keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Carol Shields - Kaiken keskellä Mary Swann

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann ( Swann, suom. Hanna Tarkka) Otava, Seven, 2011. 475 s.

Kaiken keskellä Mary Swann on kanadalaisen kirjailijan Carol Shieldsin (1935-2003) varhaistuotantoa 1980-luvun lopulta, mutta se on suomennettu vasta 2010. Kirja on episodimainen romaani, jossa tarkastellaan runoilija Mary Swannia neljän eri henkilön näkökulman kautta. Katseensa tähän vähän tunnettuun runoilijaan luovat feministinen kirjallisuudentutkija Sarah Maloney, joka pitää itseään Swannin löytäjänä, runoilijoiden elämäkerturi Morton Jimroy, joka suurten miesten jälkeen valitsee kohteekseen Mary Swannin elämän, Rose Hindmarch Nadeaun kirjastonhoitaja, joka on joukon ainoa, joka on henkilökohtaisesti tuntenut Mary Swannin sekä Frederic Cruzzi, Mary Swannin ainokaisen runokokoelman Joutsenlaulun kustantaja. He kaikki valmistautuvat tahoillaan suureen Swann-symposiumiin, mutta ovat yhteydessä toisiinsa kirjeitse.

Kun luin Mary Swannin runoja ensimmäisen kerran (Wisconsinissa, sillä hyttysverkolla suojatulla kuistilla, kärpästen suristessa) tajusin, yhtäkkiä joutuneeni mitä järisyttävimmän luonnonvoiman valtaan. Valpastuin heti, valhdin voimattomaksi, juoksutin sormia sanojen alla ja kirjoitin kuumeisesti kommentteja marginaaliin (ja tajusin sillä samalla hetkellä sen puolimurheellisen tosiasian, että sitä minä tulisin aina tekemään, missä olisinkin). Luin Joutsenlaulun yhdellä istumalla. Istuin sen jälkeen hievahtamatta muutaman minuutin ja luin sen uudelleen. Kirjan takakannessa kerrottiin, että Mary Swann, 1915-1965, oli asunut Nadeaussa Ontariossa, ei muuta. (KKMS, s. 61)

Mary Swann ei ole tavanomainen runoilija, vaan hän on syrjäisen maatilan emäntä, kouluttamaton ja syrjässä kaikenlaisesta kulttuuri- ja sosiaalisesta elämästä. Hänellä on kuitenkin runoilemisen lahja  ja hän kirjoittelee runojaan sekalaisille lapuille, jotka hän luovuttaa Cruzzille arvioitaviksi. Cruzzi huomaa runojen potentiaalin ja haluaa kustantaa ne marginaalirunoutta julkaisevassa pienkustantamossaan. Mary Swann ei kuitenkaan pääse nauttimaan runojensa näkemisestä painettuna, sillä hän saa surmansa aviomiehensä julman pahoinpitelyn seurauksena. Swannin ensimmäisestä kokoelmasta tulee siis myös hänen joutsenlaulunsa.

Shields kuvaa herkullisesti sitä, miten Swann alkaa pikkuhiljaa muotoutua joksikin aivan toiseksi, mitä hän kenties alunperin on ollut. Kukin neljästä päähenkilöstä haluaa muokata tästä kulttimaineeseen nousseesta runoilijasta oman tulkintansa. Kun lukija seuraa näitä erilaisia näkökulmia, kirjallisuudentutkijan, elämäkerturin, ystävän ja kustantajan, hän tajuaa miten kellään heistä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan ja siksi kuva "oikeasta" Mary Swannista sumenee kaiken aikaa. Jokainen heistä tuo kuvaan jotain, joka sekoittaa sitä ja lopulta herää epäilys siitäkin olivatko edes runot oikeita.

Jos Shieldsin näkemykset elämäkerran muotoutumisesta ovatkin herkullista ja nautittavaa luettavaa, niin hänen romaaninsa rakenne on tarpeettoman moninainen. Hän käyttää monia erilaisia kerronta- ja tyylikeinoja perinteisestä kertojavetoisesta kerronnasta kirjemuotoon.Romaanin viimeinen osa, joka tuo kaikki kertojat yhteen symposiumin muodossa on kirjoitettu ikään kuin elokuvan käsikirjoitukseksi, joka huipentuu koko romaanin ajan vilahdelleen mysteerin ratkaisuun. Tämä "käsikirjoitusmaisuus" on saanut monilta kirjan lukeneilta kritiikkiä, mutta itseäni se ei juurikaan häirinnyt. Se oli nopea- ja helppolukuinen osuus kirjasta ja sinällään hauska kokeilu. Kaiken kaikkiaan kirja jätti kuitenkin sellaisen olon, että se on on ollut Shieldsille jonkinlainen kirjallisten muotojen testauslaboratorio. Vaikka idea on hyvä, niin kokonaisuus on vähän sekava ja liian moniin suuntiin kurottava. Parhaiten Shileds mielestäni onnistuu naisten kuvailussa, sekä Sarah Maloneysta että Rose Hindmarchista muodostuu uskottavat ja kiinnostavat naiskuvat.

Luin aiemmin tänä vuonna Shieldsin esikoisteoksen Pikkuseikkoja, joka sai minut lähes hurmioon. Tähän ei Kaiken keskellä Mary Swann pystynyt, vaikka sisälsikin paljon kiinnostavia näkökulmia ja havaintoja.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Anna-Elina ja Erja. Hesarin arvostelukin kannattaa kurkata.

6 kommenttia:

  1. Ryntäsin heti tänne katsomaan mitä tästä sanot! Minä pidin tästä aika lailla, tämä taisi olla ensimmäinen mitä luin Shieldsiltä ja ihastuin kerronan älykkyyteen ja kotoisuuteen samantien totaalisesti.

    Mutta se mitä etsin jutustasi oli mielipiteesi tuosta erilaisten tyylien käytöstä. Ei ne minustakaan lukemista häirinneet, mutta se tyylien vaihtuminen oli kuitenkin sen verran erikoista, että kaipasin sille jotain selitystä. Jotain selityksiä keksinkin, jollain laillahan vauhti tuntuu kiihtyvän koko ajan loppua kohti ja sama tapahtuu sitten kerrontatyylissäkin, mutta voiko tuo olla koko selitys? Minua vaivaa vieläkin, että en tiedä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Shiedlsiltä nyt kaiken suomennetun ja tämä ei kyllä sijoitu kärkipäähän, vaikka ihan ok-luettavaa olikin.

      Itse en juurikaan pohtinut syytä tuolle kerrontatyylien moninaisuudelle. Enneminkin näin sen vain jonkinlaisena kokeiluna. Tuo mitä sanot vauhdin kiihtymisestä vaikuttaa kyllä hyvältä selitykseltä.

      Poista
  2. Minä olen lukenut kaikki suomennetut Shieldsin kirjat ja mitä Pikkuseikkoihin ja tähän Mary Swanniin tulee, niin olen ehdottomasti sinun linjoillasi. Kaiken keskellä Mary Swann on minulle ehkä vähiten rakas Shieldsin kirja, vaikka paljon hyvää tässäkin kirjassa on. Shields oli aina tarkkanäköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nyt lukenut myös kaikki Shieldsien kirjat, eikä tämä sijoitu kärkipäähän, vaikka olikin ok.

      Pikkuseikat sen sijaan syöksyi heti top-kakkoseen.

      Poista
  3. Minulla on tämä pokkarina kirpparilta pelastettuna, vaikken ole koskaan vielä edes lukenut yhtään Shieldsin kirjaa! Kiinnostaa kyllä, ja kunhan suureelliset kiireeni tässä helpottavat, otan hänetkin käsittelyyni. Tosin ajattelin ehkä aloittaa Kivipäiväkirjoista, mutta kyllä tämä Mary Swannkin kiehtoo. Kokeellisuuden kanssa on vähän niin ja näin: joskus toimii ja joskus ei. Joskus tuntuu päälleliimatulta, joskus olennaiselta osalta kokonaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sinulla on monta hyvää kirjaa edessäsi :)

      Minäkään en ole varma, onko tämä oikea kirja aloittaa, sillä tässä hänen tyylinsä on melko erilainen verrattuna muihin. Kivipäiväkirjat, Rakkauden tasasvalta ja Pikkuseikkoja ovat erinomaisia kirjoja joista aloittaa.

      Poista