keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Anna Ahmatova Fontankan talossa


Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa. Into 2012, 77 sivua.


Fontankan talon kattojen alla
missä illan raukeus vaeltaa
avainnippu ja lyhty kädessään,
jostain etäältä ääneni huhuili,
sopimaton nauruni häiritsi
esineiden sikeää unta; [...]

(Suomentanut Marja-Leena Mikkola)

Ylläoleva runo on ote Anna Ahmatovan runosta, jonka on suomentanut Marja-Leena Mikkola. Runon Fontankan talo, johon myös koko kirjan nimi viittaa sijaitsee Pietarissa osoitteessa Liteinyi 53. Fontankan talo oli osa Šeremetevin palatsia ja se oli 1900-luvun alussa kunnostettu kreivi  Šeremetevin tyttärelle. Vallankumouksen jälkeen palatsista tuli neuvostomallinen kommunalka, jonka huoneita jakoivat useat ihmiset perheineen. Tässä talossa asui myös runoilija Anna Ahmatova. Ensin rakastettunsa taidehistorioitsija Nikolai Puninin ja tämän perheen kanssa ja myöhemmin yksin. Nykyään talossa toimii museo, joka on omistettu Anna Ahmatovalle ja Nikolai Puninille.



Anna Ahmatova Fontankan talossa on ennenkaikkea taidekirja, joka sisältää valokuvataitelija Anne Hämäläisen kuvia Anna Ahmatova-museosta ja valokuvataiteilijagraafikko Sanni Sepon Hämäläisen kuvista tekemiä kollaaseja. Kuvat ja kollaasit kertovat Anna Ahmatovan elämästä ja hänelle tärkeistä ihmisistä. Ne vuorottelevat kirjan sivuilla suomentaja Pirjo Aaltosen tekstiosuuden ja Ahmatovan runojen kanssa muodostaen kauniin ja herkän kokonaisuuden. Itse luin kirjan yhdeltä istumalta, mutta tulen varmasti palaamaan kirjaan monesti. Ajattelen sitä eräänlaisena "sohvapöytäkirjana", jota voi selailla, lukien pätkän sieltä ja runon täältä ja tämä kirja jos mikä on kaunis myös esineenä.

Pirjo Aaltosen kirjoittamassa tekstiosuudessa tuodaan lyhyesti esiin Anna Ahmatovan värikkään ja traagisenkin elämän vaiheita. Kun jonkun ihmisen elämä supistetaan lyhyeen muottiin, siitä tulee väkisinkin yleistävää ja fragmentaarista. Niiden, jotka haluavat  saada kokonaisemman kuvan Anna Ahmatovasta kannattaa lukea Jelena Kuzminan teos Anna Ahmatova koditon (suomennos Eila Salminen, Otava 1992). Kannattaa myös piipahtaa Anna Ahmatova tutkija Anneli Heliön sivuilla täällä. Heliö myös ylläpitää facebook sivua Anna Ahmatovan aika ja runous, jossa hän kommentoi muun muassa tätä kirjaa. Itse näen tämän kirjan tärkeänä siksi, että ne, jotka eivät Ahmatovasta vielä paljon tiedä, saavat tämä kautta ensi kosketuksen ja kenties kiinnostuvat tutustumaan laajeminkin hänen elämäänsä ja ennen kaikkea tuotantoonsa.



Itselleni Ahmatova on ollut tärkeä runoilija jo kauan. Pidän hänen lyriikassaan juuri siitä, mikä runoilijaryhmä akmeisteille, joiden johtohahmoihin Ahmatova kuului, oli tärkeää: yksinkertaisuus ja konkreettisuus. Aaltonen lainaa kirjassaan Marja-Leena Mikkolan näkemystä Ahmatovan runoudesta:

Ahmatova pyrkii välittämään psykologiset tilat epäsuorasti, kiinnittämällä huomion ihmisen käyttäytymisen ulkoisiin ilmiöihin ja kuvaamalla tapahtumatilanteita ja ympärillä olevia esineitä. Ulkoisesta tulee sisäisen ilmaisukenttä. (AAFT, s. 15)

Suojaton sydän kylmeni,
mutta kevein askelin lähdin.
Vasemman käden hansikkaan
vedin oikeaan käteen.

(Suomentanut Marja-Leena Mikkola)

Kirjan lopussa on kirjallisuusluettelo, josta kannattaa poimia ainakin Marja-Leena Mikkolan suomennoskokoelma Valitut runot (Tammi 2008). Siihen kannattaa tarttua, jos haluaa tutustua laajemmin Ahmatovan runouteen. Minua jäi kiinnostamaan myös Ahmatovan aikalaisrunoilijan Nina Berberovan omaelämäkerta Kursivointi minun (WSOY 1990).

Kirjasta on kirjoittanut lumoutunut Leena Lumi sekä Kirjavan kukon Velma, joka olisi kaivannut kirjaan enmmän runoja. Helsingin Sanomien mukaan Anna Ahmatova sai kauniin kirjan.

8 kommenttia:

  1. Eihän tässä voi muuta kuin huokaista. Että aah <3 Ihana Ahmatova. Ja erittäin suloinen teksti hänen kirjastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Kyllä huokaisuun on syytä :)

      Poista
  2. Kaunista, kaunista...niin koskettavaa. Tuo 'vasemman käden hansikas' on paljon kertova runo.

    Ei ollut vaikea arvata, että sinä pidät tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tosiaan. Kollaasit olivat kauniita ja Ahmatovan runot aina ihania.

      Poista
  3. <3 ihana postaus!

    Luen tätä ns. kakkoskirjana romaanin rinnalla ja kiinnostus Ahmatovaa kohtaan kasvaa koko ajan. Kiitos siis vinkistä tuon teoksen suhteen, jossa on enemmän juttua hänen elämästään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susa!

      Odotan mielenkiinnolla mitä kirjasta tuumit. Luin tuon Kuzminan kirjan vuosia sitten. Paljon on unohtunut, joten sen voisi vaikka lukea uudelleen.

      Poista
  4. Ahmatova kiinnostaa minua kyllä henkilönä ja toki myös runoilijana, vaikken runoihminen pohjimmiltani olekaan. Tuon Valitut runot olenkin lukenut ja pidin kyllä paljon. Kauniin oloinen kirja tämä. Sellaisia tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole runoihminen, mutta Ahmatovan runoissa pidän selkeydestä ja yksinkertaisuudesta ja myös siitä, että ne liittyvät niin voimakkaasti hänen elämänsä kokemuksiin, kulttuuriin ja ihmisiin hänen ympärillään.

      Kauniita kirjoja tosiaan tarvitaan, niistä saa jo pienellä silmäilyllä sielun ruokaa.

      Poista