tiistai 18. syyskuuta 2012

Anton Tšehov - Kirsikkatarha




Anton Tšehov : Kirsikkatarha. Teoksessa Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta, Kirsikkatarha. (Alkuperäiset teokset Tsaika 1896, Djadja Vanja 1899?, Tri sestry 1901, Visnjovyi sad 1904, suom. Martti Anhava). Otava 2007, 332s.

Hyppään nyt lavalle Linnean haastamana ja esittelen teille Anton Tšehovin Kirsikkatarhan (jota olen kyllä tottunut kutsumaan nimellä Kirsikkapuisto, mutta käytän nyt tässä suomentajan valitsemaa nimeä). Olen nähnyt kyseisen näytelmän ainakin kerran ja tämä tapahtui Espoon kaupunginteatterissa, jossa päärooleissa olivat muun muassa ihanat Seela Sella ja Elsa Saisio. 


Tšehovin näytelmät ovat klassikkoja, joita esitetään uudelleen ja uudelleen. Syy siihen, että halusin lukea tämän näytelmän on se, että haluaisin käydä katsomassa sen täällä Moskovassa. Kun venäjän kielen osaamiseni on mitä on, niin helpottaa kummasti seuraamista kun tietää näytelmän tapahtumat ja henkilöhahmot etukäteen. Tiedän, että Kirsikkatarhaa ainakin tällä hetkellä esitetään Moskovan taiteellisessa teatterissa, josta kirjoitin aiemmin täällä ja jossa jo sen perustamisesta vuodesta 1898 alkaen on esitetty Tšehovin näytelmiä. 

Tšehovilaisuuteen liitetään yleensä tietty lyyrisyys ja tunnelmointi kuistilla, mutta näytelmien kääntäjä Martti Anhavan näkemyksen mukaan tällainen tulkinta perustuu enemmänkin näytelmien visuaaliseen puoleen, jota teatteriohjaajat ovat tuoneet esityksiin kuin itse Tšehovin tekstiin. Anhava onkin sitä mieltä, että Tšehov itse olisi halunnut, että hänen tekstinsä olisi pitänyt esittää toisella tavalla, mutta ei koskaan tuonut mieleipiteitään tarpeeksi selkeästi esiin. Itse pidän näkemieni Tšehovin näytelmien (olen Kirsikkatarhan lisäksi nähnyt kaikki muutkin ko. kirjaan otetut näytelmät) esitysten lyyrisyydestä ja niiden haikeasta tunnelmasta eikä se mielestäni kuitenkaan poista tekstin tehoa vaan vastakohtaisuudessaan luo mielenkiintoisia asetelmia.

LJUBOV ANDREJEVNA (katsoo ikkunasta puutarhaan) Oi minun lapsuuteni, minun puhtauteni! Tässä lastenhuoneessa minä nukuin, täältä katselin tarhaan, onni heräsi minun kanssani joka aamu, ja silloinkin tarha oli juuri tuollainen, mikään ei ole muuttunut. (Nauraa ilosta) Ihan, ihan valkoisenaan! Oi minun tarhani. Pimeän, sateisen syksyn ja kylmän talven jälkeen sinä olet taas nuori, täynnä onnea, taivaan enkelit eivät ole sinua hylänneet... Jos vain saisin raskaan kiven rintani päältä ja harteiltani, jos vain voisin unohtaa menneisyyteni. (KT s. 258)

Kirsikkatarha jäi Tšehovin viimeiseksi näytelmäksi, sillä hän kuoli samana vuonna 1904, vain 44-vuotiaana, kun oli näytelmän kantaesitys. Kirsikkatarhan tapahtumapaikkana on vanha aateliskartano. Tilanomistajatar Ljubov Andrejevna Ranevskaja palaa vuosia kestäneeltä ulkomaanmatkaltaan kotiin, jossa häntä ovat vastassa paitsi palvelusväki, sukulaiset ja tuttavat niin myös mittavat taloudelliset ongelmat, joiden ratkaisemiseksi kauppias Lopahin esittää taloa ympäröivän kirsikkatarhan hakkaamista maan tasalle ja maa-alueen muuttamista myytäviksi huvilatonteiksi. Kirsikkatarhassa konkretisoituvat sukupolvien väliset samoin kuin yhteikuntakerrosten erot. Nuori sukupolvi ja uudelleen muototuvat yhteiskunnalliset suhteet vievät yhteiskuntaa eteenpäin, kohti modernimpaa suuntaa. Näytelmän aika on ikään kuin pysähtynyt hetki uuden ja vanhan välissä, ja tässä hetkessä jokaisen on löydettävä itselleen uusi suunta. Vanhat tuntevat haikeutta, sillä mennyttä ei enää saa takaisin, nuoret sen sijaan katsovat tulevaisuuteen ja pyrkivät kohti uusia päämääriä. Tämän kaiken kiteyttää opiskelija Trofimov, joka lohduttaa maatilansa mahdollista kohtaloa surevaa Ljubov Andrejevnaa:

Onko maatila myyty tänään vai ei - eikö se ole samantekevää? Sen tarina on päättynyt jo ajat sitten, paluuta ei ole, polku on kasvanut umpeen. Rauhoittukaa, rakas ystävä. Ei saa pettää itseään, pitää edes kerran elämässä katsoa totuutta suoraan silmiin. (KT, s. 287) 

Linnea toivoi pientä pohdintaa siitä, miltä näytelmän lukeminen tekstinä tuntui. En ole kovin paljon näytelmiä lukenut enkä usko, että niitä tästä lähtienkään kovin ahkerasti luen, paitsi ehkä juuri Tšehovia, josta kovasti pidän. Näytelmän lukeminen itsessään on nopeaa, mutta vaarana on, että tekstiä harppoo liian nopeasti, kiinnittämättä huomiota pieniin vivahteisiin, samoin kuin näyttämöohjeistuksiin, jotka kuitenkin kertovat jotain oleellista näytelmän maailmasta. Tässä lukemassani teoksessa suomentaja Martti Anhava on taustoittanut ja kontekstoinut tekstiä kirjoittamisajankohdan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen tilanteeseen. Sen kautta esimerkiksi teoksen runsaat intertekstuaaliset viitteet aukenevat paremmin kuin kenties muutoin. Itse koin, että nämä viitteet sisälsivät osin mielenkiintoista taustatietoa, mutta mitenkään välttämätöntä niiden aukaiseminen tekstin ymmärrettävyyden kannalta ei ollut.

Nyt vain odottelen, milloin pääsisin katsomaan tätä. Jos niin onnellisesti joskus käy, lupaan siitä raportoida.

15 kommenttia:

  1. Toivottavasti pääset katsomaan Tshehovia alkukielellä, olisipa hienoa!

    Minulle Kirsikkapuisto on nimenä tuttu ja muistan sitä joskus hipelöineeni mutten ole lukenut. Tshehovin lukemiseni on myös ihan jollain äidinkielen tunneilla luettujen katkelmien tasolla (aiai). Mitä Tshehovin näytelmää suosittelisit, jos jostain pitäisi aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan :)

      Tsehov ei mielestäni ole missään nimessä vaikeaa, eri asia on, kiinnostaako niiden aihepiirit. Oma ehdoton suosikkini on Kolme sisarta.

      Poista
  2. Minulla on tuo sama teos hyllyssä. Olin opiskeluaikoina oikea Tsehov-fani, mutta en harmillista vain ole sittemmin Tsehoviin koskenut. Pitäisi. Hän on taituri! Toivottavasti pääset seuraamaan näytelmää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä luit opiskeluaikana kiintiön ainakin vähäksi aikaa täyteen :)

      Itsekin aina silloin tällöin palaan tähän, luen näytelmän tai kaksi, sitten se taas pitkäksi aikaa unohtuu. Linnean haaste toimi nyt hyvänä houkuttimena, samoin toive päästä katsomaan näytelmää.

      Poista
  3. Jokaisella on tulkintansa, Lokin lukeneena voin todeta, että näytelmä itsessään oli minusta hyvin visuaalinen, ja mestarillinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Jokke, jokainen tekee omat tulkintansa. Kirjailija, ohjaaja, katsoja.

      Minunkin pitäisi lukea Lokki uudelleen, se on jostain syystä jäänyt vähän vieraammaksi. Olen nähnyt sen kerran Suomenlinnan kesäteatterissa. Katsomiskokemusta haittasi hirveä sade :)

      Poista
  4. Minä luin hiljattain Lokin, tämäkin olisi kiintoisaa lukea. Tsehovin teoksiin, kuten moniin venäläisiin, on alussa ehkä vähän vaikea päästä sisälle jo rönsyävän nimistön vuoksi, mutta kun malttaa jatkaa niin vaivannäkö palkitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimet tosiaan ovat oma haasteensa venäläisessä kirjallisuudessa, kun etunimien ja sukunimien lisäksi käytetään isännimeä ja hellittely - ja lempinimiä.

      Jokelle jo totesin, että minunkin pitäisi palata uudelleen Lokin pariin.

      Poista
  5. En ole lukenut muita näytelmiä kuin Nummisuutarit koulussa. Pitäisi kokeilla. Olen nähnyt Kirsikkatarhan Moskovassa (taisin mainita siitä jo kerran aikaisemmin) ja Lilla Teaternissa. Ranevskajaa näytteli Elina Salo - jäi mieleen. Esitys ei ollut kovin kaihoisa, vaan komediallisesti viritetty, kuten Lillanissa oli tapana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina Salo on ihana. Pakko kertoa anekdoottina, että ex-mieheni on sukunimeltään Salo, ja kun hän nyt uudessa liitossaan sai tyttären, hän halusi antaa tälle nimeksi Elina, koska on näyttelijä Elina Salon suuri ihailija :)

      Itseasiassa Kirsikkatarha on nimetty komediaksi, mikä ei tosin lukiessa kovin hyvin mielestäni tullut esiin.

      Poista
  6. Minä en osaa lukea näytelmiä! Sen tähden haluaisinkin nähdä kaikki Tšehovin näytelmät esitettyinä. Pori oli mahtava teatterikaupunki, mitä ei voi sanoa Suomen Ateenasta (hah-hah) eli Jyväskylästä. Mutta minun aikanani siellä oli paljon kokeellista teatteria, toki myös Moliérin Luulosairas yms., mutta en muista Tšehovia. Kun olimme jo muuttaneet tänne muistan Turkan ohjanneen Poriin Täysin tyydytetyn naisen;-)

    Olen lukenut jonkin verran venäläistä kirjallisuutta ja sitä on yksi hyllyrivillinen, mutta näihin näytelmiin en pysty, sillä niiden lukeminen on ihan oma juttunsa. Kolme sisarta taitaisi olla se minun eniten himoitsema tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tekstissä totesin, en minäkään ole tottunut näytelmiä juuri lukemaan. Tsehov on poikkeus, sillä hänen tuotannossaan pidän juuri näytelmistä.

      Se on mielenkiintoista, miten jostain paikoista muodostuu hyviä teatterikaupunkeja ja toiset ovat sen suhteen jokseenkin pystyyn kuolleita. Riippuu tietenkin hyvin paljon siitä, millaisia tyyppejä sattuu mukaan.

      Kolme sisarta on minunkin suosikkini.

      Poista
  7. Eikös Kirsikkapuisto olekin nyt juuri parhaillaan Turun kaupunginteatterissakin menossa? Isoja arvostelujakin ollut lehdissä? Vai olenko nyt sotkenut asiat?

    Tsehovin näytelmiä esitetään teattereissa klassikkoina tuon tuosta, mikä on minusta hieno asia. Minäkin pidän näiden näytelmämäisyydestä, jos näin voi sanoa. Kuvasit osuvasti: lyyrisiä ja haikeita.

    Näytelmien lukeminen on ihan oma juttunsa. Olen viime aikoina joitakin lueskellut ihan sen vuoksi, että oppisin niistä dialogia. Vuoropuhelu vielä menee, mutta minut tiputtaa joka kerta jotenkin maan pinnalle teoksen maailmasta ne väli"spiikit": "Hiljainen huone, Maija yksin nurkkapöydän ääressä, nyyhkyttää. Julius ryntää sisään." :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Paula, Turussa menee ukrainalaisohjaaja Zholdakin ohjaama Kirsikkapuisto, jonka kesto on kuulemma lähes 5 tuntia, vaikka ensimmäinen ja toinen näytös on jätetty pois. Minä olin ensin kiinnostunut ko. näytelmästä, mutta vähän meno maku viime kesäisen kohun jälkeen, joka syntyi Z:n avoimesta kirjeestä näyttelijöille, jossa tämä ruttasi jokaisen maan rakoon. En myöskään löytänyt esityspäiviä, jotka sopisivat Suomen käynteihini.

      Totta, nuo kuvailut ovat joskus melko koomisia, mutta kyllä niilläkin oma tarkoituksensa on.

      Tulen kurkkaamaan blogiisi :)

      Poista
  8. Jaana, huikkaan vielä, että blogissani on terveiset sinulle!

    VastaaPoista