perjantai 12. lokakuuta 2012

Perjantainen pähkinä, 30-viikkoa kirjoja, osa 4 sekä syysloma


Se olisi nyt jo neljäs perjantainen pähkinä. Nykyään tuntuu, että on jatkuvasti perjantai, viikot menevät huimaa vauhtia, paljon nopeammin kuin aiemmin.

Viime viikkoiseenkin pähkinään saatiin oikea vastaus. Salla tiesi, että kyseessä on Pentti Saarikosken Eino Leinosta kirjoittaman elämäkerran viimeinen runo. Itse asiassa Sallan blogiinsa kirjoittamasta arviosta kirjan aikanaan bongasin lukulistalleni.

Perjantaisen pähkinän ylävälilehdestä voi taas tarkistaa jutun idean ja osallistumisohjeet ja sitten kohti tämän viikon pähkinää.

PÄHKINÄ NUMERO 4

Mitäs, Killikö vain? Onko veljensä Kiiski jäänyt vielä mettään samoomaan? - No, kyllä yksikin ystävä riittää. Ei ole monella sitäkään. Hetken siinä vieressä olentonsa vielä kääntyilee, kuhkii ja puhkii myös; etsii kiinteämpää tahi parempaa asentoa itselleen. Vaan asettuu hän lopulta siihen aivan kylkeen makaamaan. Ja sitten ruumiinsa raukeaa ja rauhallisen hengityksensä korvissain kuulen, mutta ajatus koirallakin kulkee vielä, koska sydämensä tiheästi läpättää ja kiihtyy ja kiihtyy - kuin oma sydämeni olisi.

30 VIIKKOA KIRJOJA

4. Suosikkikirjasarjani  paras kirja

Tämä on vaikea, sillä Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjassa ei mielestäni ole yhtään heikkoa lenkkiä. Kaikki ovat huolella tehtyjä, täynnä kaunista kieltä ja uskottavia ja koskettavia ihmiskohtaloita. Eron tekeminen näillä perustein on siis mahdotonta, joten ainoaksi perusteeksi luokitella kirjoja jää lukukokemus, sen nostattamat tunteet ja ajatukset. Tämänkin perusteella saan ehdokkaiksi kaksi tasvertaista ehdokasta: Mustat morsiamet ja Hietakehto, sarjan ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen teos. Muistan, kun aloitin lukemaan Mustia morsiamia en malttanut laskea kirjaa kädestäni, sillä sukelsin heti niin syvälle Kähkösen luomaan maailmaan ja olin onnellinen, että samaan sarjaan kuuluvia kirjoja on vielä useita jäljellä, hotkaisin siis kirjan lähes yhdellä suupalalla. Sen jälkeen on tullut vähän malttia ja myös tieto siitä, että kannattaa lukea vähän hitaammin, nautiskella koko rahan edestä Kähkösen taitavuudesta ja kirjojen hienoudesta ja siinä mielessä Hietakehto nousee sarjan parhaaksi. Sitä lukiessa nautin joka hetkestä ja kirjan loppuminen aiheutti eroahdistuksen, olisin halunnut vielä viettää ainakin muutaman hetken Selma Kelon kesähuvilalla kaikkien tutuksi tulleiden ihmisten kanssa. Onneksi sarjalle on jatkoa tulossa.

SYYSLOMA

Tänään on aika sanoa hyvästit Moskovan valoille hetkeksi ja suunnata nokka kohti Suomea seuraavaksi viikoksi. Jo etukäteen ajatellen viikosta on tulossa varmasti oikein mukava. Ensinnäkin tiedossa on kaksi keikkaa. Kerroinkin jo aikaisemmin, että menen kuuntelemaan Kerkko Koskinen kollektiivia Tampereelle, sen lisäksi sain liput myös Porvoon taidetehtaalle, jossa Ismo Alanko ja ystävät esiintyvät iltamatyylisesti. Tiedossa on myös brunssia, shoppailuja ja yhdet häät aivan Helsingin keskustassa. Lisäksi aion nauttia täysin siemauksin syksyisestä Porvoosta ja sen metsistä.


13 kommenttia:

  1. Pähkinään en osaa nyt sanoa yhtään mitään, mutta sen sijaan syyslomasuunnitelmasi kuulostavat ihanilta. Kerkko Koskinen Kollektiivia on kuunneltu myös meillä kotona ahkerasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, sattui kyllä mukavasti, että noiden molempien suosikkieni keikat sattuivat juuri syyslomaviikollemme.

      Minulla on levy Suomessa odottamassa, tuskin maltan odottaa, että pääsen kuuntelemaan.

      Poista
  2. Minä arvaan, että Aleksis Kivi ja Seitsemän veljestä :)

    VastaaPoista
  3. Pähkinään en tiedä heittää mitään. Mukava koirakaveri siinä ainakin on. ;)

    Voi kun minäkin ehtisin taas lukea lisää Kähköstä (tai ylipäänsä romaaneja...), haluaisin myös "löytää" hänet. Mustat morsiamethan luinkin kesällä, mutta en aivan ihastunut, joskaan en vihastunutkaan. Ehkä olen vain hitaasti lämpiävä.

    Mukavan kuuloisia suunnitelmia, toivottelen nautinnollista lomaa! (Minulla ei sellaista tule olemaan, mutta ei se haittaa, ehdin lomailla sitten myöhemmin kun Se Iso-G on valmis.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai kaikki ei vaan lämpene eikä sille mitään voi.

      Kiitos! Mulla on tuo Iso-V, mutta ajattelin kyllä lomailla, ennen kuin se on valmis, sillä siihen menee vielä aikoja ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Sinulla se on vielä hyvässä muistissa :)

      Poista
  5. Minulla on vielä Hietakehto lukematta. Tällä hetkellä minulla nousee ehkä Mustat morsiamet parhaimmaksi. Neidonkenkä on menossa ja siinä huomaan välillä ajatusteni katkeilevan; kaikki henkilöt eivät saa tuulta alleen. Lukea pitäisi juuri tuolla tavalla viipyillen, vaikka olen "ahmimistyyppiä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli pieniä vaikeuksia Neidonkengän kanssa, mutta haluaisin silti lukea sen uudelleen ja katsoa pääsisinkö siihen samalla tavalla sisään kuin kaikkiin muihin.

      Poista
  6. Seitsemän veljestä! Hassua, että koiran nimi on Killi, kun se joissakin murteissa tarkoittaa kissaa.

    Minäkin luin Hietakehdon äskettäin ja kyllä se oli todella hieno kirja ja nautinnollinen lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Killi on enemmän kissan kuin koiran nimi.

      Voi miten mukavaa, että pidit Hietakehdosta.

      Poista
  7. Komppaan Morrea. Vanhaan tyyliin mennään.

    Hyvää syyslomaa!

    VastaaPoista