torstai 12. heinäkuuta 2012

Helene Schjerfbeck - Silti minä maalaan


Helene Schjerfbeck: Silti minä maalaan. Taitelijan kirjeitä Maria Wiikille. Toim. Lena Holger (Suom. Laura Jänisniemi). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011. 301 s.

Eräs täällä käyvä neiti sanoo kirjoittavansa minusta sitten "kun olen poissa" - minusta tuntuu, että minut riisutaan ja heitetään ihmisten eteen, mutta en se ole minä, minun nimeni vain ( HS MW:lle 15.10.1924, SMM s.190)

Helene Schjerfbeck (1862-1946) suhtautui kielteisesti omien henkilökohtaisten kirjeidensä julkaisemiseen. Nyt käsillä oleva kirjekokoelmakin, joka kuuluu Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön omistukseen, pelastui aivan sattumalta liekeiltä Helenen polttaessa omia henkilökohtaisia papereitaan. HS luovutti kirjeet paikalle sattuneelle ystävälleen sillä ehdolla, ettei pakettia avattaisi ennen hänen kuolemaansa.

Kirjeiden kirjoittajan kielteinen suhtautuminen henkilökohtaisen aineksen julkaisemiseen asettaa tutkijan eettisten kysymysten eteen. Kirjan toimittaja, ruotsalainen Schjerfbeck-tuntija Lena Holger perustelee kirjeiden julkaisemista ensinnäkin sillä, että ne sisältävät korvaamatonta ainesta Schjerfbeckistä sekä ihmisenä, että taitelijana. Hänen mukaansa julkaisemista puoltaa myös se, ettei kirjeitä sensuroida vaan ne julkaisteen kokonaisuudessaan, joka ehkäisee mahdolliset spekulaatiot kirjeiden sisällöstä. Näiden lisäksi Holger käyttää perusteenaan kulunutta aikaa, joka suojaa jälkeenjääneiden henkilöllisyyttä. Holgerin mukaan kirjeiden julkaisemiseen on myös Schjerfbeckin lupa, kunhan julkaisu tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen.

Saat tässä kirjeessä minun elämäni koko tyhjyyden. Minun on saatava puhua jonkun kanssa, ja maalari, jonka kanssa on asunut yhdessä, ymmärtää niin hyvin. Esteetikko voi ymmärtää tauluja, se on hauskaa, mutta sellaisilla on joskus paljon sanoja, kun taas maalari puhuu hyvin vähän - hän sanoo "näitkö sinä noin", ja tunnelman hauraimpia puolia ei kaivella. Mutta niiden kanssa on hauskaa, jotka ymmärtävät taiteen herkkyyden. (HS MW:lle 3.3.1925, SMM s. 231)

Kirjeet on osoitettu ystävättärelle, taidemaalari Maria Wiikille (1853-1928), johon Schjerfbeck oli tutustunut  opiskellessaan maalaamista Helsingissä 1870-luvulla. Yhdessä ystävättäret jakoivat ateljeen ja matkustivat Pariisiin saamaan oppia ja vaikutteita. Yhteydenpito jatkui aina Maria Wiikin kuolemaan vuoteen 1928 ja tärkeää osaa tässä näyttelivät kirjeet. Nyt kyseessä oleva kokoelma sijoittuu vuosiin 1907-1928 ja se sisältää yhteensä 212 Schjerfbeckin kirjoittamaa kirjettä tai postikorttia. Kirjeet ovat kirjoitettu ruotsiksi, joka oli Schjerfbeckin äidinkieli. Suomea hän osasi melko heikosti, mikä vaikeutti jonkin verran hänen elämäänsä etenkin vahvasti suomenkielisellä Hyvinkäällä, jossa Schjerfbeck asui äitinsä kanssa vuosina 1902-1925.

Nyt käsillä olevassa kokoelmassa kirjeet on jaoteltu teeman mukaisesti 18 eri otsakkeen alle. Käsiteltävät teemat liikkuvat muun muassa maalaamisesta, maalaustekniikasta, ja Pariisin kaipuusta taidelehtiin, kirjallisuuden merkitykseen ja yksinäisyyden kokemuksiin saakka. Eri teemojen alla siihen valitut kirjeet ovat kronologisessa järjestyksessä ja niitä edeltää Holgerin katsaus teeman sisältöön ja niiden merkitykseen kirjeissä ja Schjerfbeckin elämässä. Itse pidän kyseistä jakoa melko keinotekoisena. Se rikkoo kirjeiden krolologian ja ainakin minun oli vaikea luoda kokonaiskuvaa Schjerfbeckin elämänvaiheista ja hänen kehityksestään maalarina. Jako tuntuu keinotekoiselta myös siinä mielessä, että suurin osa teemoista liittyy useimpiin Schjerfbeckin kirjoittamiin kirjeisiin. Holgerin katsaukset sen sijaan ovat antoisia. Niistä näkyy hänen suuri Schjerfbeck-tietomääränsä. Ainoa mikä välillä pisti silmään oli hänen jossain määrin puutteelliset tai triviaalit tietonsa Suomen historian tapahtumista joihin Schjerfbeckin elämä kontekstoituu.

Kun elämä käy liian raskaaksi, hankin kirjan. Se antaa niin paljon ja vie ajatukset pois itsestä - pitää pystyssä. (SMM, s. 180)

Mielenkiintoismpia Holgerin esiinnostamia teemoja olivat Schjerfbeckin käsitykset kirjallisuudesta ja sen merkityksestä samoin kuin taiteilijan analyysit omista taiteellisista esikuvistaan ja naisen asemasta taitelijana. Holgerin mukaan Schjerfbeck piti itseään ennen kaikkea taiteilijana. Hän suhtautui vieroksuen taiteilijoiden erittelemiseen sukupuolen mukaan eikä esimerkiksi tästä syystä halunnut osallistua pelkästään naistaitelijoille järjestettyihin näyttelyihin. Hän ei myöskään halunnut, että hänen töitään arvioitiin pelkästään naisnäkökulmasta. Vähemmän sen sijaan tunsin mielenkiintoa erilaisiin maalausteknisiin kuvauksiin, mutta maalaamisen mielentilan kuvaukset puolestaan olivat erittäin mielenkiintoisia, samoin kuin se, miten maalaaminen oli Schjerfbeckille yhtä aikaa sisäinen pakko ja intohimo, jota esimerkiksi rankat fyysiset olosuhteet tai terveyden horjuminen ei estänyt.

Oma suhteeni Schjerfbeckin taiteeseen on vähän kahtalainen. Pidän paljon jostain hänen töistään, mutta toiset, etenkin myöhäisemmät työt, jotka värimaailmaaltaan ovat melko synkkiä eivät herätä minussa vastakaikua. Tosin kunnioitusta kylläkin, sillä kaikesta Schjerfbeckin tekemisestä huokuu se, miten hän kaiken aikaa haluaa pitää kiinni omasta tavastaan tehdä ja omista visioistaan. Samoja ohjeita hän antaa maalarisiskolle Marialle. Seuraavasta ohjeesta moni muukin voi ottaa opikseen joko konkreettisesti tai kuvainnollisesti:

Olen niin iloinen sinun puolestasi, siitä että sinulla on vapaus. Nyt voit ottaa muotokuviakin jos haluat, mutta ei ole pakko. Onnittelen. - Mutta älä siivoa äläkä laita ruokaa - mieti millaista olisi muistella siivouksen ja ruuanlaiton täyttämää elämää sitten, kun on jo liian myöhäistä maalata. Miksei sitä vain noudattanut maalaamishaluaan! (HS MW:lle 12.10.1919, SMM s. 117)

Kirjan lopussa on vielä tilastollista tietoa kyseessä olevista kirjeistä ja tiivistetty Schjerfbeckin elämäkerta. Kirja on nootitettu tarkasti, ja alaviitteissä annetaan tietoa kirjeissä esiintyvistä ihmisistä ja tapahtumista. Ulkoasultaan kirja on kaunis. Se on kuvitettu Schjerfbeckin töillä ja lisäksi mukana on valokuvia kirjeistä sekä myös taitelijasta itsestään ja hänen sukulaisistaan ja asuinpaikoistaan. Kirjan luettuaan on mukava lähteä katsomaan Schjerfbeckin 150-vuotisnäyttelyä Ateneumiin. Suosittelen!

Kirjasta on kirjoittanut myös NorkkuParnassoon kirjasta kirjoitti Kaisu Mikkola.

24 kommenttia:

  1. Miten tahansa Schjerfbeck 'kontekstoituukaan' Suomen historiaan, hän on yhtä suurenmoinen osa tätä maata ja sen kansaa, kuin oli ruotsiksi kirjoittava Edith Södergan. Onneksi kauneus ei kysy kieltä!

    Olen täysin molempien suurenmoisten naisten pauloissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys kontekstoinnista liittyi lähinnä tähän kirjaan ja sen kirjoittajan tietoihin Suomen historiasta, ei Schjerfbeckiin taiteilijana tai ihmisenä.

      Kuten kirjoitin, minulla on Schjerfbeckiin vähän ristiriitainen suhde, mutta häne taitavuuttaan ja tinkimättömyyttään taitelijana ei voi kuin ihailla.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen, perusteellinen ja hyvin kirjoitettu arvio kiinnostavasta taitelijasta. Luen hyvin harvoin taiteilija- tai mitään muitakaan elämäkertoja tai kirjekokoelmia, mutta syytä kyllä olisi, sillä nehän ovat hyvin kiinnostavia muun muassa ajankuvina. Kuten tämä Schjerfbeck-kirjakin näkyy olevan. Lisäksi taitelijuuteen liittyvät pohdinnat ovat aina kiinnostavia.

    Voi, kun sitä voisi, saisi ja osaisi elää siten ettei tarvitsisi laittaa ruokaa ja siivota, vaan saisi keskittyä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tosin kotitöitä tehdessä on monesti syntynyt hyviä ideioita ja paikallaan junnannut kirjoitustyö on lähtenyt taas etenemään. Mut ehkä maalaamisen kanssa on toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna Elina. Schjerfbeck tosiaan oli taiteilija isolla T.llä ja etenkin näissä kirjeissä kolleegalleen hän pohtii hyvin paljon taitelijiuutta. Samalla tulee esiin myös sitä, millaista taiteilijan arki oli 1900-luvun ensipuoliskolla.

      Mietin tuota viimeistä lainausta myös kuvainnolliseti. Lähinnä siinä mielessä, että vanhana elämäänsä taaksepäin miettiessään voisi todeta, että on tehnyt sitä mitä on halunnut, toteuttaisi enemmän omia haaveitaan tässä ja nyt.

      Poista
    2. Niinpä. On tärkeää yrittää toteuttaa haaveitaan ja unelmiaan, ovat ne sitten mitä tahansa. Joskus kyllä arkinen elämä tuntuu vievän energiaa eikä unelmien toteuttamiselle oikein jää aikaa ja voimia, mutta toisaalta arkea on helppo syyttää siitä, ettei unelmiaan uskalla toteuttaa.

      Poista
    3. juuri noin minäkin ajattelen ja korostan vielä, että lähinnä kyse on voimista, energiasta ei niinkään ajasta. Meillä tämä arjen pyörittämien on vielä suhteellisen helppoa, verrattuna esim. siihen, mitä Schjerfbeckin elämä oli ajoittain.

      Poista
  3. Hyvä postaus, ja olennainen kysymys, voiko materiaalia julkaista.

    Helene Schjerfbeck on niin kuuluisa ja hyvä taiteilija, ja hänen poismenostaan on pian 70 vuotta, niin minusta voi.

    Luonnollisesti en omista enkä koskaan tule omistamaan Helene Schjerfbeckin tuotantoa, mutta kuvista päätellen loistava taiteilija, maineensa arvoinen. Lukuisat omakuvat lienee ollut aika tärkeä osa tuotantoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke!

      Luulen, että nuo Schjerfbeckit ovat meidän kaikkien tavallisten pulliaisten saavuttamattomissa, ei taitaisi lottovoittokaan auttaa :)

      Omakuvat ovat sikäli olleet tärkeitä S:lle, että hän on niiden kautta pystynyt tutkimaan ihmistä haluamallaan tavalla. Hän vähän vierasti mallien käyttöä, tai ei löytänyt sopivaa mallia tai mallit eivät käyttäytyneet niin kuin halusi. Osasyy, varsinkin vanhuudessa, omakuviin oli myös yksinäisyydessä, lähellä ei ollut ihmisiä, joita olisi voinut käyttää mallina.

      Poista
  4. Minulla on tämä tällä hetkellä luettavana: lueskelen kirjaa aika hitaaseen tahtiin, pari lukua aina ennen nukahtamista.

    Minustakin tuo teemoittainen jako on jossain määrin keinotekoinen, ja joistakin kirjeista olen joutunut oikein miettimään, mainitaanko siinä kyseessä olevaa teemaa ollenkaan. Samaa mieltä olen myös siitä, että Holgerin johdannot ovat hyviä, ja kirjeet itsessään ovat tietysti mielenkiintoisia, ja piirtävät kuvaa aika raskaasta elämästä ainaisine sairauksineen ja yksinäisyyksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tällaiset toimivat paremmin kronologisessa järjestyksessä. Joitain hyviä temaattisia esityksiä on olemassa, mutta ne keskittyvät yleensä vain yhteen tai korkeintaan kahteen teemaan, jota käsitellään syvemmin. Tässä ainakin osa teemoista tuntui olevan melko heppoisten mainintojen varassa, kuten sanoit, välillä piti miettiä onko kirjeessä ollenkaan mitään teemaan liittyvää.

      Poista
  5. Oi miten ilahduin, kun näin, minkä kirjan olit valinnut tällä kertaa. Kerroitkin siitä niin hienosti ja monipuolisesti. Ostin tuon kirjan ruotsinkielisenä, Helene Schjerfbeck: och jag målar ändå. Aikaisemmin olen lukenut Riitta Konttisen Oma tie, joka kertoi myös Schjerfbeckin elämästä, mutta kirjeet ovat aina kirjeitä. Pidän kovasti Schjerfbeckin kuvista ja niiden utuisesta värimaailmasta, mutta nuo omakuvat, ne myöhemmät, eivät minuakaan miellytä.
    "Mutta älä siivoa äläkä laita ruokaa - mieti millaista olisi muistella siivouksen ja ruuanlaiton täyttämää elämää" Onneksi osaan tuon – voin jättää aika paljon tekemättä silloin, kun olen innostunut "luomaan" jotakin. Kyllä nuo roskat ja muut jaksavat odottaa ja onneksi voi ruoanlaitossakin käyttää oikoteitä nyt, kun ei ole enää pikkulapsia kotona.
    Ateneumin näyttely on minulle turhan kaukana, mutta onneksi täällä on myös suuri Schjerfbeck-näyttely

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Clarissa!

      Itse en ole lukenut Schjerfbeckistä muuta kuin Rakel Liehun fiktiivisen kertomuksen "Helene"

      Sinä onnekas, joka osaat priorisoida. Kuten Anna Elinalle totesin, minulla se on enemmän energia- kuin aikakysymys. Tuntuu, että aika vain valuu johonkin, eikä saa tehdyksi niitä asioita, joita oli suunnitellut. Tämä tietokone on suuri aikasyöppö.

      Hauskaa, että tekin pääsette nauttimaan S:stä lähes kotikulmilla.

      Poista
    2. Miten minä nyt tuon Rakel Liehun "Helenen" unohdin. Siitä on pitkä aika siitä, kun sen luin, mutta kirjahyllystä se löytyy. Kuten huomaat, olen Schjerfbeck-fani:-) Voi olla, että kuvaamataidon opettajani on siihen osasyyllinen, sillä kävimme usein tuossa entisen kotikaupunkini museossa ihailemassa Helenen tauluja ja muutenkin taisi Helene olla tälle miesopettajalle se ykkönen Suomen taiteilijoiden joukossa.

      Poista
    3. Opettajat tosiaan ovat monesti "syyllisiä" (positiivisessa mielessä)mielenkiintomme kohteisiin. Minä olen aina pitänyt lukion historianopettajaani "osasyyllisenä" omaan historiainnostukseeni, jopa niin pitkälle, että siitä on tullut ammatti.

      Poista
  6. Hieno arvostelu! Olen pitänyt Schjerfbeckin töitä usein aika synkeinä mutta kirjan lukeminen vähän muutti suhtautumista hänen töihinsä. Ehkä kirjeiden lukeminen avasi minulle vähän enemmän Schjerfbeckin persoonaa ja uraa ja selitti töiden taustaa.

    Tämä on myös ajankuvana varsin kiintoisaa luettavaa ja kirja on visuaalisestikin kaunis - niin kuin aiheeseen sopiikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Norkku.

      Minullekaan Schjerfbeck ei ole täysin kolahtanut, mutta kirjan lukemisen jälkeen monia töitä osaa katsoa eri tavalla ja ainakin kunnioitus hänen tinkimättömyyttään kohtaan nousi.

      Minusta kirja on oikein kaunis, sopiva "sohvapöytäkirjaksi" ja selailtavaksi.

      Poista
  7. Kiitokset kiinnostavasta tekstistä! Kiitokset erityisesti sydämen pohjasta tuosta viimeisestä lainauksesta. Minä vain siivoan, en kirjoita, ja mitä sitten? Suoraan sanottuna hulluhan minä olen!

    Schjerfbeck on kiinnostava taiteilija, vaikka minullakin on häneen jokseenkin kahatalainen suhde. Aina en syystä tai toisesta jaksa, mutta on selvää, että hän oli ja on yhä yksi tähdistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula kiitoksista. Eikö vain ollutkin osuva lainaus, laittoi meidät monet ajattelemaan ja se on jo yksi askel kohti tekemistä, toivottavasti ainakin.

      Poista
  8. Jaana, oli kiinnostavaa lukea tästä kirjasta ja Schjerfbeckistä. Minäkin voisin suunnistaa tuonne Ateneumin näyttelyyn. Olen varmaan Turun taidemuseossa tutustunut taiteilijan joihinkin töihin, koska ne ovat jääneet lapsuudestani hyvin mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara!

      Luultavasti ainakin osa S:n töistä on piirtynyt johonkin kollektiiviseen kansalliseen muistiin, sen verran paljon niitä kuitnekin on ollut julkisuudessa esillä. Tosin paljon hänen töitään on ollut myös näyttelyissä esillä, joten olet varmasti suurella todennäköisyydellä nähnyt niitä ennenkin.

      Poista
  9. Minullakin on tämä "yöpöydällä", mutta en ole ehtinyt kuin selailemaan. Kiitos arviosta! Pidän tavattomasti monista Schjerfbeckin töistä, mm. Toipilaasta. Pitäisi mennä katsomaan Ateneumin näyttely, sieltä löytyisi varmasti uusia suosikkeja!

    VastaaPoista
  10. Schjerfbeckiltä löytyy useita minuakin puhuttelevia töitä ja aion ehdottomasti käydä katsomassa tuon näyttelyn. Uskon, että kirjan lukeminen auttoi ymmärtämään ja katsomaan hänen töitään uudella tavalla.

    VastaaPoista
  11. Hei! Schjerfbeckin näyttely on ehdottomasti lomatekemisten listalla, sillä olen aina ihaillut hänen töitään. En tiedä kuvataiteista kovinkaan paljon mutta Scherfbeck on niitä harvoja, joihin olen enemmän perehtynyt. Jäin miettimään sivuseikkaa kirjeiden hallussapidosta: onko Maria Wiik palauttanut kaikki Helenen lähettämät kirjeet vai miten ne ovat päätyneet takaisin? 212 on aika iso määrä kuitenkin. Itse julkaisua mielestäni puoltaa Schjerfbeckin oma lupa siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria Wiik kuoli 1928 ja ehkä kirjeet ovat tässä vaiheessa palautuneet S:lle. Saattaa olla, että S. on itse pyytänyt niitä, sillä hän tosiaan pelkäsi, että hänen henkilökohtaisia kirjeitään tai muita dokumentteja vuotaisi julkisuuteen.

      Tuo S:n lupa tosiaan puoltaa asiaa, mutta tosiaalta tiedetään, miten epäilevästi hän suhtautui henkilökohtaiseen julkisuuteen.

      Näyttely tosiaan on varmasti kokemisen arvoinen.

      Poista