tiistai 7. elokuuta 2012

Anna Kortelainen - Puolivilli puutarha



Anna Kortelainen: Puolivilli puutarha. Albert Edefeltin Haikko. Otava 2004. 157 s.

Puolivilli puutarha on tilaustyö, jonka Albert Edefeltin säätiö tilasi taidehistorioitsija Anna Kortelaiselta Edefeltin syntymän 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Työn tarkoituksena oli esitellä Edefeltin Porvoossa ja Haikossa maalaamia teoksia ja samalla hänen elämäänsä näillä seuduilla. Kortelainen oli kirjan kirjoittajaksi sikäli luonteva valinta, että hän oli väitellyt Edefeltistä vuonna 2002. Ostin kirjan Edefeltin ateljeemuseosta, josta kirjoitin oman postaukseni jokin aika sitten. Syitä kirjan ostoon oli useita. Ensinnäkin pidän kovasti Anna Kortelaisen tavasta kirjoittaa historiaa. Toiseksi Edefelt on yksi suosikkimaalareitani ja kolmanneksi suhteellisen tuoreena porvoolaisena janoan tietoja uuden kotikaupunkini historiasta ja sen merkkihenkilöistä.

Edefelt syntyi Porvoossa 1854 Kiialan kartanossa (kartano toimii nykyään juhlatilana ja vietimme siellä runsas viikko sitten mieheni 50-kymppisiä). Kartano kuului Edefeltin äidin suvulle ja siitä tuli taiteilijan lapsuuden kesien näyttämö. Kartanosta oli kuitenkin luovuttava taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja perhe-Edefelt joutui siirtämään kesänviettonsa Haikon kartanon mailta vuokraamaansa kesähuvilaan, Villa Edefeltiin, jonka pihapiiriin taitelija rakennutti pienen ja vaatimattoman ateljeen. Haikko toimi nimenomaan kesäkotina, jossa talvet Pariisissa työskentelevä Albert lepäsi perheensä, äitinsä ja sisartensa hoivissa.



Samalla kun Kortelainen selvittelee Edefeltin Haikossa ja Porvoossa maalaamien teosten taustaa ja sisältöä, hän luo monipuolista kulttuurihistoriallista kuvaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maailmasta. Hän tuo Edefeltin esiin paitsi taitelijana niin myös perheenjäsenenä, poikana ja veljenä, sekä säätynsä jäsenenä, kulttuurieliittiin kuuluvana ruotsinkielisenä aatelismiehenä. Kortelainen kuvaa Edefeltin Haikossa viettämää kesäelämää osana säädyn mukaista tapaa viettää kesää maaseudulla talvisen aherruksen vastapainona. Hän tuo esiin, miten Haikko ja Pariisi edustivat Edefeltin elämässä erilaisia puolia: Haikossa korostui elämän yksityinen puoli, Pariisi taas oli julkisen elämän näyttämö, Haikko merkitsi hillittyä säädyn mukaista elämää, kun taas Pariisin elämää saattoi kutsua boheemiksi taiteilijaelämäksi.

Vaikka Haikko merkitsi lepoa talven rasitusten jälkeen ja sen elämässä korostui kesän vieton erilaiset muodot, ei Edefelt kuitenkaan jättänyt työntekoaan kesälläkään, jopa päinvastoin, kuten selviää hänen äidilleen uudenvuodenyönä 1882-1883 lähettämästä kirjeestä:

Parhaiten työskentelen ehdottomasti Haikossa. Toivon myöskin voivani tulla tänä vuonna kotiin niin aikaisin, että todella pystyn tekemään siellä suurteoksen ja monia pikkutöitä. Olen nykyisin täysin kyllästänyt kaikkeen, mitä kutsutaan bibelotmaalaukseksi [sieviin pikkuesineisiin keskittyväksi maalaukseksi], ja pidän suurta osaa oman aikamme seikoista, niin taiteen kuin henkisen elämänkin alalla, hajanaisina, melko kummallisina mutta myös melko samantekevinä ylellisyysesineinä, jotka on järjestetty etagerelle [hyllykölle]. - Kaipaan jotakin, mikä voisi nostattaa mieltäni ja tunkeutua jopa sydänjuuriini saakka, jotain mikä jo etukäteen tekisi tiettäväksi, että nyt ei ole leikistä kysymys, jotain kunnollista, miehekästä - olkoon sitten aihe mikä hyvänsä. Kieltämättä tällä kertaa haluaisin tehdä jotain runollista, jotakin, mikä kuuluisi enemmän sadun kuin historian alueelle - unelmoin prinsessasta Pohjolan kesäyössä, mutta en saa hänestä otetta. (PP, s. 78-81)

Haikossa ollessaan Edefelt maalasi perheenjäseniään, rakasta äitiään Alexandraa ja sisariaan. Erityisen liikuttava on maalaus keuhkotautia sairastavasta Ellen-sisaresta, jonka Albert maalasi vähän ennen sisaren kuolemaa. Perheenjäsentensä lisäksi Edefelt ikuisti tavallisia kansan ihmisiä erilaisissa toimissa ja tilaisuuksissa. Kortelainen erittelee mielenkiintoisesti taiteilijan tapaa kuvata ihmisiä niin, että kuvattava näyttäytyy maalauksissa selkeästi sekä säätynsä että sukupuolensa edustajana. Näiden rajojen rikkominen ja ylittäminen ei tullut missään nimessä kysymykseen. Ihmisten lisäksi Edefelt kuvasi Haikon luontoa, ympäröivää merta ja omaa huvilaympäristöään. Kortelaisen mukaan Edefelt ei kuitenkaan ollut varsinainen maisemamaalari, vaan hänen maisemissaan ihminen oli läsnä jollain tavoin lähes aina.

Kuten jo aiemmin mainitsin, pidän Kortelaisen tavasta kirjoittaa historiaa. Hänen kielensä on kaunista, ajoittain jopa runollista, mutta kuitenkin täsmällistä. Kerronnan takia hän ei kuitenkaan tingi analyyttisestä otteesta ja historiallisesta kontekstoinnista vaan ottaa ne mukaan osaksi tarinaa luontevasti ja pakottomasti. Ainoa mikä ehkä hieman häiritsi oli ajoittainen ylitulkinta, esimerkiksi joidenkin maalausten kohdalla.

Ulkoasultaan kirja on erittäin kaunis runsaan kuvituksen seurauksena. Tuoreena porvoolaisena nautin suunnattomasti erityisesti Porvoo aiheisista maalauksista. Kuvien myötä oli helppo siirtyä 1800-luvun lopun tunnelmiin, kuvitella Edefelt asumaan Villaansa, haistaa meren tuoksu, nähdä innostuneet pikkupojat touhuissaan ja kuulla askeleet Porvoon kaduilla.


16 kommenttia:

  1. Viehättävää! Historian ystävänä voisin tykätä tästä kovasti. Rinsas kuvitus on iso plussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus on tosiaan hieno ja jos tällainen kulttuurihistoriallinen kerronta kiinnostaa, niin suosittelen.

      Poista
  2. Jälleen hyvä ja kiinnostava teksti mielenkiintoisesta kirjasta.

    Sinä kun tykkäät Kortelaisen tavasta kirjoittaa historiaa, niin sanopa, tykkäsitkö Virgieniestä? Mie aloitin sen aika monta vuotta sitten, kun Anna Kortelainen oli esiintymässä Joensuun kirjallisuustapahtumassa, enkä päässyt puoliväliä pidemmälle. Joko jokin kirjan tyylissä häiritsi minua tai sitten luin kirjaa ihan väärään aikaan.

    En oikein tiedä itsekään, mikä tökki, mutta ainakin silloin mulle tuli sellainen käsitys, että Kortelainen on parempi esiintyjänä kuin kirjoittajana (ehkä syy onkin just siinä, että odotin erilaista kirjoittamistapaa karismaattisen esiintymisen jälkeen ja siksi petyin). Mutta nämä ovat tietenkin makuasioita ja toisaalta samankin kirjoittajan eri aikoina ja eri teoksissa kirjoittamat tekstit toimivat eri lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna Elina!

      Tykkäsin Virgieniestä. Tiedän kuitenkin, että Kortelaisen tyyli jakaa mielipiteitä melko voimakkaasti, toiset tykkäävät, toiset eivät voi sietää. Minusta Kortelainen on hyvä sekä kirjoittajana että esiintyjänä.

      Poista
    2. Näin on, Kortelaisen tyyli jakaa mielipiteitä - luin aikanaan Virginien ja toisaalta pidin siitä, sen jännitteestä, toisaalta taas tuntui että kirjoittaja toi itseään siinä vähän liikaa esille - ehkä vähän sama tunne minulla on hänestä tv-esiintyjänä. Että hänen persoonansa ja halunsa tuoda sitä esille vie huomiota asioilta. Tai sitten olen vain kateellinen menestyneelle naiselle!

      Poista
    3. Eeva H, en ole kokenut, että Kortelainen toisi omaa persoonaansa esille asioiden kustannyksella. Ehkä hänen voimakas tapansa esittää asiat saa aikaan tällaisen ajatuksen. Myönnän ainakin oman kateuteni Kortelaiseen nähden, hän pystyy tekemään ja tekee juuri sitä mistä itsekin haaveilen (no en niistä tv-esiintymisistä) eli kirjoittaa mielenkiintoisista asioista ja siitä vielä maksetaankin. Minä olen toistaiseksi saanut vain kirjoittaa, ilman maksua :)

      Poista
    4. Joo, ehkä enemmänkin on kyse makuasioista: en vain taida pitää hänen esiintymistavastaan.

      Poista
  3. Tuo on minun kirjani! Kirjoitit niin kiehtovasti, että kirja on saatava. Sitä paitsi meilläkin on melkein puolivilli puutarha:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Clarissa, ja olen melko varma, että pitäisit tästä.

      Poista
  4. Kirjasta en mitään tiedä, mutta Anna Kortelainen oli varsin asiantunteva ja liekeissä 10 kirjaa vallasta osassa, jossa käsiteltiin Kafkan Oikeusjuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole kyseisestä sarjasta nähnyt kuin muutaman jakson, mutta tiedän, että A.Kortelainen on hyvä esiintyjä ja keskustelija, jolla on selkeät omat mielipiteet.

      Poista
  5. Mikä kirja! Tämä minun pitäisi saada, sillä rakastan puutarhoja, Edelfeltiä ja kaikkea mennyttä. Luen nyt Riitta Konttisen elämänkertaa eräästä suomalaisesta kuvataiteilijasta.

    Postaamasi kirja minun piäisi ostaa itselleni lahjaksi;-)

    Anna Kortelainen tuo minulle mieleen jotain...en vain saa ajatuksesta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin Leena, että pitäisit tästä, sillä se sisältää kaikki nuo mainitsemasi elementit.

      Luetkohan Konttisen Fanny Churberg-elämäkertaa? Se kiinnostaisi kovasti myös minua.

      Poista
  6. Minä ihastuin Kortelaisen tyyliin Virginiessä ja Levoton nainen: hysterian kulttuurihistoriaa oli myös vaikuttava. Oletko sen lukenut? Kirjahyllyssäni on pitkään seisonut Kortelaisen Naisen tie, mutta sen paksuus on vähän tökkinyt... Haluaisin myös tuon Puuvilli puutarhan kokoelmaani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut myös tuon Levottoman naisen, mutta pidin sitä vähän raskaslukuisena lääketieteellisen termistön vuoksi. Pitäisi ehkä palata siihen uudelleen, kiinnostaisi erityisesti siinä oleva Ellan Edefelt-osuus.

      Suosittelen Naisen tietä, se helppolukuinen verrattuna esimerkiksi juuti tuohon Levottomaan naiseen.

      Poista