perjantai 28. joulukuuta 2012

Perjantainen pähkinä, 30 viikkoa kirjoja, osa 15 ja pikaiset kuulumiset


Laiska bloggaaja täällä hei, meinasi unohtua perjantainen pähkinäkin ja vielä viimeinen sellainen. No parempi myöhään kuin ei ollenkaan, vielä ollaan kuitenkin perjantain puolella. Viime viikon pähkinään tuli monta oikeaa vastausta, kun HannaMerenhuiskeMargit ja Kirjanainen tiesivät, että lainaamani teksti oli Rosa Liksomin kirjasta Hytti nro 6. Sitä kirjoittaessani huomasin taas, miten hienosti Liksom kirjoittaa, pitää varmasti palata kirjaan taas joskus uudelleen.

Sitten tähän vihoviimeiseen pähkinään. Kuka tietää, minkä kirjan loppu on tässä kyseessä:

PÄHKINÄ NUMERO 15

Vähitellen pyhät esineet pakattiin talteen ja pantiin eteisen kaappiin ja kuusenoksat paloivat uunissa teettäen pieniä ankaria räjähdyksiä. Mutta rungon me poltimme vasta seuraavana jouluna. Koko vuoden se seisoi kipsilaatikon vieressä muistuttamassa meitä joulusta ja kaiken ehdottomasta turvallisuudesta.

30 VIIKKOA KIRJOJA

15. Mieluisin miespuolinen hahmo

Ensimmäinen miespuolinen hahmo, joka minulle tuli mieleen on Koskelan Akseli, hyvin läheinen ja tärkeä kaunokirjallinen mieshahmo. Akselissa on kuitenkin paljon myös sellaista, johon en voi samaistua, joten hän ei siinä mielessä ole mieluisin. Sen sijaan Kjell Westön teoksessa Missä kuljimme kerran esiintyvä Ivar Grandell on sellainen, jonka ajatuksista löysin paljon yhtymäkohtia ja johon varsinkin kirjaa toisen kerran lukiessani kiinnitin paljon huomiota ja pidin häntä läheisimpänä koko kirjan henkilökaartista.


Joulupukki muisti tätä bloggaajaa kolmella uudella kirjalla. Sain toivomani Joyce Carol Oatesin ja Sofi Oksasen uusimmat, samoin kuin Saska Saarikosken kirjan isästään Pentti Saarikoskesta. On tämä joulun aika ollut sen verran hetkistä, että en ole vielä ehtinyt lahjakirjoihini perehtyä. Kesken oleva Matti Klingen omaellämäkerrallinen teos Kadonnutta aikaa löytämässä on vienyt vähän lukuajan, samoin kuin eräs vuodenaikaan nähden aika yllättävä teos, josta yritän blogata mahdollisimman pian. En siis vielä toivota hyvää uutta vuotta, vaan optimistisesti toivon, että ehdin vielä blogata tämän vuoden puolella.

5 kommenttia:

  1. Luulen, että pähkinä on Tove Janssonin Kuvanveistäjän tyttärestä.

    Minäkään en siis toivottele vielä uusia vuosia vaan sen sijaan hyviä lukuhetkiä loppuvuodelle :)

    VastaaPoista
  2. Liisa tuossa edellä ehti vastaamaan ennen minua. Pähkinä ei voi olla muualta kuin Tove Janssonin Kuvanveistäjän tyttärestä. Tuo kipsilaatikko sen viimeistään paljasti:-)
    Saarikosken kirja ei ollut minun lahjakirjojeni joukossa, mutta aion kyllä lukea sen.

    VastaaPoista
  3. Ivar Grandell oli yksi minunkin suosikkihahmoistani Westön kirjassa. Kiva kun muistutit taas hänestä. Luin Westön Älä käy yöhön yksin -kirjan jouluna ja ai että! ;)

    VastaaPoista
  4. Vihdoinkin pähkinä jonka tunnistin heti! Eli Janssonin Kuvanveistäjän tytärhän se siinä kertoo joulustaan.

    VastaaPoista
  5. Pähkinän teksti tuntui tovejanssonmaiselta, mutta ei kuitenkaan muumimaiselta. Sen tarkemmin en osaa sanoa :)

    Kirjalahjat ovat parhaita :) Minä toivoin ja myös sain J.R.R. Tolkienin Hobitin ja Stephen Kingin Auringonlaskun jälkeen.

    VastaaPoista