torstai 17. tammikuuta 2013

Enemmän kirjoja, enemmän viihtyisyyttä



Törmäsin eräässä blogissa otsikkoon "Vähemmän kirjoja, enemmän viihtyisyyttä". Kyseessä oli sinänäsä viihtyisä ja kaunis koti, josta löytyi kyllä kirjojakin, mutta missään nimessä en voi yhtyä kyseisen tekstin otsikkoon. Minulle koti ilman kirjoja on tyhjä koti, sisällyksetön koti. Tällä en tarkoita arvostella muiden koteja, puhun vain omasta kodistani.



Vielä en ole joutunut kirjojeni kanssa kokemaan sitä, että tila konkreettisesti loppuisi kesken. Karsin mielelläni kaikkea muuta kodin esineistöä, mutta kirjoista en halua luopua. Kun joskus päättäväisesti käyn kirjahyllyni kimppuun tarkoituksena karsia sieltä kirjoja, saan vaivoin ehkä muutaman kirjan poistetuksi ja niistäkin saan omantunnon pistoksia. Jossain vaiheessa raja tietenkin tulee vastaan, mutta se on sen ajan murhe.



Monet haluavat säilyttää vain ne kirjat, joita kenties aikovat lukea vielä uudelleen tai jotka jostain muusta syystä ovat tärkeitä. Minulla on hyllyssä paljon kirjoja, joita en todennäköisesti tule koskaan toista kertaa lukemaan, on myös sellaisia, jotka odottavat ensimmäistä lukuvuoroaan, ovat saattaneet odottaa jo vuosia. Silti nekin ovat tärkeitä kirjoja . Kirjahyllyn kokonaisuus muodostaa jonkinlaisen muistojen varaston, matkan tähän päivään, siihen mitä nyt olen. Siksi se on tärkeää ja siksi kirjoista luopuminen on niin vaikeaa.



Minulle kirjat luovat kotiin viihtyisyyttä. Minun ei tarvitse ostaa koriste-esineitä, kun sisustan kirjoilla. Kirja voi olla esineenäkin kaunis ja viihtyisyyttä luova. Voi leikkiä väreillä ja asetelmilla. Kauniit kirjat sohvapöydällä houkuttelevat selaislemaan ja joskus niistä voi tarttua mukaan jopa jotain hyödyllistä.



38 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, kirjat luovat kodin! :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen täysin samaa mieltä :) Tosin en juurikaan säilytä kirjoja, jotka eivät ole tehneet vaikutusta jollakin tavalla. Lukuvuoroaan odottavia kirjoja kyllä löytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen säilyttänyt lähes kaikki lukemani kirjat, jotka olen joskus itselleni hankkinut. Joitan dekkaripokkareita menee kirpparille aika ajoin, ei juuri muuta. Jos kirja on täysin p...a, enkä pääse siinä alkua pidemmälle, niin silloin on yleensä helppo luopua Ja niitä lukuvuoroaan odottavia kertyy koko ajan lisää

      Poista
  3. Kyllä. Kirjat luovat sellaista lämmintä viihtyisyyttä, kodikkuutta. En kauheasti tykkää pelkistämisestä, mutta jos kirjoja on paljon, niin sitten sekään ei haittaa, vaan tasapainottaa kivasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole pelkistämisen ystävä, toisaalta en pidä siitäkään, että kaikenlaiset tavarat pursuavat yltympäriinsä, riittää kun kirjat tekevät niin.

      Poista
  4. Karsin ennen joulua kirjahyllyistäni neljä muovikassillista kirjoja, jotka vein kirjastoon kierrätettävien hyllyyn ja työkavereille tyrkylle. Joulu ja alennusmyynnit ovat tasanneet "menetystä". Tila loppuu kohta! Silti en pysty luopumaan kirjostani kovin helposti juuri noista syistä, joita Jaana luettelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luopuminen on vaikeaa. Kävin viime kesänä kirjani läpi ja sain kiertoon ehkä 10 kirjaa (ja tuplasti tullut lisää sen jälkeen). Erilaisia syitä, miksi en voi mistäkin luopua riitti vaikka kuinka paljon. Ensi kesänä teen varmasti saman taas uudestaan, katsotaan silloin kuinka käy :)

      Poista
  5. Nimenomaan! Tähän voisi vähän mukailla erästä tuttua sanontaa näin: " Kotini on siellä missa kirjanikin!" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tällä hetkellä kaksi kotia ja molemmissa niissä on melko paljon kirjoja. Vaikeus tulee siinä, kun ensi kesänä pitäisi kaikki siirtää yhteen kotiin ;(

      Poista
  6. Huokaus, miten ihania kuvia, taas kerran! Tuossa Medeiassa on kyllä niin kaunis kansi. Kirjat tosiaan luovat kodikkuutta - nimenomaan sellaiset kirjat, jotka on itse valinnut tai jotka ovat jonkun toisen ajatuksella valitsemia lahjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kuvakehuista :) Minustakin Medeian kansi on niin kaunis. Muistan kun minun piti mainita siitä erikseen postauksessani mutta unohdin. No nyt se pääsee esille.

      Poista
  7. Ihana postaus ja ihania kirjakuvia! Olen kanssasi samaa mieltä, osin. Olen nimittäin joutunut opettelemaan kirjoista luopumisen taitoa, vaikka sydämeni itkeekin välillä sen vuoksi verta. Pakko kuitenkin luopua jostakin ja koska mieskin on joutunut raivaamaan harrastusvälineitään alati leviävän lelumeren tieltä, niin panokseni annan minäkin.

    Säilytän kirjat, jotka ovat tehneet vaikutuksen tai jotka aion lukea vielä joskus. Pitkään säilytin tiettyjä lomalukemiseksi sopivia viihdekirjoja hyllyssä, koska ajattelin, että sellaisia rannalle mukaannapattavia kirjoja on hyvä olla käden ulottuvilla. Mutta nyt e-kirjat ovat tuoneet helpotusta tähän ongelmaan ja vapauttaneet kirjahyllystä tilaa.

    Mutta koti, jossa ei ole kirjoja, saa minut kyllä aina vähän haikeaksi. Vielä haikeammaksi saa koti,jossa on kyllä kirjahylly, mutta se on täynnä kaiken maailman koristetilpehööriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma! Meillä on sikäli hyvä tilanne, että miehenikin harrastaa kirjojam joten meillä "välineet" ovat yhteisiä. Ja myös sikäli, että meillä ei enää ole niitä leluja :)

      Itse en ole vielä e-kirjoihin päässyt sisään. Olen vähän hitaastilämpiävää sorttia.

      Poista
  8. Näiden kuvien (ja tekstin) ääressä viihdyn. Kiitos!

    VastaaPoista
  9. Samaa mieltä! Pystyin niin samaistumaan tähän kijoitukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, kiva kuulla. Huomaan, että aihe saa muutkin kirjabloggarit vilkkaasti liikkeelle.

      Poista
  10. Ehdottomasti! Koti ilman kirjoja kumisee tyhjyyttään. Kirjat ovat esineinäkin kauniita, tuovat kotoisuutta ja niiden kansien sisälle sulkeutuvien tarinoiden ajattelu tuottaa vain mielihyvää.

    Ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja kuvakehuista!

      Kirjoista on tosiaan moneksi, sekä henkiseen että esteettiseen mielihyvään.

      Poista
  11. Täysin samaa mieltä kanssasi! Olen kuitenkin päätynyt siihen, että annan pois niitä kirjoja, joita en missään nimessä enää ikinä lue tai ne eivät ole niitä kirjailijoita, joita en kerää tai ne ovat harrastuskirjoja niiltä aihealueilta, joita on jo liikaakin.

    Olen onnellinen, että sain kasvaa kodissa, jossa oli kirjoja. Se takuulla kylvi jonkun siemenen tähän lukemiseen.

    Koti ilman kirjoja ei ole koti, se on vain joku outo väliaikainen tila, jossa en jaksa viipyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti minullekin jossain vaiheessa tulee vastaan pakkotilanne, että on alettava luopumaan "kovemmin ottein", mutta toistaiseksi mennään tällä linjalla.

      Ehkä itse hamstraan kirjoja siksikin, että meillä ei kotona lapsuudessani juurikaan ollut niitä. Nyt omat lapseni ovat tottuneet, että kaikki paikat pursuilevat kirjoja ja saavat kenties jonkin kipinän niistä itsekin.

      Poista
  12. Ihania, kauniita kuvia. Tuli pieni kaipuu luovuttamieni kirjojeni perään (meille ei vain yksinkertaisesti mahdu minnekään). Onneksi meilläkin on kuitenkin vielä yksi kirjahyllyllinen kirjoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihi nainen! Totta kai on annettava periksi, kun tila loppuu kesken. Jossain vaiheessa tulee raja itsellenikin vastaan ja silloin on karsintaa tehtävä ankarammalla kädellä.

      Poista
  13. Kun muutin vanhempien luota omilleni, koti tuntui kodilta vasta kun sain raahattua kaikki kirjat paikoilleen. Eli täysin samaa mieltä jokaisen kohdan kanssa, nyökyttelin ja hymyilin vain koko ajan :)

    Tosin nyt pitäisi myydä muutama kirja, mutta vain koska makuni on muuttunut niiden hankkimisten jälkeen sen verran paljon, että niistä saaduilla rahoilla ostan muutamia kovasti toivomiani kirjoja. Muuten pidän kyllä mielelläni hyllyssä sellaiset, joita en lue enää uudestaan. Ne kertovat omasta historiastani ja kiinnostuksen kohteistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Suvi, että postaukseni sai sinut hymyilemään.

      Muistan kun muutimme kolme vuotta sitten väliaikaisesti Moskovaan ja "kirjahylly" jäi Suomen kotiimme. Pitkään täällä tuntui hyvin ankealta, kun ei ollut kovin paljon kirjoja mukana. Kolmessa vuodessa on tilanne "korjaantunut" ja nyt täältäkin löytyy vinot pinot kirjoja. Ongelma tulee ensi kesänä kun muutamme niiden kanssa takaisin Suomeen ja pitäisi kaikki saada mahtumaan johonkin.

      Poista
  14. Ihana aihe ja kauniita kuvia. Postausta lukiessa tuli sanoinkuvaamattoman rauhallinen olo, sitä ne kirjat teettävät <3

    Minä haalin mielelläni kotikirjastoomme kirjoja ja kieltämättä tunnen luopumisen tuskaa jos laitan niitä (harvoin) eteenpäin. Koska ainakin tällä hetkellä hyllytila on aika rajallinen säilytän ainoastaan lukemattomat ja sellaiset, jotka aion lukea uudelleen (tai jotka ovat muuten vain tärkeitä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villasukka ja ihana kuulla, että postaukseni vaikutti noin.

      Luopuminen tosiaan tuottaa tuskaa, mutta välillä sitäkin on tehtävä. tai sitten pitää lopettaa kirjojen hankkiminen.

      Poista
  15. Samaa mieltä! Tuntuu, että sisustuskirjoissa ei nykyään ole kirjahyllyjä ollenkaan näkösällä, vain muutama kirja asetellaan näytille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut noista sisutuskirjoista, sama lehdissä. Kun sitten jossain on kirjahyllyä näkösällä, sitä kiinnostuu ihan toisella tavalla jutun kodista.

      Poista
  16. Allekirjoitan postauksesi täysin. Juuri eilen divarileidin kanssa naureskeltiin, kun sanoin, etten tiedä miksi taas tulin ostoksille, kun talo on täynnä kirjoja muutenkin. Hän sanoi, että hänen talonsa todennäköisesti pysyy pystyssä kirjojen ansiosta. Niin varmaan meidänkin, ainakin vertauskuvallisesti :-)

    Minustakin juuri nuo kirjoihin liittyvät tarinat ja elämäntilanteet tekevät joistakin kirjoista, sisällöstä melkein riippumatta, tärkeitä. Ja monesti tartun kirjaan juurikin sen esteettisen ulkoasun vuoksi. Huonoista kirjoista kyllä pääsen eroon, mutta ei se auta, kun hyviä on niin paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo divarileidin kommentti :)

      Sepä se, kun niitä hyviä on liikaa ja moneen ei-niin-hyväänkään saattaa liittyä joku muisto, joka tekee siitä tärkeän ja taas on luopuminen vaikeaa.

      Poista
  17. Eräs rakas ihminen totesi kerran, että hän ei luota ihmisiin, joilla ei ole kirjahyllyä ja kirjahyllyssä kirjoja. Mä en ehkä ihan niin pitkälle mene, mutta huomaan usein hakeutuvani uudessa paikassa vieraillessani kirjahyllyn läheisyyteen, jotta voin joko ihan näkyvästi tai sitten vähän vaivihkaisemmin tarkastella hyllyn sisältöä. Eräs ystävä tosin kertoi, että jonkun tapakouluttajan tms. mukaan tapa ei ole hyvää käytöstä. Minulle ei kukaan ole ainakaan tietääkseni asiasta loukkaantunut, ja yleisesti käynkin kyllä vierailulla vain sellaisten ihmisten kotona, jotka tunnen niin hyvin, että tiedän etteivät mokomasta loukkaantuisi. Musta on vain kiva katsoa, että mitä ihminen kenties lukee ja onko hyllyssä kenties samoja kirjoja kuin itselläni, tai sitten kirjoja jotka olen lukenut tai haluaisin lukea.

    No niin, meni vähän ohi aiheesta, mutta tulipa nyt jaettua.:) Kauniita ovat kuvat ja mielenkiintoisia hyllyntäytteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sonja, eikä haittaa vaikka vähän polveilee :)

      Minustakin on hauska tutkia ihmisten kirjahyllyjä, enkä ole ajatellut, että se olisi mitenkään huono tapa tai epäsopivaa käytöstä. Tietysti jos vierailee vähän vieraampien ihmisten luona, lienee kohteliasta kysyä. Meidän kirjahyllyä ainakin saa vapaasti tutkia, oikein toivon, että ihmiset tekisivät niin.

      Poista
  18. Koti ilman kirjoja ei ole koti ollenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ainakaan meidän kirjaihmisten mielestä :)

      Poista
  19. Olen samaa mieltä!

    Ensimmäisen täytyi tarkistaa, että uuteen kotiin mahtuu kirjahylly. Kaksi ei mahtunut, sen verran tulin vastaan. Nyt onkin sitten pitänyt opetella luopumisen tuskaa. Yksi hylly, ei enemoää, mutta kyllä sekin vetää. Ja sitten on onneksi ikkunalaudat ja pöytätasot ;)

    Säilytän itselleni rakkaat, ne jotka aion lukea joskus ja ne, jotka haluan lukea uudestaan. Sekä ne, jotka haluan omistaa. Näillä perusteilla voit varmaan kuvitella, miten tiukkaa teki yhden kirjahyllyn verran kirjejen läpikäyminen. Onneksi osa oli opintoihin liittyiviä kirjoja, jotka saivat mennä. Lopulta oli puhdistunut olotila.

    Juuri pöydällä odottelee pino ALE-kirjoja, jotka pitäisi ahtaa hyllyyn... Loputonta ja ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää tula vähän vastaan, mutta uskon, että urakkasi oli vaikea ja haikea. Ja onnea uuden kodin johdosta!

      Minäkin tein alesta hyviä löytöjä, enenmmänkin olisi ollut tarjolla, mutta pakko oli johonkin laittaa raja, kaikkia mielenkiintoisia ei voinut kotiin raahata.

      Poista