torstai 6. joulukuuta 2012

Tuula Levo - Neiti Soldan



Tuula Levo: Neiti Soldan. Otava Seven 2011.285 s.

Kolmiodraama kirjailija Juhani Ahon, taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin ja hänen sisarensa Tilly Soldanin välillä on kuvattu monissa yhteyksissä ja lähes aina näkökulma on ollut Juhani Ahon kautta. Itse olen lukenut näistä yhden, viime vuonna ilmestyneen Panu Rajalan kirjoittaman Juhani Ahon elämäkerran Naisten mies ja aatteiden, jossa Rajala avaa paitsi Juhani Ahon ja Venny Soldanin avioliittoa myös Ahon ja Tilly Soldanin rakkaussuhdetta, josta Venny oli tietoinen lähes koko ajan. Jussin, kuten Rajala kirjailijaa kirjassaan kutsuu, ja Tillyn suhteesta kerrotaan kirjassa näin:

Toisellakin tapaa matka oli merkittävä. Jussi oli tyytyväinen kahteen matruusiinsa, sisaruksiin Vennyyn ja Tillyyn. Kolmio hitsautui matkalla tiiviisti yhteen, rinnan nukuttiin ja uitiin, valmistettiin ruokaa, iloittiin ja kamppailtiin. Ei ole ihme jos Jussi ihastui Vennyn kauniimpaan ja nuorempaan sisareen, luonnonraikkaaseen Tillyyn. Kolmio pysyi vielä kärjellään tasapainossa, kiitos Vennyn suurpiirteisen suvaitsvaisuuden ja sisarrakkauden. Miestään hän rakasti niin paljon, että soi tälle yli kohtuudenkin meneviä iloja, joita mies kaipasi. (NMJA s. 201)

Rajalan näkökulma on täysin Ahossa, eikä hän suo Tillylle juuri muuta kuin objektin arvon. Mies sai mitä halusi ja hyvä niin.

Olen lukenut myös Riitta Konttisen elämäkerran Venny Soldan-Brofeldtistä Boheemielämää.Venny Soldan-Brofeldtin taitelijatie, jossa myös käsitellään hänen aviomiehensä ja sisarensa rakkaussuhdetta. Suhteesta syntyi myös lapsi Björn "Nisse" Soldan, jonka ulospäin kerrottiin olevan Tillyn Tanskasta noudettu kasvattipoika, mutta todellisuudessa lapsi oli Tilly Soldanin ja Juhani Ahon rakkauden hedelmä, jonka Tilly synnytti Kööpenhaminassa sairaalassa, jossa yksinäiset naiset saivat synnyttää ilman henkilöllisyyden paljastamista. Suomessa avioton lapsi olisi ollut skandaali, ikuinen häpeä Tillylle ja ruman leiman se olisi lyönyt myös suuren kirjailijan kilpeen. Vennyn kohdalla on korostettu, että hän ei halunnut erota miehestään ja siksi suostui hyväksymään tilanteen, hän "magasinoi" tunteensa sisäänsä, jotta julkisvu säilyi ehjänä. Toisaalta Vennyn suurpiirteisyyttä osoittaa, että hän hyväksyi sisarensa ja miehensä lapsen osaksi perhekokonaisuutta omien lastensa sisarukseksi ja lapset jo melko varhaisessa vaiheessa tiesivät asian oikean laidan.

Olen lukenut Tilly Soldanista sekä Juhani Ahon että Venny Soldan-Brofeldtin näkökulmasta. Tuula Levon kirja Neiti Soldan tuo tähän kolmannen näkökulman, Tillyn. Levon teos on romaani eikä sinällään verrattavissa esimerkiksi Konttisen tai Rajalan teoksiin, mutta se perustuu kuitenkin saatavilla olevaan lähdeaineistoon muun muassa kirjeisiin joita Juhani Aho lähetti rakastetulleen ja aiempiin tutkimuksiin, joista Antti Ahon elämäkerta isästään Juhani Aho. Elämä ja teokset 1-2- on ollut varmasti merkittävin. Paljon elettyä elämää ja sen tuntoja on tarttunut myös Juhani Ahon kaunokirjallisiin teoksiin ja esimerkiksi Levon romaanissa Tilly Soldan lukee Juhan kolmiodraamaa omista kokemuksistaan käsin.

Täytyy sanoa, että olin melko ennakkoluuloinen Levon kirjan suhteen ennen kuin aloitin lukemisen ja sama jatkui vielä kirjan alussa. Mutta vähitellen kirja alkoi imaista mukaansa ja pidin siitä, miten Levo heittäytyi Tillyn nahkoihin. Kirja on Tillyn muistelemana kerrottu minämuotoinen tarina. Tilly valmistautuu poikansa häihin vakavasti sairaana ja muistelee mennyttä elämäänsä. Juhani Aho on tässä vaiheessa jo kuollut, eivätkä välit sisareenkaan ole kovin lämpimät ja läheiset, jossei täysin poikkikaan. Tilly elää muistoissaan uudellen kaikki ne tunteet, kipeät ja kauniit, joita hän joskus on kokenut. Välillä hän vähättelee itseään, välillä taas nousee lentoon, kun muistaa sen suuren rakkauden, jonka hän ja Jussi kokivat ja sen ilon, jonka Nissen syntymä toi mukanaan. Levon kirjassa Tilly edustaa Jussille ruumiillisuutta, joka pitää sisällään lempeyttä, aistillisuutta ja iloa, Venny taas on miehelleen henkinen tuki, taidetta ja taiteilijaa ymmärtävä älykäs kumppani. Ollakseen suuri kirjailija Aho tarvitsi nämä molemmat. Tilly ei ihan aina halunnut osaansa tyytyä:

Minun on koettava kylmä pettymys. Sydänalassa kourii niin kuin siellä olisi ojentelemassa jäseniään jokin musta ja karvainen hämähäkin näköinen turmion tuoja. Tunnen lyyhistyväni siihen tampuurin nurkkaan. Minä en olekaan mikään Jussin silmissä! Olen ollut liian teräväkielinen, minä olen joskus käyttäytynyt ajattelemattomasti, minä en ole intelligentti, taiteellinen ja tyyni kuten Venny. Minä olen vain arkipäiväinen nainen, joka piakkoin turpoaisi rumaksi ja kömpelöksi; kaidat kasvot pöhöttyisivät, saisin maksaläiskiä, ties miten epämiellyttäväksi muuttuisin. (NS, s, 154)

Vaikka Levon teos pitkälti toistaa aiemmin kerrottua, on se kuitenkin mielenkiintoinen yrittäessään avata Tilly Soldanin asemaa sisarensa ja tämän aviomiehen välissä. Tilly Soldan oli rohkea ja vahva nainen uskaltaessaan rikkoa aikansa moraalisia säännöstöjä. Vaikka kaikki tapahtui enemmän tai vähemmän salaa ulkomaailmalta, joutui Tilly kuitenkin omassa mielessään ylittämään monia moraalisia raja-aitoja uskaltautuessaan kuuntelemaan tunteitaan ja pitäessään kiinni lapsestaan ja oikeudestaan olla tämän äiti. Hän pystyi myös tyhjästä luomaan itselleen uran lasten kasvatuksen ja opettamisen parissa.

Tilly Soldania historiallisena henkilönä ei olisi ilman Juhani Ahoa ja Levonkin teos osoittaa, että suurmiehen varjosta on vaikea ponnistaa omilleen. Tilly on kuitenkin niin monta kertaa erilaisissa teoksissa saanut olla oman elämänsä sivuosassa, että on aikakin, että joku vihdoin nostaa hänet keskiöön. Kulttuurihistoria ja kaikki historia tarvitsevat myös sivuosahenkilöiden ajoittaista nousua tarkastelun keskiöön.

Vaikka Levon kirjassa oli asioita, jotka häiritsivät sekä kirjallisissa ansioissa että historian tulkinnoissa, suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille niille, joita Suomen kulttuurihistoria kiinnostaa myös kyökin puolelta katsottuna.

Muita arvioita: SannaMaria ja Antti Majander Hesarissa.

6 kommenttia:

  1. Tämä on minulla ensimmäisenä lukulistalla "lukudiplomi"haasteessa. Ihan hyvin olen valinnut, kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta. Vielä kun ehtisi kirjastoon teosta etsimään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mielenkiintoiselta haasteelta. Toivottavasti ehdit kirjastoon ja saat kirjan käsiisi :)

      Poista
  2. Näköjään on minunkin luettava Neiti Soldan, sillä haluan antaa myös Tillylle "puheenvuoron". Boheemielämän lukemisesta on minulla jo pitempi aika, en muista oliko siinä enemmän Tillyä kuin kuin Rajalan kirjassa, josta jäin sitä kaipaamaan.
    Jaana, sinä osaat usein lukea ajatukseni, tämäkin kirjaesittely tuli kuin tilauksesta. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on Boheemielämän lukemisesta melkoisen paljon, enkä minäkään muista asiaa tarkoin. Olen itse siassa monta kertaa miettinyt, että pitäisi lukea se uudelleen, viimeksi juuri Rajalan kirjan lukemisen jälkeen.

      Mukava kuulla, että omaan taipumuksen päästä ajatuksiisi :)ja olen tyytyväine, jos joku näistä jotain vinkkejä saa.

      Poista
  3. Jaana, tässä todella kiinnostava 'kolmikko'. Tämän kirjan nappaisin jos vastaan tulisi.

    Joitakin vuosia sitten Juhani Ahosta ja hänen 'naisistaan' tuli kiinnostava tv-sarjakin. Muistaakseni Sara Paavolainen oli toinen sisaruksista, en vain muista kumpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan oli kiinnostava kolmikko ja hyvin rohkea sellainen omana aikanaan, tai ylipäätään minä aikana hyvänsä.

      Muistan myös tuon sarjan. Sara Paavolainen esitti siinä Vennyä, Miina Turunen Tillyä ja Ville Virtanen muistaakseni Jussia. Erittäin hyvä sarja, jotain tuon tyyppistä kaipaisi taas. Voisivat vaikka lähettää sen uusintana.

      Poista