tiistai 6. marraskuuta 2012

Marjo-Riitta Antikainen -Velvollisuuden kutsu


Marjo-Riitta Antikainen: Velvollisuuden kutsu. Fanni Luukkonen johtajana. Otava 2012. 

Sydän on vielä kaiken jäleltä kuin olisi kuolema käynyt mailla, ottanut kalleinta ja jättänyt tyhjyyden, jolle ei löydy täytettä, autiuden, mihin ei ole voinut kotiutua. Siksi ja kun ei tätä voi kertoa, eikä kuvata, jää sana tyhjäksi. - -
Olen näinä lähes 16 vuoden aikana saanut kokea monenlaista - paljon hyvyyttä, paljon ymmärtämystä ja luottamusta. Elämäni onni on ollut työssä ja työstä. (VK, s. 204)

Fanni Luukkonen (1882-1947) toimi naisten vapaaehtoisen maanpuolustusorganisaation ja Suomen suurimman naisjärjestön Lotta Svärdin johtajana vuodesta 1929 aina  22.11.1944 asti, jolloin järjestö lakkautettiin välirauhan ehtojen perusteella fasistisena järjestönä. Ylläoleva lainaus on Luukkosen kirjeestä lottasisarelle järjestön lakkauttamisen jälkeen. Yhtäkkiä hän oli keskellä hiljaisuutta, persona non grata, vaikka vielä muutamia kuukausia aiemmin ja sitä ennen useita vuosia, hän oli ollut täystyöllistetty, ihailtu auktoriteetti.

Teologian tohtori Marjo-Riitta Antikaisen elämäkerta Fanni Luukkosesta paneutuu ennen kaikkea Luukkosen johtajuuteen. Akateemisena tutkijana Antikainen pitää kiinni tutkimuksen tieteellisestä puolesta, mikä näkyy esimerkiksi huolellisena nootituksena ja laajana lähdeluettelona. Hän käy Luukkosen elämävaiheet läpi kiinnittäen huomiota nimenomaan niihin asioihin, jotka tekivät Luukkosesta kunniotetun ja laajasti arvostetun johtajan sekä Lotta Svärd-järjestön sisällä että laajemminkin yhteiskunnassa ja myös ulkomailla. Samalla hän luo kuvaa Lotta-järjestöstä kokonaisuudessaan. Antikainen aloittaa Luukkosen lapsuudenperheestä, josta Fanni-tytär imi isänmaallisen hengen ja ajatuksen isänmaan puolesta tehtävästä työstä, jotka kantoivat häntä läpi vuosien johtotähden lailla.

Nuori Fanni Luukkonen valmistui opettajaksi ja ansiotyön ohella hän heittäytyi mukaan yhdistystoimintaan täysin sydämin. Erityisesti työ raittiusjärjestössä kiehtoi nuorta naista ja pian tämä sai sukupuolelleen harvinaisia luottamustehtäviä liikkeessä. Raittiustoiminta kuitenkin hiipui vähitellen 1910-luvun mittaan ja sisällissodan jälkeen perustetusta Lotta Svärd-järjestöstä tuli Luukkosen uusi intohimon kohde, joka nosti hänet sisällissodan aiheuttamasta pessimistisyydestä uuteen lentoon.  Samoin kuin raittiusliikkeessä, Luukkonen eteni nopeasti Lotta Svärd-järjestön hierarkiassa paikallisesta tekijästä valtakunnalliseksi vaikuttajaksi.

Antikainen tarkastelee Luukkosen johtajuuden edellytyksiä ja kehittymistä. Läpi kirjan kulkeva luonnehdinta, joka Antikaisen mukaan oli pohjana Luukkosen väsymättömälle ja aktiiviselle työlle, oli velvollisuuden tunne isänmaata kohtaan. Työlle antautumisen lisäksi hän omasi paljon muita ominaisuuksia, jotka vähitellen nostivat hänet yhdeksi maan tunnetuimmista ja arvostetuimmista naisista. Hän muun muassa omasi vankan kokemuksen järjestötyöstä ja hänellä oli taito verkostoitua ja saada näin näkyvyyttä itselleen ja työlleen. Antikaisen mukaan Luukkonen tiesi oman arvonsa ja otti kyselemättä paikkansa ja poikkesi näin ajan naisihanteista, jotka korostivat nöyryyttä ja alistumista.

Antikaisen kirja on äärimmäisen hallittu kokonaisuus ja se pitää koko ajan fokuksen tiukasti Luukkosen johtajuudessa ja sen analysoinnissa. Antikainen ei siis lähde sivupoluille, vaikka aineistoa varmasti olisi yllin kyllin. Tutkijana ihailen tätä keskittyneisyyttä, mutta uskon monen "tavallisen lukijan" pitävän tätä ehkä vähän tylsänä. Minulle kirja ei kuitenkaan ollut tylsä. Ennen kaikkea sain tärkeitä tietoja ja näkemyksiä omaa työtäni ajatellen, mutta myös oppitunnin siitä, miten rakennetaan paljon informaatiota sisältävä elämäkerrallinen tutkimus ja pidetään se silti järkevien sivumäärien sisällä.

Antikaisen elämäkerta keskittyy täysin Luukkosen julkiseen elämään, jopa pelkästään hänen "julkisiin ajatuksiinsakin" ja tätä pidän ehkä pienenä miinuksena kirjassa. Toki Luukkonen oli poikkeuksellisen julkinen ihminen, joka eli työnsä ja aatteitensa kautta ja uhrasi niiden eteenpäin viemiseen lähes koko yksityiselämänsä, mutta silti olisin kaivannut jonkinlaista yksityisen puolen, tunteiden ja kokemusten valottamista. Uskon, että se olisi palvellut koko tutkimusta tuoden vähän perspektiiviä Luukkosen julkisen elämän kautta muodostuneeseen kuvaan. Ilmeisesti yksi merkittävä syy yksityisen puolen puuttumiseen on aineiston puute. Antikainen viittaa Luukkosen yksityiseen kirjeenvaihtoon, jota Maija-Liisa Bäckström oli käyttänyt kirjoittaessaan teostaan Fanni Luukkonen. Lottajohtaja, joka myöhemmin katosi. Jonkin verran katoaminen herättää kysymyksiä aineiston arkaluonteisuudesta, mutta mitäänhän ei voida todistaa. On melko käsittämätöntä, miten noinkin huomattavan historiallisen henkilön kirjekokoelma päästetään häviämään.

Antikaisen luoma kuva Luukkosesta on kaikin puolin kunniottava ja tietyssä mielessä ehkä hieman varovainenkin. Erityisesti pieni varovaisuus tulee esiin Antikaisen pohtiessa Luukkosen suhdetta ensinnäkin suomalaiseen äärioikeistoon ja toisaalta Saksaan ja kansallissosialismiin. Toisaalta ei varmasti ole mitään syytä, miksi ei olisi niin kuin Antikainen esittää, että Luukkonen ei itse lämmennyt näille aatteille, mutta hänen oli taspainoiltava jäsenkunnan erilaisten mielipiteiden välissä, luovien välillä sinne, välillä tänne. Luukkonen todennäköisesti eli omaa elämäänsä niiden ihanteiden mukaan, joihin hän julkisuudessa oli sitoutunut ja siksi hänestä tuli niin merkittävä hahmo Suomen historiassa kuin hän parhaimmillaan oli.

Fanni Luukkosen elämäkerta on toistaiseksi viimeinen etappi siinä tutkimuksellisessa sarjassa, jolla on viime vuosien aikana luotu uutta kuvaa Lotta Svärd-järjestöstä. Muita ovat muun muassa Annika Latva-Äijön Lotta Svärdin synty. Järjestö, armeija, naiseus 1918-1928. ( 2004), Tiina Kinnusen Kiitetyt ja parjatut. Lotat sotien jälkeen. ( 2006) ja Pia Olssonin Myytti ja kokemus. Lotta Svärd sodassa. ( 2005).


Katso myös Keskisuomalaisen arvio kirjasta.

11 kommenttia:

  1. Hyvä valinta esittelyyn jo siksikin, että naisten osuus tuosta historiamme ajasta on aika vähäistä kirjallisuudessa. Ehkä kirjaan ei tulisi itse tartuttua, mutta kiitos esittelysi, tiedän Luukkosesta edes jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjanainen. Siihen nähden miten vaikuttavassa asemassa Luukkonen on ollut, hänestä tiedetään yllättävän vähän. Toki tähän vaikuttaa vuosikausien vaikeneminen niin Lotta Svärdistä kuin Suojeluskunnastakin. Tästä löytyi myös minulle, vaikka olen tuon ajan historiaa melko paljon lukenut, paljon uutta tietoa.

      Poista
  2. Onpas mielenkiintoisen kuuloinen kirja ja elämä. Mietin vain sitä, kuinka kamalaa aikaa on ollut elää molempien sotien aikana, ja vielä sisällissodassa ja sen jälkeisessä ajassa, kun oli voittajat ja häviäjät, ystävät ja viholliset.

    Järkyttävää, että kirjeet kadotettiin! Tiedätkö missä ne olivat ennen Bäckströmin kirjan tutkimusvaihetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäni kiinnostaa tuo sotien välinen aika ehkä eniten historiassa, vaikka tiedän, että se oli monelle hyvin traagista ja raskasta aikaa monine sotineen. Silti siinä ajassa myös syntyi paljon uutta yhteiskunnan ja ihmisten modernisoituessa.

      En tiedä eikä Antikainen mitenkään selittele tuota kirjeiden katoamiseen liittyvää episodia, mitä pidän vähän kummallisena. On kyse kuitenkin mellko huomattavasta lähdeaineistosta.

      Poista
    2. Minä en voi antaa tällaisen mysteerin olla!

      Kävin Kansallisarkiston haussa ja löysin Luukkosen arkiston, mutta sisällöstä ei kerrota mitään "tietosuojalainsäädännöstä johtuen". Kuinka tylsää!Kuinka ei voida kertoa edes, että kyseessä olisi kirjeet, päiväkirjat, esseet, mitä tahansa - ilman ykistyiskohtia. Olisi mielenkiintoista tietää millaista materiaalia on jäänyt tutkijoille. En ole kohdannut aikaisemmin näin 'suojelevaa' systeemiä. Onkohan yleistä Suomessa?

      Kansallisarkiston julkaisussa (2/2011) mainittiin myös, että heille oltiin lahjoitettu nippu Luukkosen saamia kirjeitä. Oletan, että hänen itse kirjoittamansa kirjeet olisivat olleet osa tuota Kansallisarkioston aiempaa kokoelmaa. Saan jo päänsärkyä siitä, ettei minkäänlaista tietoa ole katoamisesta saatavilla, vaikka niin kuin sanoit, kyseessä on noinkin merkittävä henkilö.

      Poista
    3. Meilasin Antikaiselle, jonka vastauksen mukaan näitä Luukkosen perheelleen ja sukulaisilleen kirjoittamia, sittemmin kadonneita kirjeitä on yritetty löytää useista eri paikoista, muun muassa eri arkistoista ja sukulaisten hallusta, mutta tuloksetta.

      Tällä hetkellä muuta Luukkoseen liittyvää aineistoa löytyy sekä Kansallissarkistosta että Seinäjoelta Lotta- ja Suojeluskuntamuseosta, jonne aineiston lahjoitti Luukkosen veljenpoika, joka Antikaisen mukaan huolehti tätinsä ainestosta tarkasti, ennen kuolemaansa.

      Poista
    4. Kiitos salapoliisityöstä ja selvennyksestä! Hitsi, luulen, että olin aluksi ymmärtänyt väärin ja siksi niin kauhistuin: ajattelin, että kadonneet kirjeet olivat jo olleet esim Kansallisarkiston hallussa ja sitten ne olisivat sieltä jotenkin kummallisesti hävinneet. Tuollainen yksityiskokoelmista tai yksityishenkilöiltä katoaminen on kai hiukan ymmärrettävämpää. Olen kuullut kauhutarinoita, kuinka hienojakin kokoelmia on kärrätty kaatopaikalle niistä huolehtineen yksityishenkilön kuoltua...

      Poista
  3. Kiinnostavaa! Luin juuri viime viikolla Antikaisen väitöskirjan Mathilda Wredestä ja kirjoitin siitä yliopistourani (tai ainakin siis tämän maisteritutkinnon, heh) viimeisen esseen. Antikainen vaikuttaa olevan todellakin rajauksessa tarkka, sille Wredessäkin hän keskittyi nimenomaan tämän vankilatoimintaan. (Toimintaelämäkerraksi se kai olikin nimetty.)

    Lotta Svärd on kyllä mielenkiintoinen järjestö. Muutenkin suomalaiset järjestöt ovat, ollaan me sellaista kansalaisjärjestäytymisen luvattua kansaa edelleen. :D

    VastaaPoista
  4. Mäkin olen lukenut tuon Antikaisen väikkärin ja on tosiaan samantyyppinen tiukkarajainen kuin tämä uusinkin.

    Luukkosesta ja Lotta Svärdistä on mielenkiintoista lukea ja tarkastella Suomea täysin eri ideologisista lähtökohdista kuin tavallisesti teen. Olen aiemmin lukenut mainitsemani Olssonin ja Latva-Äijön kirjat ja nyt alkaa olla jonkinlainen näkemys kyseisestä järjestöstä.

    VastaaPoista
  5. Hei Jaana, sinulle on haaste blogissani!

    VastaaPoista