lauantai 29. joulukuuta 2012

Tove Jansson - Kesäkirja


Tove Jansson: Kesäkirja ( Sommarboken, suom. Kristiina Kivivuori) WSOY 2011.

Jos hän olisi vähän isompi, ajatteli isoäiti, mieluimmin aika paljon isompi, olisin voinut kertoa hänelle, että minä kyllä ymmärrän miten kauheaa se on. Joutua päätä pahkaa keskelle lujaa yhtenäistä joukkoa, ihmisiä jotka ovat aina asuneet yhdessä ja omistamistottumuksin liikkuneet toistensa ympärillä, kulkeneet maalla jonka he tuntevat ja osaavat ja tietävät. Ja pieninkin uhka heidän tottumuksiaan vastaan tekee heistä vain entistä lujemmin yhteenkuuluvia ja varmempia. Saari voi olla kauhea paikka sille, joka lähestyy sitä ulkoapäin. Kaikki on valmista, kukin omalla paikallaan, sinnikkäästi, rauhallisesti ja itseriittoisesti. Heidän rantojensa sisäpuolella kaikki toimii rituaalien mukaan, jotka ovat monista kertaamisista tulleet kivikoviksi, ja samalla he harhaavat päiviensä halki niin oikullisesti ja umpimähkään kuin maailma hukkuisi horisonttiin. (KK s.27)

Kesäkirja on Tove Janssonin aikuisille suunnattua tuotantoa, mutta siinä näkyy kuitenkin selkeästi myös lapsen maailma ja se on helppo liittää osaksi myös muumien maailmaa. Genrellisesti kirjaa on vaikea määritellä, sillä se koostuu lyhyistä episodimaisista, nimetyistä kertomuksista ja jää tällaisena johonkin novellikokoelman ja romaanin välimaastoon. Kirjan kesänäyttämönä on saari itäisellä Uudellamaalla ja saaressa kesiään viettävät isoäiti lapsenlapsensa Sophian kanssa. Myös lapsen isä on mukana, mutta hän toimii taustalla töihinsä uppoutuen tai kalastellen. Pääosissa ovat kuitenkin isoäiti ja lapsenlapsi, joiden touhuja ja keskusteluja kuvataan kronologisesti sekalaisesti etenevissä kertomuksissa. Kuvatuksi kuitenkin tulee koko kesäaika aina huhtikuusta elokuuhun, jolloin taas lähenee aika, jolloin saari on jätettävä talven ajaksi.

Monille Kesäkirja on teos, jota nimensä mukaisesti luetaan erityisesti kesällä. Minä päätin toimia toisin ja luin kirjan keskellä lumisinta ja kylmintä talvea. Yritin saada kirjan avulla loihdittua mieleeni tunnelmia ja muistoja kesästä ja toiveen siitä, että kyllä se taas tämänkin talven jälkeen tulee. Halusin aika- ja tunnelmamatkustaa kesään, mutta se ei oikein onnistunut. Tunsin olevani kuin isoäidin ylläolevassa lainauksessa kuvailema Berenike, Sophian ystävätär, joka tuli vieraisille saareen, mutta joka ei päässyt sisään siihen saaren ja meren maailmaan, jossa isoäiti ja hänen pojantyttärensä elivät. Minulle tämä kaksikon maailma jäi tavoittamatta, enkä löytänyt kirjasta sitä lumoa, jota se niin monille muille on tarjonnut. Ehkä en järvisuomalaisen identiteetin omaavana jaksanut tarpeeksi viehättyä merellisestä ja saaristoon liittyvästä kerronnasta. Myöskään lapsen perspektiivistä kerrotut tarinat eivät jaksa pitää mielenkiintoani yllä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Minulle kirjan parasta antia olivat isoäidin ja Sophian keskustelut, pidin siitä miten vilpittömästi isoäiti meni mukaan lapsen maailmaan ja toisaalta myös siitä, miten viisaasti hän auttoi lasta säilyttämään kasvonsa erilaisissa tilanteissa ja miten hän käänsi monet lapsen pettymykset tuntumaan vähän pienemmiltä. Boel Westinin kirjasta luin, että henkilöhahmojen esikuvina olisivat olleet Tove Janssonin äiti Ham ja hänen veljensä tytär Sophia, joiden kanssa Tove usein kesiään vietti. Tuollainen isoäiti olisi jokaiselle lapselle aarre.

Koska oma lukukokemukseni ei ollut mitenkään haltioitunut, kaivoin esiin kirjablogistaniasta muita arvioita, sillä halusin tietää, mikä kirjassa muihin on vaikuttanut ja onko muita, joille kirja ei ole avautunut. Karoliinan kanssa olimme samaa mieltä siitä, että kirjassa parasta oli isoäiti. Aletheia puolestaan ei kirjalle lämmennyt. Marjiksen mielestä kirja viisaudessaan oli helmi. Jenni rakasti Kesäkirjaa, sen henkilöitä, miljöötä ja kesäisiä tarinoita. Sadun mielestä kirja on parhaimmillaan maistellen luettuna. Ina luki Kesäkirjan autenttisessa ympäristössä eikä voinut olla käyttämättä ylisanoja kirjaa kuvatessaan. Villasukkaa kirjahyllyssä  kesäkirja hymyilytti. Jonnalle kirja ei myöskään avautunut. 

14 kommenttia:

  1. Luin tämän ruotsiksi, mutta se oli vaikea, että kirjassa on jonkin verran kasveja ja luonnonilmiöitä, mitkä sanat ovat minulle vieraita.
    ***
    Voin olla väärässä, mutta Toven veljen lapsen nimi saattaa olla Sophia tai Sophie :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, Toven veljentyttären nimi on Sophia ja hän on ilmeisesti ollut mallina kirjan Sophialle.

      Poista
  2. Mikä ihana idea lukea kesäkirja keskellä talvea, on jo niin ikävä kesää että voisin koettaa keksiä jonkin samanlaisen pakopaikan...

    Siitä on aika kauan kun luin Kesäkirjan, tarkkoja muistikuvia ei enää ole, mutta pidin kyllä kirjasta. Se on aika karu, kuten meriluontokin, joka minullekin on aina ollut vähän liian suurta ja harmaata hurmatakseen samalla tavalla kuin tyyni järvenselkä kesäiltana tai joenmutkan töyrään viileys kuumana päivänä, mutta silti, juuri se isoäidin ja pikkutytön suhde on niin liikuttavan hienosti kuvattu, pienin elein.

    Ai isäkin oli siellä, olisin voinut vannoa, että isoäiti ja tyttö olivat kaksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja piti vielä sanomani, että upea kuva bannerissa, taas :)

      Poista
    2. Kiitos Erja kuvakehuista! Ikävä kyllä tämä kirja ei ihan vastannut tarkoitustaa, sillä en sen mukana päässyt kesän tunnelmiin ;(

      Hyvin sanottu, että kirja on karu ja harmaa, kuten merikin, joka ei koskaan ole kunnolla minuakaan puhutellut.

      Poista
  3. Minä luin Kesäkirjan viime kesänä Carpelanin Kaaren jälkeen ja Carpelanin jännitteiden jälkeen Janssonista jäi kovin laimea maku. Mistä sitä osaisikin aina lukea oikean kirjan oikeaan aikaan? Kesäkirjan lukeminen jouluna tuo varmasti sopivasti kontrastia kesäidylliin.

    Kyllä tuo meri on sisämaan ihmisille suuri mysteeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysysmys, tuo mistä löytyisi oikea kirja oikeaan aikaan. Joskus se onnistuu: luin Kähkösen Hietakehdon heti sen ilmestyttyä ja silloin oli kirjan kuvaamat loppukesän tunnelmat vielä hyvin mielessä.

      Minuakaan ei lapsuudessa ole erottanut kuin vajaa 40 kilometriä merestä, mutta silti se ei ole tullut samalla tavalla tärkeäksi kuin järvimaisema kesäiltana.

      Poista
  4. Tämän kirjan kohdalla sain kerrankin todeta, että mielipiteemme menevät ristiin. Minulla Kesäkirja ruotsinkielisenä, mutta uskon, että se on suomeksi käännettynä aivan yhtä hieno. Isoäiti on minunkin suosikkini, aivan ihana persoonallisuus, joka tietää tarkalleen, kuinka kohdella tuota pientä näsäviisasta Sophiaa. Kirjan merelliset tunnelmat olivat minulle kovin tuttuja. Tunnen kyllä lapsuudestani muutaman "Bereniken", joille meidän saareemme ja kesämökkimme meren rannalla ei ollut mikään paratiisi.
    Viime kesän päätin Kesäkirjan viimeiseen haikeaan novelliin Elokuussa. Jännä ajoitus lukea kirja keskellä talvea. Ehkä pitäisit siitä enemmän, jos lukisit sitä lämpiminä kesäpäivinä, nautiskellen pieninä paloina;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin Clarissa, että tämä on sinun kirjasi. Sinuä olet kasvanut tuossa maisemassa, misä taidan lopun ikääni olla Berenike ja tyydyn osaani ja fiilistelen muualla. En tiedä auttaisiko tuo pieninä paloina lukeminen, luin kirjaa nytkin melko hitaasti yrittäen keskittyä lukemaani, mutta se ei auttanut.

      Poista
  5. Minä en ole lukenut tätä vielä, vaikka tämä on hyllyssäni majaillut jo jonkin aikaa. Odotukseni ovat korkealla, kun tätä on kehuttu niin paljon. Ehkäpä yritän lukea tään ensi kesänä. Harmi että tämä ei avautunut sinulle, mutta toisaalta oli kiva lukea hieman erilainen mielipide tästkin kirjasta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä oli hyllyssäni varmaan pari vuotta, vasta nyt sain aikaiseksi lukea. Ehkä se oli jokin ennakkoaavistus, ettei kirja ollut minua varten.

      Poista
  6. Tällaisia Hurjan Kehuttuja on aina vaikea lukea, kun odotusten taakka varjostaa. Mitä jos kirja ei olekaan minulle erityinen? Onko minussa sitten jotakin vikaa?

    Olen lukenut Kesäkirjan kaksi kertaa, jälkimmäisestä kerrastakin taitaa olla viisi vuotta.

    En hurmaantunut elämää suuremmin, mutta jokin lämpö siitä jäi.

    Kesäkirja tuo mieleeni etäisesti Kyllikki Villan, mikä kirjalle kunniaksi laskettakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että minunkin mieleeni välillä nousi epäilyjä, että mikäköhän vika minussa oikein on, että kirja ei iske, jääkö minulta jotain huomaamatta.

      Kyllikki Villa on itselleni paljon Janssonia läheisempi kirjailija, tosin tämän kirjan yhteydessa hän ei mieleeni tullut.

      Poista
  7. Mikäs sen hauskempaa kuin lukea kesätunnelmia keskellä talvea :) Pitäisi itsekin kokeilla. Ihastuin Kesäkirjaan niin paljon, että hankin sen omaan kirjahyllyyn. Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista