puutarhan keskellä. Nimeä en muista, enkä löytäisi sitä varmaan koskaan uudestaan, mutta paikka oli satumainen keidas keskellä Moskovaa. Sekin kosketti, että siellä juuri käyntimme aikana oli menossa ruokatarvikkeiden jako tarvitseville. Kuvittelen, että Moskovassa on monia vastaavanlaisia "piiloluostareita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan paljon luostareita, on isoja, mutta varmasti myös noita pieniä löytyy lukemattomia, kuten myös kirkkoja. Meidän vieressä olevassa pienessä (Moskovan mittakaavalla) puistossa on oma kirkko. Puistoalue ja siinä olevat rakennukset ovat ilmeisesti joskus kuulunut jonkin aateliperheen omistukseen. Kirkko on varmasti toiminut perheen ja palvelusväen kirkkona tuolloin.

      Poista
  9. Tulin vain sanomaan, että käy vilkaisemassa blogiani, sillä siellä on sulle yksi haaste.

    VastaaPoista
  10. Hyvin koreita ja sopivat kaupunkiin, jonne tsaarit tulivat kruunattaviksi. Vähintäin sitä, mutta osa heistä viihtyi paremmin Pietarissa. Moskova on jo itää, kädenpuristus idän ja lännen välillä.

    Ortodoksisuus on kiinnostava uskonto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ortodoksisuus kiehtoo ja viehättää, pitäisi vain paremmin perehtyä siihen.

      Moskova on sekoitus itää ja länttä, tosin nykyään yhä kiihtyvämmällä vauhdilla länsimaistuva kaupunki.

      Poista