perjantai 26. lokakuuta 2012

Perjantainen pähkinä, 30 viikkoa kirjoja, osa 6 sekä Pietari Anna Ahmatovan silmin.


Perjantaista pähkinää pukkaa taas, mutta ennen tämän viikkoista mennään viime viikkoiseen tekstiin, joka oli Kjell Westön hienosta romaanista Leijat Helsingin yllä. Katkelmassa esiintynyt nimi Raj johdatti monen mietteet intialaiseen kirjallisuuteen, mutta Elina Keränen ja Liisa tiesivät oikean vastauksen. Hienoa!

Ja mihin vie mietteet tämän viikon pähkinä. Idean ja ohjeet voit käydä katsastamassa täältä.

PÄHKINÄ NUMERO 6

"Beth? Mikä sinulle tuli?"
Aviomies koskettaa käsivarttasi. Toisinaan se miten sinä joskus äkkiä unohdut keskelle katua ärsyttää häntä, toisinaan huolestuttaa. Hän ei koskaan tunnu näkevän kuka tai mikä vangitsee sinun huomiosi niin että seisahdut tuijottamaan paikoillesi jähmettyneenä. Ja sitten havahdut transsistasi, tunnet miten veri tulvahtaa kuumana poskillesi, niin kuin sinua olisi läimäytetty. Änkytät: "M-Miten niin?"
"Näytit yhtäkkiä niin yksinäiseltä. Ihan niin kuin olisit unohtanut että minä olen tässä."

30 viikkoa kirjoja

6. Kirja, joka tekee minut surulliseksi

On monta kirjaa, jossa tarina on surullinen, mutta silti mieleeni nousi heti yksi kirja ylitse muiden, sillä mikään toinen ei ole tullut henkilökohtaisesti niin lähelle kuin Reko ja Tina Lundanin Viikkoja, kuukausia. Kirja on surullinen aiheensa puolesta, mutta myös siksi, että se oli Reko ja Tina Lundanin omakohtainen murhenäytelmä, joka johti Rekon kuolemaan. Luin kirjan heti sen ilmestyttyä. Olin sitä ennen lukenut Reko Lundanin muut teokset ja ennen kaikkea nähnyt hänen loistavia näytelmiään KOM-teatterissa ja oli niin surullista, että nuori mies joutui lähtemään kesken kaiken. Tällä viikolla tulee itse asiassa kuluneeksi kuusi vuotta Rekon kuolemasta ja Hesarin nettisivut  on nostanut muistokirjoituksen etusivulleen. Luin kirjan vielä toiseen kertaan ja tällöin se sai toimia jonkinlaisena terapiana, kun oma mieheni sairastui syöpään. Meille kävi kuitenkin paremmin kuin Lundaneille, mieheni parantui.

ANNA AHMATOVAN PIETARIIN

Olen tänään lähdössä A-luokan viikonloppumatkalle Pietariin. Ohjelmassa on ainakin balettia ("Kesäyön unelma") legendaarisessa Mariinski-teatterissa, hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Pienenä salaisena haaveena olisi päästä käymään Anna Ahmatova-museossa, mutta epäilen etteivät muut seurueeni jäsenet lämpene ajatukselle. Jos kuitenkin päätän käydä museossa ihan itsekseni, raportoin siitä teille ensi viikolla.

Nyt oikein hyvää viikonloppua kaikille, kirjamessuilkaa oikein olan takaa. Pietariin pääsette Anna Ahmatovan runon välityksellä:

Viimeisen kerran kohtasimme silloin
rantakadulla, niin kuin ennenkin.
Nevassa vesi oli korkealla
tulvaa pelkäsi koko kaupunki

Hän puhui kesästä ja siitä, että naisen
on järjetöntä olla runoilija
Pietarin-Paavalin linnoituksen muistan
ja tsaarin Palatsin Nevan rannalla! - 

koska ilma ei ollut lainkaan meidän
vaan Luojan lahja, täynnä ihmeitä.
Viimeisin mielettömistä lauluistani
annettiin haltuuni sillä hetkellä. 

Anna Ahmatova: Valitut runot. Toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola

P.S. Sain mieheltäni eilen illalla tuliaiseksi iki ihanan piene kirjan Anna Ahmatova Fontankan talossa. Siitäkin enemmän ensi viikolla.

22 kommenttia:

  1. en osaa yhtään arvata mistä tuo lainaus on, mutta se pakko sanoa että se on hieno! Täytyy tulla myöhemmin katsomaan, sillä kiinnostuin kirjasta tuon perusteella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että lainaus herättää mielenkiinnon. Tervetuloa uudelleen :)

      Poista
  2. Ah tuota Ahmatovaa. Ihana runo. Toivottavasti pääset piipahtamaan museossa :) Hauskuutta matkaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runo on Ahmatovan varhaistuotantoa 1900-luvun ensivuosikymmeneltä. Nyt voin kertoa, että museo jäi väliin. Onpa sitten syytä mennä taas uudelleen.

      Poista
  3. En osannut yhtään arvata viimeviikkoista pähkinää, mutta ihanien Leijojen lukemisesta onkin pian yli 15 vuotta aikaa. Pitäisi lukea uudelleen.

    Tämänkertainen kuulostaa jotenkin tutulta, mutta ehkä vain kuvittelen. Minnaa komppaan, että ainakin se on hieno ja kiinnostava! En uskalla arvata mitään, mutta voisi hyvin olla joku "minun kirjailijani". :)

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leijat on hieno kirja ja itse olen lukenut sen pariin kertaan, kestää hyvin useamman lukukerran.

      Poista
  4. Beth-nimestä tuli heti mieleeni Pikku naisia, mutta eihän se lainaus siitä ole! Enpä tiedä vastausta. Ajattelin vähän soveltaa tätä arvaus-ideaasi tyttökirjoihin FB:n sivuillani. Voinko mainita blogisi pähkinä-arvoitukset samassa yhteydessä?

    Upeaa reissua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, totta kai voit. Pitää tulla seurailemaan FB-sivujasi.

      Poista
  5. Ihanaa Pietarinmatkaa! Toivottavasti pääset museoon ja raportoimaan siitä meillekin. Minä en sinne silloin vuosi sitten päässyt, kun makasin hotellihuoneessa sen hirveän influenssan kourissa koko matkan... Huoh.

    Surullinen, mutta lohdullinen kirjamuisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, nyt kävi niin, etten minäkään päässyt. Seuraavalla kerralla sitten :)

      Tuo muisto on tosiaan lopultakin lohdullinen omalta kohdaltamme.

      Poista
  6. Onnea ihanasta kirjasta!

    Minä ostan Ahmatova -kirjan joululahjaksi kaukana asuvalle, taiteelliselle ystävälleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Olen nyt selaillut kirjan läpi, mutta perehdyn kirjaan vielä vähän syvällisemmin ja kirjoitan siitä blogiini muutaman päivän sisällä.

      Poista
  7. Olen melko varma, että tämänviikkoinen pähkinä on Oatesin Kosto: rakkaustarina.

    Ihanaa Pietarin reissua! Itse lähden pian messuilemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli hieno, mutta on ollut myös hauskaa lukea ihmisten messukokemuksia. kaikki ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä messujen antiin.

      Poista
  8. Oi, pidän peukkuja, että pääset käymään A. Ahmatova-museossa ja raportoit sitten tänne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museossa en päässyt käymään, mutta pientä Pietari-raporttia on tulossa.

      Poista
  9. Tunnustusta pukkaa sinulle blogissani! =D

    VastaaPoista
  10. Oi ihana Anna Ahmatova! Muistin taas, että pitäisi ostaa omaksi joku tuollainen kootut runot kokelma!

    Katkelma on hieno, mutta ei aavistustakaan mistä se on. Nämä perjantai-arvoitukset ovat muuten tosi kivoja! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Mikkolan suomennoskokoelma on erinomainen, runojen lisäksi se sisältää Mikkolan esityksen Ahmatovan runoudesta ja lyhyesti myös Ahmatovan elämänvaiheet.

      Tosi kiva kuulla, että pähkinöistä pidetään.

      Poista
  11. On aina surullista, kun joku lähtee ihan ennen aikojaan. Viikkoja, kuukausia on koskettava kirja, ja minullakin on lämpimät muistot Kom-teatterin näytelmistä Aina joki eksyy ja Teillä ei ollut nimiä, jotka kävimme lukion äikänryhmän kanssa katsomassa.

    Tuosta viikon sitaatista tuli ihan kylmät väreet. Veikkaan Jacqueline Mitchardin romaania Syvä kuin meri, siinä on ainakin Beth-niminen henkilö. En ole kirjaa lukenut, mutta 1990-luvulla kirja ja leffa olivat aika paljon esillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jokaisen ennen aikojaan lähtevän kohtalo on surullinen. Papinniemen kuollessa Lundan nousi taas mieleeni.

      Nuo Lundanin näytelmät olivat ylivetoja. Yhtä aikaa hauskoja ja äärimmäisen koskettavia.

      Aika mielenkiintoista, miten tuo sitaatti vaikuttaa moneen.

      Poista