torstai 2. elokuuta 2012

Edefeltin jalanjäljillä Haikossa

Kävimme tutustumassa Haikossa sijaitsevaan taiteilija Albert Edefeltin ateljeemuseoon, joka sijaitsee samoissa maisemissa kuin Haikon kartano. Kiialan kartanossa Porvoossa 1854 syntynyt taiteilija vietti talvensa yleensä Pariisissa, mutta aina kesän tullen palasi Porvooseen, Haikkoon, josta hän vuokrasi Haikon kartanon mailla sijaitsevan kesähuvilan. Töitään varten hän rakennutti itselleen ateljeen, jossa hän 24 kesän aikana maalasi yhteensä 220 teosta. Rakennus on ollut museona vuodesta 1951 lähtien. Museossa on nähtävillä muun muassa joitakin luonnoksia ja Edefeltille kuulunutta irtaimistoa.

Yllä oleva kuva on museon pihapiiristä. Sisälläkin sai ottaa kuvia, mutta ainoastaan omaan käyttöön ja siksi en niitä halua tänne laittaa, ettei kenellekään tule kiusausta kuvia kopioida.

Museon jälkeen käväisimme Haikon kartanon alueella, jossa oli nähtävillä julistekopioita Edefeltin töistä autenttisilla maalauspaikoilla. Myös Porvoon keskustasta on löydettävissä vastaavia, pitäkäähän silmänne auki, jos siellä liikutte.








Loppuun vielä pieni makupala ateljeesta ostamastani Anna Kortelaisen kirjasta Puolivilli puutarha. Albert Edefeltin Haikko: 


Elokuun toisena päivänä Edefelt oli pitkällä kävelyllä Haikon maisemissa, kun hän alkoi tuntea kovia rintakipuja. Auringon laskiessa hän kuitenkin istui vielä maalaamassa akvarellia villiintyneestä, vapaasti kasvavasta kukkamaasta. Aamulla hän ei enää kyennyt nousemaan vuoteesta. Vuosia oireillut sepelvaltimotauti oli aiheuttanut keuhkoveritulpan. [...] Ville Vallgren muistelee: "Päivää ennen kuin hän kuoli sydänhalvaukseen, tapahtui selvä käänne parempaan, professori Runeberg, joka kävi häntä katsomassa Haikossa, oli levollinen ja ennusti potilaansa paranevan - mutta päästyään kotiin Helsinkiin sai sähkeen Edefeltin kuolemasta". Tämä tapahtui elokuun 18.päivänä. Edefelt kuoli loppukesällä ja Haikossa kuten äitinsäkin muutamaa vuotta aiemmin. Ei koskaan enää syksyn merkkejä, ei lähtöä Haikosta. Kesä vain jatkui. ( PP s. 141)

Tasan 107 vuotta sen jälkeen kun Edefelt oli viimeisen kerran käyskennellyt Haikon mailla olimme me hänen jalanjäljillään. Sattumalta!

Jos Haikossa päin liikutte, suosittelen pistäytymään ateljeessa. Ja Kortelaisen kirjasta kuulette kohta lisää.

10 kommenttia:

  1. Onko tämä sama Anna Kortelainen, joka on ohjelmassa 10 kirjaa vallasta?

    Kuvat ovat hienoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama Kortelainen on. Hän on väitellyt taidehistoriasta ja nimenomaan Edefeltistä.

      Kiitos kuvakehuista.Välitän ne miehelleni, joka kuvat on ottanut.

      Poista
  2. Minä en tiennytkään, että tuollainen museo on olemassa. Niin huonosti sitä tuntee lähiseutuja. Kiitos infosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Margit. En minäkään tiennyt ennen tätä vuotta, vaikka olen jo neljä vuotta asunut Porvoossa.

      Poista
  3. Oi, oletpa saanut käydä hienossa paikassa.

    Minulla on Rakel Kallion ja Douglas Sivenin upea kirja Edefeltistä, yhdistetty elämänkerta ja taidekirja. Se on yksi kirjahyllyni tärkeimmistä aarteista :) Sain sen aikoinani yli 80-vuotiaalta isoisältäni ylioppilaslahjaksi. Hän kysyi yo-juhlassani kaiken juhlaväen edessä että haluanko lahjaksi rahaa vai kirjan. En epäillyt hetkeäkään vastata että kirjan, sillä tunnen hänen kirjamakunsa ja lapsena parasta mitä tiesin oli mummolan kirjahylly.

    Isoisäni hurahti Edefeltiin kunnolla, kävi Pohjois-Suomesta käsin aikoinaan useamman kerran katsomassa Ateneumissa Edefeltin näyttelyn huolimatta korkeista ikävuosistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama kirja, mieheni sai sen juuri syntymäpäivälahjaksi. Ajattelin siitä jostain vaiheessa postata, kun saan sen luetuksi. Juuri tuo kirja oli yksi syy, joka antoi kimmokkeen lähteä katsomaan tuota ateljee-museota.

      Ihana tarina sinusta ja isoisästäsi.

      Poista
  4. Oi miten mielenkiintoinen posti, kiitos tästä! Viime kesän motskarireissulla yövyimme Haikossa, vaan tämä ateljeemuseo jäi kokematta, harmi.

    Liikauttava tuo Kortelaisen tekstiosan loppu, "Ei koskaan enää syksyn merkkejä, ei lähtöä Haikosta. Kesä vain jatkui."

    Lempeitä elokuun askelia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Hannah ja toivottavasti pääset vielä ateljeemuseon kokemaan.

      Minustakin tuo kirjan loppu oli kaunis. Odotan innolla, että saan luettua sen kokonaan. Olen vasta vähän sitä selaillut, mutta tuo loppu pisti silmään päivämäärän vuoksi.

      Ihanaa elokuuta sinullekin.

      Poista
  5. Miten mainio sattuma! Ja mielenkiintoinen paikka, panen sen korvan taakse.

    Minäkin pääsen huomenna pitkästä aikaa taiteen makuun, sillä menemme äitini kanssa Ateneumiin katsomaan Helene Schjerfbeckin (hahaa, osasin kirjoittaa sukunimen oikein lunttaamatta!) näyttelyä. Odotan sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tosiaan painaa paikka mieleen, jos Porvoossa päin liikkuu.

      Tuo Schjerfbeck-näyttely minunkin pitää vielä katsastaa ennen Moskovaan lähtöä. Kirjoittelin nimeä melko monta kertaa Schjerfbeck-postausta tehdessäni, mutta yhtä monta kertaa tarkastin, onko oikein kirjoitettu.

      Poista