perjantai 3. elokuuta 2012

Elokuvakymppi



Helsingin Sanomissa listattiin 2.8.2012 10 maailman parasta elokuvaa. Lista on Britannian elokuva-arkiston julkaisema Sight and Sound-lehden kokoama. Lehti järjestää kerran 10 vuodessa äänestyksen kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Yleensä nämä listat ovat vähän vanhempien elokuvien juhlaa, kärjessä on keikkunut vuosikymmenestä toiseen Orson Wellesin elokuva Citizen Kane. Tänä vuonna sen tiputti valtaistuimelta Alfred Hitchcockin Vertigo - punainen kyynel, Wellesin elokuva oli toisena.

Molemmat edellämainitut elokuvat ovat hienoja, mutta eivät ne välttämättä omaan kymppiini mahtuisi. Heidin tavoin ihmettelen, pitääkö elokuvan olla aina vanha, että se saa paljon tähtiä.

En voi missään nimessä pitää itseäni minään elokuva-asiantuntijana, mistä kertoo se, että en ole tuosta Sight and Sound-lehden kymmeniköstä nähnyt kuin nuo kaksi edellämainittua. Kiinnitän todennäköisesti huomioni täysin erilaisiin asioihin kuin varsinaiset elokuva-asiantuntijat. Yleensä elokuvan on herätettävä joitakin tunteita, kosketettava jollakin tavoin, että miellän sen hyväksi. Toki merkitystä on myös näyttelijätyöllä ja kerrottavalla tarinalla, sen sijaan erilaiset tekniset tehokeinot ja muut vastaavat harvoin tekevät minuun vaikutusta.

Oma listani (tämänhetkinen, huomenna kenties olisi jo toisin) on seuraava:

1. Krzysztof Kieslowski: Kolme väriä: Sininen. Tässä elokuvassa erityisesti musiikki teki vaikutuksen.
2. Philip Kaufman: Olemisen sietämätön keveys. Ihana ja herkkä Juliette Binoche hurmaa.
3. Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä. Pidän yleensäkin Kaurismäen leffoista, mutta tämä on suosikkini. Elokuva jotenkin huokuu yhteistä toisesta välittämistä.
4. Stephen Daldry: Tunnit. Nerokas tarina, jossa kolmea naista yhdistävänä tekijänä on Virginia Woolfin romaani Mrs.Dalloway. Elokuva tuo Michael Cunninghamin luoman maailman hienosti esiin ja erilaiset ajankuvat ovat loistavasti tehtyjä.
5. Pedro Almodovar: Korkeat korot. Almodovarilta olisin voinut valita lähes minkä tahansa elokuvan, sillä rakastan hänen värikästä ja ajoittain hullua elokuvamaailmaansa.
6. Claude Berr: Kimpassa. Elokuvassa on loistavat näyttelijät, muun muassa Audrey Tautou ja ihana tunnelma.
7.Woody Allen: Vicky Cristina Barcelona. Allenin kohdalla sama vaikeus kuin Almodovarin, vaikea valita vain yhtä. Pidän siitä kun elokuvissa puhutaan paljon ja sen taidon Allen osaa.
8. Julie Delpy: Ranskalainen viikonloppu. Tämän kesän suosikki, paljon puhetta riittää tässäkin, mutta myös huumoria.
9. Mike Leigh: Vuosi elämästä. Arkikin voi olla kaunista, mutta myös surullista. Pidän Leighn elokuvissa niiden maanläheisestä, arkisesta kerronnasta.
10. Sharon Maguire: Bridget Jones - elämäni sinkkuna. Elokuvan yksi tehtävä on saada hyvälle tuulelle ja sen tämä elokuva tekee joka kerta. Olisin samalla perusteella voinut valita myös Richard Curtisin elokuvan Love Actually. En vain voi vastustaa Hugh Grantia.

Olisi kiva kuulla teidän kärkikymmenikkönne. Löytyykö Hesarin listasta teidän suosikkejanne?

24 kommenttia:

  1. Voi, miten ihana postausaihe! Tartun tähän mielelläni. Tiedätkö, listallasi on monta minulle tärkeää elokuvaa. Neljä ensimmäistä natsasi niin loistavasti, että vaihtaisin vain Kaurismäeltä Le Havren, josta pidin ihan valtavasti.

    Sitä vain mietin, että miten ihmeessä muistaa kaikki elokuvat? Täytyykin alkaa tonkia elokuvia muistin sopukoista.

    Ranskalainen viikonloppu kuuluu tulevan viikonlopun ohjelmistooni. Mukava kuulla, että minulla on odotettavissa unelmaelokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin tosiaan voinut Kaurismäeltä valita myös jonkun toisen, esim. juuri Le Havren tai Kauas pilvet karkaavat.

      Muistaminen oli vaikeaa ja aivan varmaan minäkin unohdin jotakin. Heti mieleen tulee sympaattinen Once, josta pidin todella paljon.

      Hauskaa tulevaa elokuvailtaa!

      Poista
  2. En pysty nimeämään omaa kärkikymmenikköä, sillä katson todella vähän elokuvia. Mutta piti alkaa kommentoida ykköstäsi. Sininen teki myös minuun suuren vaikutuksen - se tunnelma, se tunnelma! Kuulen musiikin vieläkin päässäni, vaikka elokuvan katsomisesta on aikaa vaikka kuinka monia vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisen tunnelma oli todella vaikuttava, kävin elokuvan katsomassa kolmeen kertaan ja joka kerta se vangitsi minut. Ja musiikki...ostin soundtrackin itselleni ja sitä teen todella harvoin.

      Poista
  3. Olen harrastanut joskus elokuvia ja Citizen Kane ja Vertigo ovat hyviä elokuvia, en osaa kuitenkaan arvottaa filmejä top10:iin, mainitsemasi Mies ilman menneisyyttä on hyvä.
    Pidän myös Kauriinmetsästäjästä, ja animaatio Wall-E:sta, monia hyviä filmejä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki tuo arvottaminen on vaikeaa, varsinkin kun ei ole mikään suuri elokuvatuntija. Mutta on siinä hauskatkin puolensa, esimerkiksi yrittää palauttaa mieleensä niitä, jotka ovat joskus ammoin tehneet vaikutuksen.

      Poista
  4. Sight & Soundin kymmeniköstä olen nähnyt seitsemän. 2001 ja Mies ja elokuvakamera ovat sellaisia teknisiä kikkailuja että ymmärrän mistä se arvostus tulee mutta minua ei kiinnosta, Citizen Kane on ihan mainio joskaan ei sekään niin suuria intohimoja aiheuta, mutta Vertigo, Tokio Monogatari, Pelin säännöt ja Auringonnousu ovat kaikki mestariteoksia ja voisin laittaa ne myös omaan kärkikymmenikkööni, ainakin jos erottelisin "parhaat" ja "suosikkini" (jälkimmäiseen ryhmään voi ottaa myös kaikenlaisia henkilökohtaisia oikkuja). Tai ehkä Vertigon sijasta sittenkin Taka-ikkunan.

    Elokuvan pitää siinä mielessä olla aika vanha että se nousee kaanonin huipulle, uudemmissa leffoissa tulee helposti suurta hajontaa suosikeista...minkä huomaan kyllä siitä jos pääsisin myös äänestämään, ne uudemmat leffat jotka tällaisille listoille nousevat ovat pääasiassa sellaisia joista minä en pidä ja toisaalta omat suosikkini eivät esille nouse (joka tapauksessa New Hollywood on omaan elokuvamakuuni lähinnä kirosana) mutta Hitchcockin tai Murnaun hienoudesta voidaan olla samaa mieltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvällä prosentilla olet noita elokuvia nähnyt.

      Minulla kaikki valintani ovat suosikkeja, täysin henkilökohtaisia ilman mitään ymmärrystä esimerkiksi elokuvallisista teknisistä kikkailuista.

      Sama asia tulee esille kirjallisuutta arvottaessa, myös siellä kaanonissa hallitsee vanhempi kirjallisuus ja uuden kirjallisuuden on vaikea sinne nousta. Voi toki nostaa esiin kysysmyksen kenen mielestä kaanoniin kuuluvat kirjat/elokuvat ovat todella hyviä, vai sanotaanko niin vain koska kuuluu sanoa.

      Poista
  5. Valitettavan moni listasi leffoista on minulla kokematta, mutta Sininen voisi mahtua minunkin listalleni!
    Hesarin listalta ei juuri minun suosikkejani löytynyt. Polkupyörävaras oli aika hyvä muttei suursuosikiksi noussut sekään. Omalla listallani olisivat ainakin Benignin "Kaunis elämä" ja Spielbergin "Schindlerin lista". Upea on myös espanjalainen Lista de Espera, ja ruotsalaisen Josef Faresin "Jalla Jalla" on ilman muuta listallani myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuo Benignin "Kaunis elämä" on aivan mahtava, pitäisikin katsoa se joskus uudelleen. Mielenkiintoni heräsi myös tuota Lista de Espera kohtaan.

      Poista
  6. Jaana, meillä on sama vain Tunnit. Tosin listani on vuodelta 2010, joten se on siinä ja siinä, vaihdanko Brokeback Mountain -elokuvaan Vuosi elämästäni, jonka katson aina vain uudestaan, enkä enää ole katsonut Brokebackia aikoihin. Vein nyt elokuvalistani myös palkkiini, mutta tässä se on http://leenalumi.blogspot.fi/2010/06/elamani-elokuvat-kympin-karki.html

    Olen tehnyt tämän listan muutamaankin kertaan, mutta en nyt ihan vielä tee uusiksi. Täytyy sulatella, sillä filmejä tuli viime talvena katsottua paljon. Ostin melkein joka lauantaiksi elokuvan. Melkein. Näin kova lukija rentoutuu leffan parissa ja elokuvat on yksi suuri rakkauteni musiikin ohella. Kirjat vain ovat vieläkin ykkönen.

    Olen nähnyt varmaan kaikki Kaurismäet ja myös Kolme väriä, ne kaikki.

    Tunnelmallista elokuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin katsomassa listasi, olin nähnyt listaamistasi elokuvista kuusi ja useimmista olen pitänyt, mutta mitään suurempaa elämystä en ole ilmeisesti kokenut, koska ne eivät ole jääneet mieleen kunnolla.

      Oi ihanaa, sinäkin pidät Vuosi elämästä-leffasta. Haluaisin niin katsoa sen uudelleen.

      Huomasin muuten tänään, että listaltasi Sovitus tulee ensi viikolla TV:stä, pitää katsoa se uudelleen.

      Ihanaa elokuuta myös sinulle!

      Poista
    2. Jaana, teen ajalla uuden listan ja postauksen. Vuosi elämästä tulee siihen. Sekä R. että minä katsomme sen aina uudelleen. Talvella se vuorotteli Susane Bierin Häiden jälken ja Koston kanssa ja sitten oli tietty yksi tv-sarja, jonka kaikki tuotantokaudet ostin. Et ikinä usko tätä: Brothers & Sisters! Rkastan sitä niin amerikkalaista perhettä, vaikka yleensä minuun upooaakin paremmin brittiläisyys, tanskalaisuus tai jopa ranskalaisuus. Kevin on se veli, se mun isoveli, jota minulla ei koskaan ollut.

      Jatketaan tätä aihetta joskus. Katsos tämän voi nostaa esiin koska vaan. Ja jos ei pysty tiivistämään 10:en, voi tehdä vaikka TOP12. Aikani menee nyt syksyn kirjoissa ja säilönnässä, mutta takuulla marraskuu taas tuo elokuvat pintaan. Katsoimme viime talvena melkein joka lauantai leffan kera herkkujen. Siinä jos missä rentoutuu. Tästä olsi muuten kiva jatkaa piktälti, sillä minusta toiseen tutustuu melkein helpommin hänen suosikkifilmiensä kuin suosikkikirjojensa kautta;-) Filmimaku on kuin nakuilua!

      Sovitus on meillä DVD:nä ja olemme katsoneet sen useasti. Minua ottaa niin päähän, kun Briony ei oikeasti ikinä voinut hyvittää, minkä kauheuden hän teki.

      Jos olet nähnyt Francesin, takuulla järkytyit. Jessican suoritus oli ylimaallinen ja aihe oli niin rankka ja rankasti toteutettu, että en ikinä enää voi sitä katsoa...Onneksi filmi ei ollut oma, vaan ystävältä lainassa. Sylvian sen sijaan haluaisin löytää omaksi. Bierin filmit ostan poikkeuksetta etc.

      Join tänään iltapäivällä kyvlässä kahvia. Unohdin pyytää teetä. Sydän hakkaa ja käyn ylikierroksilla. Sen huomaa, että en pysty edes lopettamaan tai kirjoittamaan lyhyesti. Yleensä mukillinen aamulla riittää minulle...

      Poista
    3. Mielenkiinnolla odotan listaustasi ja toki voi listasta tehdä niin pitkän kuin haluaa :)

      Minullakin elokuvien katsominen on kesällä jäänyt melko vähiin, mutta ennen Moskovaan lähtöä pitää kasata varastoja mukaan otettavaksi syksyn ja talven pimeneviä iltoja varten.

      Pitäisi ehkä katsoa tuo Frances uudelleen, luulen, että olen sen nähdessäni ollut liian nuori, enkä siksi ole saanut siitä kunnolla irti.

      Mielenkiintoinen pointti tuo nakuilu :)

      Toivottavasti ylikierrokset ovat jo tasaantuneet ja yöllä uni tulee silmään. Mutta hauskaa, että kierroksilla käyminen tuotti näin mukavan ja pitkän kommentin.

      Poista
  7. Oi, rakastan elokuvia ja myös elokuvalistoja, eli teen varmasti myös oman listani.

    Sight & Soundin listalta olen nähnyt viisi elokuvaa, ja niistä pidän kovasti Vertigosta ja Citizen Canesta. 2001 ja Pelin säännöt ovat hienoja, mutta eivät tunnetasolla suosikkeja - Etsijät on minusta toivottaman tylsä.

    Sinun listaltasi olen nähnyt kuusi elokuvaa: 1, 2, 3, 4, 6 ja 10. Niistä pidän erityisesti Kaurismäestä (oma suosikkini häneltä on kuitenkin Varjoja paratiisissa) ja Tunneista, joka voisi olla omalla listallanikin. Leigh'n Vuosi elämästä on näkemättä, mutta hänen elokuvistaan Career Girls on yksi elämäni tärkeimmistä elokuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa sitten lukea sinun listasi Liisa, odotan mielenkiinnolla.

      Olen nähnyt myös tuon Leigh`n Career Girls ja pidin myös siitä, muutenkin Leigh on yksi suosikkiohjaajistani. Suosittelen sydämestäni tuota Vuosi elämästä leffaa, se on hieno.

      Poista
  8. Ihana aihe ja hyviä elokuvia. Katsoin Tunnit ihan äskettäin, ja tarina on kyllä hyvä ja elokuvatoteutuskin omalla tavallaan, mutta en aivan jaksanut innostua.

    Minusta on tavattoman vaikea listata kymmenen kärkeä. Hyviä elokuvia on paljon, moni eri tavalla hyvä. Joku on tavattoman viihdyttävä, joku taas hulvattoman hauska, osa on koskettavia, osa ajatuyksia herättäviä, osa maailmaa muuttavia, osa kauniita, osa teknisesti upeita... Miten nämä laitetaan järjestykseen?

    Viimeaikaisia hyviä ovat olleet intialainen Zindagi Na Milegi Dobara ja korealainen My Sassy Girl ja ikiaikaisia suosikkeja hongkongilainen Comrades - Almost a Love Story, jota olen jossain hehkuttanutkin.

    Pidän kovasti myös Elma Ilonan mainitsemasta Kauniista elämästä, mutta en Woody Allenista :-). Kaurismäet sen sijaan on ihania, ja tähän voisin nostaa yhden unohdetun: Zombie ja kummitusjuna. Sininen on oivallinen, mutta muistaakseni pidin jossakin vaiheessa Punaista parhaimpana.

    Espanjalais-argentiinalainen Secret in their eyes tulee nyt myös mieleen ja jenkkileffa 500 days of summer. Eurooppalaista yhteistuotantoa oleva Underground (1995) on myös hieno.

    Noissa HS:n ja vastaavissa listoissa minua harmittaa se, että niissä on paljon leffoja Yhdysvalloista, mutta muut maat on vähällä huomiolla. Tämänkertainen on itse asiassa pirteä poikkeus!

    Kiitos kiinnostavasta aiheesta, Jaana! Katsotaan, pääsenkö listaamaan top kymppiäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja perusteellisesta kommentista Paula.

      Toki tuo arvottaminen on vaikeaa ja esimerkiksi minulla elokuvat ovat hyvin erilaisia keskenään. Kaikkia niitä kuitenkin yhdistää se, että ne ovat henkilökohtaisella tasolla tärkeitä sekä myös se, että niissä on jotain, mikä saa katsomaan ne aina uudelleen ja uudelleen.Lista on siis hyvin subjektiivinen, eikä sillä sinällään ole mitään tekemistä esimerkiksi tuon S&S-lehden listan kanssa.

      Tuo mainitsemasi 500 days of summer oli aivan ihana, mutta Zombiesta en oikein innostunut, kuten en yleensäkään Mika Kaurismäen leffoista.

      Toivottavasti listaat omasi :)

      Poista
  9. Muutama ohjaaja paljastaa oman kärkikymppinsä, on tuolla uusia elokuvia seassa mutta niissä on isompaa hajontaa...
    http://screencrush.com/directors-top-10/

    Kaanonista, kun olen siihen usein laskettavia elokuvia nähnyt niin yleensä niistä kyllä huomaan että mikä niissä on "se juttu" josta jotkut innostuvat, vaikken itse välittäisikään, ja joskus taas "se juttu" kolahtaa myös minuun lujaa (Auringonnousun kohtaus nummella, Tokio Monogatarin jännitteinen rauhallisuus...)
    Mutta oma elokuvamakuni painottuu muutenkin tuonne Hollywoodin kultakauteen ja muualtakin hyvät leffat on luultavammin tehty ennen 70-lukua...se on oma estetiikkansa.

    Hetken mietinnän jälkeen oma tämänhetkinen kärkikymmenikkö, leffa per ohjaaja, ohjaajan mukaan aakkosjärjestyksessä.

    Ed Wood (Tim Burton)
    Cherbourgin sateenvarjot (Jacques Demy)
    Uhrijuhla (Robin Hardy)
    Meidän vastaeronneiden kesken (Howard Hawks)
    Takaikkuna (Alfred Hitchcock)
    Auringonnousu (FW Murnau)
    Tokio monogatari (Yasujiro Ozu)
    Punaiset kengät (Powell/Pressburger)
    Sininen enkeli (Josef von Sternberg)
    Auringonlaskun katu (Billy Wilder)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta linkistä. Sieltä löytyi ohjaajien listoilta vähän uudempiakin elokuvia, vaikka pääpaino niissäkin toki oli vanhemmisssa leffoissa.

      Takaikkunan minäkin nostaisin Hitchcockin parhaimmiksi, se on tullut katsottua muutaman kerran, myös Billy Wilderin Auringonlaskun katu on hyvä, mieleeni on myös jäänyt hänen leffansa Yks, kaks, kolme.Näiden lisäksi olen listaltasi nähnyt vain Demyn ja Hawksin leffat. Cherbourgille en erityisesti syttynyt.

      Poista
    2. Varmaan aika monella oli listoilla sekä uusia että vanhempia elokuvia mutta uusissa tulee enemmän hajontaa, niin kärkikymmenikköön ei niitä nouse.

      Yks Kaks Kolme on toki tuttu myös, ja kyllähän Wilderillä hyviä leffoja piisaa, Piukat paikat, Poikamiesboksi, Kesäleski...
      Yleensäkin pidän visuaalisesti näyttävistä elokuvista ja tekijöistä jotka ymmärtävät myös lavastuksen, valaistuksen, pukeutumisen päälle, ynnä kannatan myös hivenen vapaamuotoisempaa suhtautumista realismiin (mieluummin musikaaleja kuin dokumentteja). Tästä syystä siis Demy yleensäkin, ynnä von Sternberg, Hitchcock, Murnau, Powell/Pressburger...ynnä kymmenen kärjen ulkopuolelta Almodovar, Argento, Minnelli, Kaurismäki, Berkeley, Greenaway, Verhoeven...

      Poista
    3. Visuaalisuus on minullekin tärkeää ja siksi omalta listaltani löytyy esimerkiksi Almodovar. Ihailen myös suuresti Kaurismäen luomaa maailmaa, sen estetiikka on ihan omanlaistaan.

      Poista
  10. En ole nähnyt noita kaikkia HS:ssä olleita leffoja, joten vaikea sanoa niistä. Sinun listasi voisi olla omani, lisäisin siihen kuitenkin Lynchin Blue velvet (kö sen leffan nimi oli?) ja Almodovarin vaihtaisin Matadoriin. Nuo molemmat ovat olleet aivan lähtemättömiä leffakokemuksia. Sitten olisi pakko laittaa listaan myös Dinan tarina, joka oli myös elämys.

    Ja neljäs vaihto, mun olisi pakko laittaa Mohabbattein bollywoodin puolelta. Siinä oli jotain samaa kuin Kieslowskin leffoissa: kyyneleet alkoivat virrata aivan valtoimenaan puolivälissä leffaa. Myös Pölösen Kivenpyörittäjä löytyisi listaltani =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lienee sitten melko samanlainen leffamaku, suurin eroavaisuus lienee siinä ,että Bollywood-leffat ovat minulle tuntemattomia.

      Jos tekisin listan pelkästään suomalaisista leffoista nousisi Pölösen Kivenpyörittäjän ylä siltä.

      Poista