sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Sitä ja tätä ja vähän kolmattakin



 Tästä tulee nyt tällainen sillisalaattipostaus, joka sisältää mietteitä (en jaksa kirjoittaa kokonaista arviota) Donna Leonin kirjasta Unelmien tyttö, tunnelmia Työväenkirjallisuuden päivältä, johon osallistuin eilen sekä kuulijana että puhujana ja lopuksi vielä lähdön iloa ja haikeutta.

Brunetti iloitsi selkää lämmittävästä auringosta. Paola kurkotti ottamaan Chiaran lautasen ja kauhoi sille pöydän keskellä olevasta isosta vadista fusillipastaa, mustia oliiveja ja mozzarellaa: ihan vielä ei ollut tämän ruokalajin sesonki, mutta Brunetti nautti silti ruoasta ja sen tuoksusta. Laskettuaan lautasen Chiaran eteen Paola ojensi hänelle pienen vadin basilikanlehtiä: Chiara otti muutaman, repi ne ja ripotteli pastansa päälle. (UT, s. 57)

Kun kaipaan jotain kevyttä lukemista, nappaan käteeni Donna Leonin Brunetti-dekkarin ja lähden pienelle lukumatkalle Venetsiaan, jossa komisario Brunetti ratkoo rikoksia, hänen vaimonsa Paola opettaa kirjallisuutta yliopistossa ja valmistaa ihania ruokia, joiden maun tuntee suussaan ja tuoksun nenässään (juuri nyt nenässäni tuoksuu tuore basilika, ehkä kaikkein ihanin yrtintuoksu, mitä voi olla). Brunetti joutuu työssään kohtaamaan usein elämän raadollisen puolen. Unelmien tytössä (The Girl of His Dream suom. Kristiina Rikman) Otava 2011, hän saa selvitettäväkseen kanaaliin hukkuneen mustalaistytön arvoituksen. Tämän tehtävän myötä hän tapaa ihmisyhteisön ja sen ihmiset, mustalaisleirin, joka kaikkineen on yhteiskunnan ulkopuolelle. Minusta Brunettin tutkimuksissa parasta ovat erilaiset moraaliset pohdinnat, joita hän tutkimuksiensa myötä joutuu tekemään. Pääasia on tutkimusprosessi, ei välttämättä se, selviääkö rikos.  

Sitten toiseen aiheeseen eli Työväen kirjallisuuden päivään, jota vietettiin eilen Tampereella. Päivä sisälsi monipuolista ohjelmaa eri pisteissä, jotka olivat kuitenkin lähellä toisiaan ja siksi liikkuminen sinne, mikä milloinkin kiinnosti, oli sujuvaa. Itse kuuntelin päivän aikana muun muassa esityksen 1900-luvun alun työläisrunoilija Kössi Kaatrasta, josta esitelmöi kirjallisuudentutkija Kati Launis. Mielenkiintoista antia tarjosi myös kirjallisuudentutkija Raoul Palmgrenin 100-vuotisseminaari, jossa puhuivat tutkijat Mikko Lahtinen, Pertti Karkama, Hanne Koivisto ja Ilkka Liikanen sekä viimeisenä teatteriohjaaja Kalle Holmberg. Paneelikeskustelussa keskusteltiin työväenkirjallisuudesta erivuosikymmeninä ja keskustelijoina olivat muun muassa kirjailijat Marja-Leena Mikkola, Sirkku Peltola ja Marja Björk. Paljon tapahtui myös muuta, johon en itse ehtinyt mukaan. Itse sain jännittää omaa esiintymistäni lähes koko päivän, sillä esitelmäni Elvi Sinervosta oli vasta iltapäivällä. Tein puheenvuorossani tiivistetyn retrospektiivisen katsauksen Elvin uraan kirjailijana ja lopuksi pohdin vähän sitä miten hänet on otettu vastaan eri aikoina ja miten häntä kenties nykyajan perspektiivistä käsin voi lähestyä. Oman esitykseni jälkeen koko päivän päätti aivan mahtavan hieno Katriina Lehtosen (puhe, laulu) ja Kata Lindbergin (piano) runo- ja lauluesitys, joka perustuu Elvi Sinervon runoihin. Itse olin kananlihalla lähes koko ohjelman ajan, sillä niin vaikuttava se oli, Elvi ikään kuin heräsi eloon Katriina Lehtosen voimakkaassa tulkinnassa. Loppuilta meni hyvien ystävien kanssa Tampereen yössä, monta paikkaa tuli koluttua ja hauskaa oli.



Lopuksi niihin lähdöntunnelmiin. Huomenna illalla lähden Tolstoi-junan kyydillä kohti Moskovaa. Tuntuu mukavalta lähteä, sillä parin viikon ero perheestä on nostanut ikävän pintaan ja Moskovaan paluu tietää myös paluuta normaaliin arkeen” kesälomailun jälkeen, jota aika Suomessa on kuitenkin pitkälti ollut. Toisaalta on hieman haikeaa lähteä, ja erityisesti tulen kaipaamaan lenkkejä tuoksuvassa syksyisessä metsässä joiden makuun olen nyt todella päässyt, löytänyt niistä aivan toisenlaisen nautinnon kuin aikaisemmin. Onneksi Moskovassa on sentään puisto vieressä, vaikka ei se täysin metsää korvaa. Matkalaukut ovat vielä pakkaamatta, mutta sen tiedän, että niissä on paljon ainakin kirjoja, esimerkiksi Riikka Ala-Harjan Maihinnousu, Sirpa Kähkösen Hietakehto ja Claes Anderssonin Oton elämä, jotka ostin Tampereelta.

Seuraavan kerran kuulemisiin siis Moskovasta. 

20 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa sinne toiseen kotiin! Hyvä että Tampereen reissusi oli onnistunut.

    (Vai on Hietakehto jo ilmestynyt! Sitten minunkin pitäisi se piakkoin saada, olen ennakkovarauksen tehnyt :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Booksy.

      Onhan tuo ilmestynyt. Unnilla oli siitä jo oikein hieno arviokin omassa blogissaan.

      Poista
    2. No voihan... niinpäs onkin. En kyllä uskalla nyt sitä (arviota) kunnolla lukea, oikeasti kuvittelen saavani tämän ekojen joukossa meidän kirjastosta.

      Poista
    3. Booksy, sain omani jo viime keskiviikkona kirjakaupassa. Kirjaston kautta menee aina aikansa, meillä uutuudet saa noin kahden viikon viiveellä.

      Poista
    4. Joo... No sen verran maltan kyllä. Yhteensattuma: tänään mainittiin Hesarissa että kirja ilmestyy torstaina. :D kyllä nämä ilmestymisajankohdat vähän mystisiä ovat...

      Poista
  2. Hyvää matkaa Tolstoi-junalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, Tolstoissa on mukava matkustaa :)

      Poista
  3. Oivallisen kuuloinen viikonloppu Suomen parhaassa kaupungissa! Ja hyvää matkaa minunkin puolestani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppu oli tosiaan oivallinen ja Tampere on ihana. Tänään vielä fiilistelin ennen junan lähtöä Kahvila Runossa tamperelaisten letkeää meininkiä. Kiitos matkatoivotuksista.

      Poista
  4. Minäkin rakastan basilikan tuoksua yli kaiken ja lisäksi sen makua, mutta Donna Leon ei ole minun juttuni, enkä osaa sanoa, miksi.

    Kyllä Suomen metsäpolut ovat ylivoimaiset. Minullakin on ensin matka Päijänteen rantapoluilla ja sitten noin puolet metsäpolkuja ja kiipeämistä, jona aikana Päijänne vilkkuu silmissäni.

    Kaunista syksyä Moskovaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muuten lue paljon dekkareita, mutta Leonin kirjoista pidän. Ehkä osittain juuri tuon Italia-fiiliksen vuoksi.

      Sinulla on varmasti aivan upeat lenkkimaastot siellä, kateeksi käy :)

      Poista
  5. Hei,
    hyvää kotimatkaa! Oli kiva nähdä, vaikka harmillisesti vain puolen minuutin verran... Kaunista syksyä, ja blogiyhteyksiin nyt alkuun! Varmasti tapaamme toistekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin Kirsi-Maria, oli hauska nähdä. Uskon, että jossain vaiheessa varmasti tapaamme. Olen ainakin ajatellut lähteä mukaan THPTS:n toimintaan mukaan, kun palaamme Suomeen.

      Poista
  6. Blogikirjoitusten myötä pidin jo kädessäni kirjakaupassa Donna Leonin pokkaria mutta päädyin erääseen toiseen puhtaasti genren vuoksi (ei dekkarifiilistä). Toisaalta Venetsiakuvaukset kiinnostaa, joten joskus sopivassa raossa kokeilen, vaikka joskus junamatkalla... Hyvää matkaa minultakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla dekkarit jäävät melko vähälle lukemiselle, melkein ainoat mitä luen ovat juuri Leonin kirjat. No, myös Lehtolaisen Maria Kallio-sarjasta pidän.

      Kiitos matkatoivotuksista, on mukava päästä perheen luokse.

      Poista
  7. Hyvää matkaa! Sinun kirjoituksesi Moskovasta saavat ajattelemaan, että pitäisi käydä katsomassa, millaista siellä on nykyisin. Olen käynyt Moskovassa viimeksi 1980-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit ja tervetuloa Moskovaan, uskon, että kokisit yllätyksiä.

      Poista
  8. Radiossa oli juttua Työväen kirjallisuuden päiviltä. Toimittaja tivasi mitä työväenkirjallisuudella tarkoitetaan ja mikä sen merkitys nykypäivänä on.

    Kuvassa on jotain riipaisevan loppukesäistä.

    Hyvää matkaa, mielenkiinnolla odotan mitä Hietakehdosta tuumit. Hesarissa tänään sanottiin että se vasta torstaina julkaistaisiin. Pöh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän paljon mietitään, mutta jo se, että järjestetään näitä päiviä todistaa, että työväenkirjallisuus tai laajemminkin yhteiskunnallisesti kantaa ottava kirjallisuus on taas nousussa. Saman asian puolesta puhuu tutkimuksen uudelleen herännyt kiinnostus asiaan. Samanlaista selkeää puoluepoliittista sitoutumista ei tietenkään enää ole huomattavissa kun esimerkiksi 1930-1950-luvulla tai uudestaan 1970-luvulla.

      Mieheni on taitava kuvaaja :)

      Aika mystisiä nuo julkaisu- ja ilmestymispäivät tosiaan näyttää olevan.

      Poista
  9. Kivaa paluuta Moskovaan! Lukemisen kartastosta löytyy tunnustus sinulle ja blogillesi. Tulee kovin myöhään, sillä meitä kirjoittajia on kaksi ja yhteispostausten organisointi on välillä vähän hankalaa. Huomasin, että olet jo postauksen tunnustuksiin liittyen tehnyt, joten tulkoon tämä vain nyt tällaiseksi...myöhästyneeksi. :)

    VastaaPoista