keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Claes Andersson - Oton elämä



Claes Andersson: Oton elämä ( Ottos liv, suom. Liisa Ryömä) WSOY 2011, 240 s.

Otto ei osannut sanoa, johtuiko se jostain ajan trendistä vai hänen omasta taipumuksestaan, mutta häntä ei enää erityisesti huvittanut lukea romaaneja, toisin sanoen fiktiivisiä tai keksittyjä juttuja ja tarinoita, vaan hän etsi mieluummin käsiinsä tekstejä jotka olivat dokumentteja tai puolidokumentteja, elämäkerrallisia tai omaelämäkerrallisia, tai pohdiskelevia, aforistisia, jopa filosofisia. (OE s. 107)

Sama epämieltymys romaaneja kohtaan kuin Otolla taitaa olla Oton elämän kirjoittajalla Claes Andessonilla. Vaikka kirja on alaotsikoltaan aikalaisromaani, löytää lukija kirjan kansien välistä päähenkilön, joka muistuttaa kirjoittajaansa monilla tavoin. Molemmat ovat psykiatreja, kirjailijoita, poliitikkoja, jopa ministereinä kerran olleita ja rakastavat intohimoisesti jazzia ja jalkapalloa ja omaavat taipumuksen pelihimoon. Nämä kaikki seikat käyvät ilmi esimerkiksi Andessonin omaelämäkerrallisesta teoksesta Jokainen sydämeni lyönti.

Tässä romaanissa seikkailee kuitenkin Otto ja Oton ehkä keskeisimpänä pohdiskelun aiheena on vanheneminen ja kuolema. Otto tarkkailee omaa vanhenevaa ruumistaan ja suunnittelee jopa omat hautajaisensa.Vaikka aiheet ovatkin synkähköjä ei Otto kuitenkaan vaivu masennukseen. Hän menee edelleen joka aamu työhuoneelle kirjoittamaan. Kirjoittaminen on Otolle työtä, mutta soittaminen on intohimo, joka voi vietellä puoleensa tuntikausiksi. Välillä voi piipahtaa myös elokuvissa ja kasinolla, varsinkin kun pelihimo on saatu jonkinlaiseen kontrolliin. Kirja ei ole masentava myöskään lukijan osalta, varsinkin jos hän on sattunut menettämään sydämensä kirjan kirjottajalle jo vuosia sitten. Kirjassa on paljon hauskaa, huumori on vähän ironista, mutta osuvaa. Mukana on myös yhteiskunnallinen puoli, sillä Otto seuraa edelleen tarkkaan politiikkaa ja uskaltaa sanoa mielepiteensä maan nykytilasta ja sen johtajista varsin suoraan.

Oton elämä kuuluu samaan suomenruotsalaisen tunnustuksellisen kirjallisuuden genreen, johon kuuluvat myös pariskunta Tikkasen kirjat ja myös Merete Mazzarellan teokset. Niiden olennaisena osana on rehellisen oloinen omaelämäkerrallisuus, mutta ne eivät silti ole pelkästään omassa liemessä kylpemistä, vaan kaikista löytyy myös yleisempi kiinnostavasti ja moniulotteisesti ruodittu taso. Ottokin nautti kirjoista, joita hän kutsui "ajatuskirjoiksi", sillä hänestä niitä oli mahdoton luokitella mihinkään perinteiseen genreen. "Ajatuskirjat" saattoivat olla yksityisiä raportteja, pohdiskeluja, käsikirjoja, päiväkirjoja, lokikirjoja ja erilaisia tunnustuksia. Tässä suhteessa olen Oton kanssa samoilla linjoilla, minustakin "ajatuskirjat" ovat erittäin mielenkiintoisia.

Olen nyt lukenut kaksi omaelämäkerralliseen kategoriaan kuuluvaa kirjaa Anderssonilta, mutta en edelleenkää ole lukenut yhtään runokokoelmaa. Seuraava tehtävä on etsiä jokin sellainen käsiinsä. Onko ehdotuksia?

Sydämensä Otolle ovat menettäneet myös Erja ja Arja

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisen kuuloinen. Anderson on yksi suomenruotsalaisista suosikeistani. Joten have to read! Mä olen lukenut muistaakseni Parhaat päiväni, mutta en muista siitä mitään, joten en tiedä, suosittelenko. Sen sijaan romaaneita tältä herralta on tullut ahmaistua muutamia. Nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anderssonin romaanitkin kyllä kiinnostavat, joten täytyy pitää silmät auki kirjastossa sekä proosan että runojen suhteen.

      Poista
  2. Hauska sattuma; me molemmat luimme juuri Liisa Ryömän suomentaman kirjan! Minäkin haluan lukea Oton elämän, pidin paljon Jokaisen sydämeni lyönnistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin Maria saman ja meinasin kommentoidakin asiasta. Ryömä on kääntänyt melko paljon ruotsista, sekä suomenruotsalaisten että ruotsalaisten kirjailijoiden tekstejä, kuten hänen äitinsäkin, Elvi Sinervo, teki aikoinaan. Tässä oli paljon samaa kuin Jokaisessa sydämen lyönnissä, mutta muotoiltuna vain romaaniksi.

      Poista
  3. Voi, Claes Andersson! En ole lukenut mitään, mutta jotenkin olen ihan varma, että rakastaisin hänen kirjojaan. Ja jokaisen blogikirjoituksen lukemisen jälkeen mielikuva vain vahvistuu...

    VastaaPoista
  4. Sonja, jos pitää Claes Anderssonista, pitää myös hänen kirjoistaan, Ainakin näissä, mitä itse olen lukenut, hänen persoonansa tulee esiin niin voimakkaasti.

    Nyt vaan kirjastoon etsimään Claesin tuotantoa. Minäkin haen hänen runokokoelman häneltä, kun pääsen Suomeen.

    VastaaPoista