perjantai 28. syyskuuta 2012

Perjantainen pähkinä, 30-viikkoa kirjoja osa 2 sekä Kollektiivia



Taas on vuorossa perjantaipähkinä, mutta sitä ennen paljastetaan viime viikon (täältä voi myös lukea osallistumisohjeet) pähkinän oikea ratkaisu. Vastauksia siihen tuli tasan yksi, mutta se ei haittaa, sillä se oli ihan täydellisen oikein. Hyvä Maria! Vastaus on siis Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Laitan lähiaikoina pähkinöille oman sivun blogin yläosaan, josta voi käydä lukemassa osallistumisohjeet ja johon kerään myös oikein vastanneiden nimet. Kevätpuolella parhaiten pärjänneille lähtee pienoiset yllätyspalkinnot.

PÄHKINÄ NUMERO 2:

Aurinko on kirkas, mutta pidän silti silmäni apposen avoinna. Seison bussipysäkillä niin kuin olen seissyt yli 40 vuotta. Puolessa tunnissa koko elämäni oli...ohitse. Ehkä minun pitäisi jatkaa kirjoittamista, ei vain lehteen vaan jotakin muutakin, kaikista ihmisistä jotka tunnen ja asioista joita olen nähnyt ja kokenut. Ehkä minäkään en ole liian vanha aloittamaan alusta, minä ajattelen, ja yhtä aikaa nauran ja itken sille ajatukselle. Koska vasta eilen ajattelin, ettei minun elämässäni ole enää sijaa millekään uudelle.

Kertokaa kommenttilaatikkoon, jos tiedätte mistä kirjasta yllä oleva loppukappale on.

30 VIIKKOA KIRJOJA

2.
 Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kolme kertaa.

Kovan pähkäilyn jälkeen on kai myönnettävä, ettei tähän ole kuin yksi vastaus: Täällä Pohjantähden alla 1-3. Joitakin lastenkirjoja olen varmasti lukenut useammin kuin kolme kertaa, mutta niitä en nyt tässä ota lukuun. Muutamia kirjoja, kuten esimerkiksi Saatana saapuu Moskovaan, olen lukenut kolme kertaa, mutta TPTA on tosiaan ainoa, jonka olen lukenut enemmän kuin kolmesti. Tein kirjasta muun muassa kotimaisen kirjallisuuden proseminaarin ja tällöin kävin kirjasarjan ainakin pariin kertaan läpi. Kunnollisia läpilukuja on varmaan noin 6-7, sen lisäksi harppoen ja selaten luetut kerrat päälle. Niin, että älkää turhaan ihmetelkö blogin nimeä. Tässäkin haasteessa trilogia tulee varmasti vielä uudestaan esiin eri kysymysten vastauksissa, vaikka yritänkin välttää liikaa päällekkäisyyttä.

KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI

Tämän perjantain ilonaihe olkoon se, että sain liput Kerkko Koskinen kollektiivin konserttiin Tampereelle. Sen lisäksi poppoon levy odottaa Suomessa kuuntelemista. Ne muutamat biisit, joita olen kuullut ovat mahtavia ja voin vain kuvitella miten hienoa on kuulla noin isoa orkesteria, kuoroa ja loistavia laulusolisteja paikan päällä. Oi, syysloma saavu pian!

Nukun hiljaa kirkkomaassa. Fiilistelkää ja nauttikaa!


15 kommenttia:

  1. Minä täällä taas ;). Tuosta katkelmasta tuli vahva olo, että hei, olen lukenut tämän joskus... Minulla ei ole kirjaa enää käsillä (se oli kirjastolaina), mutta veikkaan sen olevan Kathryn Stockettin Piiat.

    Vau, harva on lukenut noin laajan teoksen (TPTA) noin moneen kertaan! Ihanaa konsertinodotusta ja itse konserttia, kun aika koittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin TPTA:n ensimmäisen kerran lukioikäisenä, joten onhan tässä ollut useita vuosia lukea :)

      Aina aika ajoin, nykyään harvemmin, tuli olo, että nyt pitää lukea TPTA ja sitten kun aloitin, oli pakko lukea loppuun. Viimeksi luin kirjan, kun palasimme Suomeen 2008 ekalta Moskovan keikalta. Kai se oli jokin kotiin tulo riitti.

      Poista
  2. Maria taitaa olla hyvä pähkinöissä! Minä luin Piiat englanniksi, mutta sisällön perusteella Marian arvaus voisi hyvinkin olla oikea. :)

    Minä olen lukenut TPTA:n vain kerran, mutta en lainkaan ihmettele, että joku jaksaa lukea sen uudelleen ja uudelleen.

    Kerkko Koskinen kollektiivi on ihan mahtava! Hienoa, että pääset keikalle.

    Hyvää viikonloppua, Jaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ihan ällikällä, että konserttiin oli vielä lippuja, sillä olin ihan varma, että se olisi ollut loppuunmyyty. Ehkä tamperelaiset eivät vain ymmärrä hyvän päälle :)

      Oikein ihanaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
    2. Karoliina, mä oon selkeesti lukenu samoja kirjoja kuin Jaana :D

      (Rakastan tällasia kirjallisuuspähkinöitä!)

      Poista
  3. Silloin kun ikä alkoi ykkösellä, TPTA kuului jouluihini. Luin sen ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, sen jälkeen monena jouluna peräkkäin. Nyt edellisestä lukukerrasta on jo useampi vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet ollut vielä nuorempi kuin minä lukiessasi kirjan ensimmäistä kertaa, itse asiassa saman ikäinen kuin nuorin tyttäreni on nyt. He olivat koulussa historian tunnilla katsoneet TPTA-elokuvan, sen ensimmäisen osan, ja tytär oli selvästi kiinnostunut näkemästään, mutta kirjan lukeminen ei ainakaan vielä inspiroinut.

      Ihana tuo sinun joulutraditiosi.

      Poista
  4. Hienoja keikkahetkiä tiedossa! Olin elokuussa Helsingissä Kerkko Koskinen kollektiivin keikalla, ja se oli yksi parhaista keikoista ikinä. Upea kerrassaan. Levykin on tosi hyvä, mutta tämä oli nimenomaan live-elämyksenä aivan mahtava. Kaikki osaset olivat juuri oikein,ja suuren kokoonpanon massiivisuus ja silti täydellinen soivuus kerrassaan sanoinkuvaamatonta. Oo, pääsisinpä uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten ihanaa kuulla, että koit konsertin noin. Toki uskoin jo lippuja konserttiin hankkiessani, että se varmasti on elämys, mutta mukavaa saada sille vielä vahvistus.

      Poista
  5. Oi, Kollektiivia on kyllä moni kehunut. Nauti!

    En usko että on Piioista tuo kappale... mutta en kyllä tiedä mistä on! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti nautiskelen sydämen kyllyydestä. Lähden konserttiin tyttäreni kanssa, vietetään samalla äiti-tytär-laatuaikaa Tampereella, lempikaupungissani :)

      Poista
  6. Minustakin tuo kappale tuntuu tutulta ja se voi hyvinkin olla Piioista. En kyllä kehtaa sitä veikata kun en itse keksinyt.

    Voin kyllä sanoa lukeneeni Täällä pohjan tähden alla ainakin kolme kertaa. Se on myös minulle yksi kaikkien aikojen suosikki. Myös jotkut Waltarit olen lukenut kolmeen kertaan. Tämä perustuu tilanteeseen, jossa haahuilee kotona mutta ei ole yhtään lukematonta kirjaa ja tällöin varma tapa viihtyä on tarttua johonkin kirjahyllyn suomiklassikkoon. Ne eivät koskaan petä. Hyvää konserttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waltareihin en ole innostunut uudestaan tarttumaan, vaikka Sinuhe onkin jäänyt mieleen varsin vaikuttavana kirjana.

      Ostan melko paljon kirjoja, joten minulla on lähes aina hyllyssä niitä lukemattomiakin, joskus kuitenkin tulee olo, että haluaa palata johonkin tuttuun ja turvalliseen miljööseen, jossa on aiemmin hyvin viihtynyt ja siksi valitsee niitä jo luettuja teoksia.

      Poista
  7. Minä en tiedä mistä pähkinä on kotoisin, ihan vieras lause.
    Ja senkin tunnustan, kun tunnustamisten linjalle lähdin, että en ole lukenut mitään aikuisten kirjaa edes kolmea kertaa. Kaksikin kertaa on suuri poikkeus.
    Mutta Kollektiivi on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksista, niitä otetaan mielellään vastaan :)

      Kollektiivin on pakko olla hyvä. Ei niin loistavista lähtökohdista voi huonoa tulla.

      Poista