tiistai 20. marraskuuta 2012

Roger Martin du Gard - Thibault`n suku 1.



Roger Martin du Gard: Thibault`n suku ( Les Thibault, suom. Arvi Nuormaa) Otava 1964.

Ranskalainen kirjailija Roger Martin du Gard (1881-1958) sai Nobelin kirjallisuuspalkinno vuonna 1937. Palkinto perustui pääosin hänen 8-osaiseen romaanisarjaansa Les Thibault, joka Arvi Nuormaan suomennoksena sai nimen Thibault`n suku. Nuormaan toimesta on suomennettu kirjasarjan 6 ensimmäistä osaa (1937-1938 ja 1964-1965), mutta ilmeisesti kaksi viimeistä osaa on edelleen suomentamatta. Du Gardin teossarjaa on eeppisyydessään ja historiallisessa näkemyksessään sekä realistisessa käsittelytavassaan verrattu muun muassa Leo Tolstoin tuotantoon, ilmeisesti ennen kaikkea Sotaan ja rauhaan.

Olen väitöskirjani myötä törmännyt moniin kirjailijanimiin ja teoksiin, jotka itselleni ovat olleet täysin tuntemattomia, mutta jotka niille ihmisille, joita tutkin ovat olleet tärkeitä tai ainakin ajankohtaisia teoksia. Elvi Sinervo kirjoitti vuonna 1940 aviomiehelleen lukeneensa Thibault´n suvun suomentamattomia osia, mutta hän ei pitänyt du Gardia kuitenkaan Maksim Gorkin veroisena kirjailijana, ylipäätään hän vähän vieroksui ranskalaista kirjallisuutta sen liiallisen "sivistyneisyyden" vuoksi. Elvi Sinervon ystävään Raoul Palmgreniin du Gardin sarja kuitenkin iski kuin  veitsi voihin. Hän kuvailee lukukokemustaan omaelämäkerrallisessa teoksessaan 30-luvun kuvat, jonka hän kirjoitti R. Palomeren nimellä, seuraavasti:

Eräällä tämän kevään käännösuutuudella on Rolfin elämysmaailmassa erikoisasemansa: Martin du Gardin Thibault`n suvulla. Tuskin mikään muu kaunokirjallinen teos on viime vuosina vaikuttanut häneen niin valtavasti, kouraissut niin läheisesti kuin tämä ranskalainen ideologinen ja eroottinen kehitysromaani: siinä esitetty älymystön aatteellinen problematiikka ensimmäisen maailmansodan aattona on hänen omansa, siinä kuvattu Rachelin naishahmo ja rakkaustarina saattavat hänet kerrassaan pois tasapainosta, harhailemaan toukokuisilla kaduilla sairaana levottomuudesta. (30-luvun kuvat,s. 464)

Olen monesti miettinyt, että du Gardin teossarja pitäisi lukea. Viime kesänä kävi sitten niin hyvin, että löysin koko kirjasarjan kirpputorin "ota tästä ilmaiseksi"-laatikosta". Minähän otin ja raahasin kirjat kotiin. Kuitenkin vasta nyt sain aikaiseksi lukea kirjan ensimmäisen osan, joka suomennoksena sisältää koko sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Harmaakantisen vihon ja Kasvatuslaitoksen, suvun tarinasta. Romaanin keskiössä on Thibault`n perhe, isä ja pojat Antoine ja Jacques, jotka edustavat ranskalaista katolista älymystöä. Näissä kahdessa ensimmäisessä osassa Antoine on vähän päälle parikymppinen lääketieteen opiskelija ja hänen nuorempi veljensä Jacques koulupoika, joka haaveilee runoudesta ja rakkaudesta. Isä, joka on perheen ehdoton auktoriteetti, edustaa ranskalaista akateemista maailmaa ja on tullut tunnetuksi perustamistaan kasvatuslaitoksistaan.

Kirjan keskiössä on veljesten suhde toisiinsa ja isäänsä, ja tämän kautta nosusevat esiin erilaiset sukupolvien väliset ristiriiddat, jotka koskevat muun muassa uskonnollisia ja moraalisia kysymyksiä.  Ainakaan näissä kahdessa ensimmäisessä osassa veljeksistä kumpikaan ei vielä kunnolla nouse vastustamaan isänsä auktoriteettia, vaikka Jacquesin luonnetta on  pehmennettävä kasvatuslaitoskomennuksella ja Antoinen on noustava puolustamaan veljeään isäänsä vastaan. Heitä kaikkia velvoittaa on kuuluminen Thibault`n sukuun, kuten Antoine veljelleen luennoi:

Kaiken hukkaamasi ajan voitat takaisin yhdellä tempauksella, jos vain tahdot. Tahtoa! kaikki eivät osaa tahtoa. (Ei ole vielä varsin pitkää aikaa siitä, kun se selvisi minulle.) Mutta minä osaan tahtoa. Ja myös sinä osaat tahtoa. Thibault`t osaavat tahtoa. Ja juuri siksi Thibault`t pystyvät kaikkeen. Juuri siksi he menevät toisten ohitse! Juuri siksi he tunkeutuvat kärkee! Heidän on pakko. Tuon voiman, joka kytee kätkeytyneenä kokonaiseen sukuun, on pakko lopulta saavuttaa päämääränsä! Meidän kahden kautta täytyy Thibault`iden puun puhjeta täyteen kukoistukseensa: tulevien sukupolvien kukoistukseen! (TS 1. s. 261)

Yllä olevan lainauksen myötä on helppo ymmärtää, miksi du Gardin ajatukset vetosivat muun muassa Palmgreniin, joka koki itsekin olevansa yhteiskunnan etujoukkoa ja suunnan näyttäjä tulevaisuuteen. Älymystöläinen problematiikka on kirjassa voimakkaana esillä.

Vaikka du Gardin kirjasarja on selkästi oman aikansa lapsi, niin se toimii myös tässä päivässä. Itse ainakin koin kirjan mielenkiintoisena ja aion lukea kirjan loputkin osat jossain vaiheessa.


7 kommenttia:

  1. En ole tästä kirjailijasta saati sitten teossarjasta ikinä kuullutkaan, mutta kuulostaisi tutustumisen arvoisilta tuttavuuksilta. Vanha ranskalainen yläluokkainen älymystökulttuuri kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J, eihän tämä tänä päivänä ole kovinkaan tuttu nimi. Ei ole noussut klassikokssi (ainakaan Suomessa) vaikka Nobel-voittajan teos onkin. J

      Jos tuo älymystökulttuuri kiinnostaa, niin suosittelen.

      Poista
  2. Muuten, tästä teossarjasta on tehty kauan sitten loistava ranskalainen tv-sarja, jossa proosan henki muuttui hienosti elokuvallisuudeksi. Se siis näytettiin Ylellä - olisi mukava nähdä se uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, voin kuvitella, että sarja on hieno. Varmasti katsoisin, jos se näytettäisiin uudestaan.Minulle tuli kirjasta vähän mieleen Thomas Maniin Buddenbrookit, josta myös on tehty hieno TV-sarja.

      Poista
  3. Oletpa taas tehnyt hienon löydön! Minä en löytänyt Roger Martin du Gardin suomennettuja teoksia, kun keräsin nobelistikokoelmaani, joten minulla on häneltä vain pienoisromaani (tai pitkä novelli) Confidence africaine. Se kertoo insestisestä sisarussuhteesta, joten moraalikysymyksiä pohditaan siinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli pakko napata ne siitä laatikosta, vaikka kirjahyllyt ovat täynnä kirjoja :). Ja onneksi nappasin, ihan kelpo luettavaa näinäkin päivinä.

      Poista
  4. Hei Jaana, sinulle on tunnustus blogissani!

    VastaaPoista