perjantai 9. marraskuuta 2012

Perjantainen pähkinä, 30-viikkoa kirjoja, osa 8 sekä sekalaista höpinää



Perjantainen pähkinä on täällä taas. Viime viikkoiseen pähkinään saatiin kaksi oikeaa vastausta, kun sekä Maria että Tintti tiesivät, että kyseessä on Juhani Ahon teos HelsinkiinSarakin oli aika lähellä. Onnittelut tietäjille ja suuri kiitos muillekin kommentoijille.

Miten sitten käy seuraavan pähkinän kanssa? Pähkinän idea ja osallistumisohjeet löytyy täältä.

PÄHKINÄ NUMERO 8

Nyt voin kertoa sen mitä olen pitänyt kaiken aikaa itselläni.
 Kaikki alkaa siitä, kun mies käveli ovesta ulos. Kaikki alkaa siitä, kun lapsi kysyi näkisimmekö me vielä ja minä sanoin että me näkisimme huomenna, vaikka tiesin että se oli valhe. Kaikki alkaa siitä, kun makasin eteisessä yksitoista päivää. 
Minä aloitan kuiskaten. Kun olen aloittanut, sanat tulevat helposti. Minä en ole kertonut hänelle tätä, mutta nyt kerron.

30 VIIKKOA KIRJOJA

8. Mielestäni yliarvostetuin kirja

Nämä arvottamiseen perustuvat kysymykset ovat vähän hankalia, kun pitäisi ensin määrittää mihin omia mielipiteitään vertaa, minkä perusteella tekee päätöksiään. Ottaako vertailukohdakseen kirjallisuuden kaanon ja sen arvostamat teokset vai vertaako kirjallista makuaan ystäviin, tuttaviin tai kylän miehiin? Kun tässä nyt kuitenkin olen osa kirjabloggaajien maailmaa, niin ehkä otan vertailukohdaksi muissa blogeissa hehkutetun teoksen, jolle en itse ole lämmennyt. Tai tässä tapauksessa kirjailijan.

Olen lukenut Joel Haahtelalta useita teoksia, ainakin Elenan, Lumipäiväkirjan, Naiset katsovat vastavaloon ja Perhoskerääjän. Se, että en osaa sanoa yksittäistä kirjaa, jonka katsoisin olevan yliarvostettu, johtuu siitä, että minulla nämä kirjat menevät iloisesti mielessä sekaisin. Tiedän, että Haahtela on monien bloggaajien (ja muidenkin) mielestä loistava kirjailija ja hänen teoksiaan on ylistetty vähän siellä ja täällä. Erityisesti on pidetty Haahtelan tavasta käyttää kieltä. Vaikka olen lukenut noinkin monta teosta häneltä, en ole kunnolla päässyt sisään Haahtelan kieleen ja hänen luomiinsa maailmoihin. Ne ovat minulle ehkä vähän liian eteerisiä ja keinotekoisia, jotta ihastuisin niihin. En kuitenkaan väitä, että Joel Haahtela on huono kirjailija, hän ei vain ole minun makuuni, enkä siksi pysty osallistumaan siihen hehkutukseen, jota hän on saanut osakseen.

SEKALAISEN HÖPÖTYKSEN OSASTO

Ensinnäkin lausun kiitoksen Merenhuiskeelle, joka muisti minua tunnustuksella. En tällä kertaa kuitenkaan vastaa, koska juuri viime perjantaina tein haasteen vaatimat kahdeksan satunnaista paljastusta itsestäni (olivatkin muuten sensaatiomaisia :D).

Toiseksi lausun kiitokset kaikille blogini lukijoille, erityisesti kirjautuneille, sillä nyt minulla on sivupalkissa kaunis pyöreä luku. Kiva kun jaksatte täällä käydä.

Lopuksi kaikille hyvät viikonlopun toivotukset. Me saamme vanhimman tyttäreni vieraaksi muutamaksi päiväksi ja tiedossa on kaikkea kivaa ohjelmaa isänpäivämyyjäisistä balettiin. Erinomaista viikonloppua kaikille. Ja kai isä saa kirjan lahjaksi :)

7 kommenttia:

  1. Minä veikkaan Pulkkisen Vierasta :)

    VastaaPoista
  2. Tässä on jotain tuttua! Ei ole mielestäni Pulkkisen Vieras ja Tottaa en ole lukenut. Veikkaisin Helmi Kekkosen Kotiin novelleja.

    p.s. Laitoin ensimmäisen tyttökirja-arvoitukseni FB:hen. :)

    VastaaPoista
  3. Nyt on jotain todella tuttua, taidan olla lukenut tämän! Minäkin vastaan Riikka Pulkkisen Totta. Yksitoista lattialla maattua päivää kuulostaa niin tutulta.

    Minä en ole lukenut Haahtelaa, mutta olen harkinnut juuri siksi, että monet tuntuvat tykkäävän (mukaan lukien kanssabloggaajani Anna). Eteerisyys ei välttämättä ole asia, josta jaksaisin lähtökohtaisesti innostua, joten voi olla, että Haahtelat eivät olisi minunkaan kirjojani. Mutta sitähän ei tiedä kuin lukemalla! Pitää kokeilla.

    Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Riikka Pulkkisen Totta.

    Minä luin lukumaratonilla Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon, enkä minäkään kauheasti ihastunut. Jotain kertoo ehkä sekin, etten muista kirjasta kovin paljoa, vaikka muut maratonkirjat ovat jääneet hämmästyttävän voimakkaina mieleeni. Kun vielä olen käsittänyt, että Haahtelan kirjat ovat aika samanlaisia keskenään, ei ole ihan kauhean suurta innostusta lukea lisää Haahtelaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitokset vastauksistanne.

    Sara, kävinkin kurkkaamassa tyttökirja-arvoistustasi, mutta ei tullut mieleen mitään :)

    Sonja, kyllä Haahtelaa kannattaa varmaan kokeilla, sitten voi muodostaa oman mieleipiteensä kumpaan koulukuntaan liittyy: ylistäjiin vai meihin ei-niin-innostuneesti-suhtautuviin ;)

    Liisa, minä olen myös lukenut Naiset katsovat vastavaloon ja minusta kirjalla on aivan ihana nimi, mutta minäkään en muista siitä muuten mitään. Elena on ainut, josta luulen omaavani joitakin vähän selkeämpiä muistikuvia.

    VastaaPoista