perjantai 23. marraskuuta 2012

Perjantainen pähkinä ja 30 viikkoa kirjoja, osa 10



Tuntuu, että nykyään perjantai on joka toinen päivä, mutta toisaalta tuntuu myös, että tämä pimeä marraskuu kestää ja kestää. No, onneksi on edes perjantainen pähkinä piristämässä. Viime viikkoiseen pähkinään saatiin taas oikeita vastauksia, kun tietäjinä olivat Maria ja Heidi. Kyseessä oli Finladia-ehdokkaiden lanseeramisen innoittamana Mikko Rimmisen Nenäpäivä, joka voitti Finlandia-palkinnon 2010. Kirja löytyy hyllystämme, mutta häpeäkseni en sitä ole vielä lukenut (aion kyllä lukea, varmasti!).

Tässä sitten seuraava pähkinä, jonka idean ja osallistumisohjeet voi tuttuun tapaan käydä lukemassa täältä. Linkin takaa löytyy myös eri viikkojen armoitetut tietäjät. Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis:

PÄHKINÄ NUMERO 10

Surullista.
Silti voi tulla suureksi runoilijaksi kun kasvaa isoksi.
On pakko tulla suureksi runoilijaksi.

30 VIIKKOA KIRJOJA

10. Lempiklassikkoni

Tässä kohtaa monet varmaa luulevat, että vastaan TPTA, mutta en vastaakaan, vaan säästelen sitä muualle. Sen sijaan nostan esiin toisen kirjan, josta olen usein eri yhteyksissä maininnut eli Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita). Olen lukenut kirjan kolme kertaa, nähnyt siitä tehtyjä teatteriesityksiä kolme, joista yksi oli venäjäksi ja käynyt tutustumassa Mihail Bulgakovin kotimuseoon, josta tein aikoinaan postauksenkin. Syitä miksi pidän kirjasta niin paljon on sen uskomattoman rikas, absurdi ja karnevalistinen maailma, jossa henkilöt toimivat pahan ja hyvän, vallan ja alistumisen näyttämöinä. Luen sitä pitkälti allegoriana Stalinin aikaisesta Neuvostoliitosta, siitä yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta ilmapiiristä, joka maassa silloin vallitsi. Ikävä kyllä jotkin kirjan esiin nostamat asiat pätevät täällä yhä edelleen, joten ajankohtaisuuttaan kirja ei ole menettänyt.

Tällä kertaa laskeudutaan viikonloppuun sen enempiä turisematta. Viikonloppuna käyn kuuntelemassa ukrainalaista rock-bändiä Okean Elzyä, josta on Moskovassa oloaikana muodostunut minun ja mieheni suuri suosikki. Koitan myös saada luettua loppuun ja blogattua Ulla-Lena Lundbergin Jäästä.

Ihanaa viikonloppua, juokaa glögiä!


8 kommenttia:

  1. Pähkinä on liian pähkinäinen (taas), mutta oli kiva lukea, että pidät noin paljon Moskovaan saapuvasta saatanasta. Minä nimittäin jotenkin vähän pelkään ko. kirjaa (lue: pelkään, etten pitäisi siitä), mutta aion sen lukea ensi keväänä, koska Liisa "käski" Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteessa.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti kimppuun vain Karoliina. SSM on kirja josta yleensä tykätään hulluna tai sitten ei päästä siihen ollenkaan sisään, eli mikään keskitien "ihan kiva kirja"-se ei ole. Toivotaan sinulle ensimmäistä :)

      Poista
  2. Oivoi, ei kyllä hajuakaan pähkinästä...

    Minäkin tykkään todella paljon Saatana saapuu Moskovaan -teoksesta. Ihan ehdottomia TOP5-kirjojani. Pitäisikin lukea uudelleen. (Millä ajalla, kun en juuri nyt ehdi lukea mitään muutakaan, vaikka haluaisinkin...) Kirjaan liittyy hyviä muistoja, sillä luin sitä ollessani reilaamassa kesällä 2005. Tunsin itseni aikuiseksi ja maailmanmatkaajaksi ;)

    Rokkaavaa viikonloppua, itsekin aion juhlistaa sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjamuistot on ihania, päästä matkustamaan kirjan kautta johonkin tiettyyn aikaan ja/tai paikkaan. Itsellänikin on muutama tämmöinen kirja, muun muassa niinkin hassu kirja kuin "Nalle ja Moppe"-vie aina ajatukset Roomaan. Luin sitä Roomassa ja sattui vielä kohta, jossa E.Leino ja L. Onerva olivat Roomassa.

      Poista
  3. Minä niin haluaisin tunnistaa juuri tuon sitaatin, mutta enpä osaa yhdistää sitä mihinkään. SSM on lukematta. Kuulin siitä joskus nuorempana niin abstraktin esityksen, että jäi todella etäännyttävä olo. Ehkä sitä näin vanhempana ja "viisaampana" voisi kuitenkin kokeilla lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että sulle on jäänyt tuollainen olo kirjasta. Kirjasta on kyllä mahdollista saada aikaan monenlaisia tulkintoja, jos haluaa, sen verran kerroksellinen se on. Ehkä joskus innostut kokeilemaan uudelleen.

      Poista
  4. Ohhoh, ei mitään hajua tuosta pähkinästä, mutta heitänpä nyt huvikseni, että kyseessä on pätkä Pentti Saarikosken jostain runosta. Itse asiassa olen todella huono lukemaan runoja, mutta Saarikoski on niitä harvoja, joiden maailmaan olen tuntunut pääsevän kunnolla.

    Mulla on Saatana saapuu Moskovaan TBR-pinossa, ollut itse asiassa jo monta vuotta. Nyt se on saapunut peräti kirjaston hyllystä kotihyllyyn, katsotaan joskos tulisi luettuakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, nythän on hyvä sauma lukea hienoa maailmankirjallisuutta. Tsempitykset lukusessiolle :)

      Poista